Kansanvalistusseura (KVS) on Suomen ensimmäisiä valtakunnallisia yhdistyksiä ja vanhin sivistystyön organisaatio.

Sen perustamisesta päätettiin kansakoulunopettajien kokouksessa Jyväskylässä vuonna 1872, mutta ajatus seurasta oli tuotu esiin julkisuudessa jo paljon aikaisemmin.

Yhdistyksen säännöt oli tuohon aikaan hyväksytettävä senaatissa ennen perustavaa kokousta. Näin ollen Kansanvalistusseuran ensimmäiset säännöt laadittiin jo vuonna 1873, vaikka perustava kokous pidettiin vasta seuraavana vuonna Jyväskylässä opettajakokouksen yhteydessä.

Toiminta alkoi ensimmäisen vuosikokouksen myötä Helsingissä syyskuussa 1874.

Seuran luonteesta ja visiosta oltiin jo perustamisvaiheessa vahvasti yksimielisiä. Tavoitteet kirjattiin seuran ensimmäisiin sääntöihin, joiden pohjalta käytännön toiminta aloitettiin:

Tarkoituksena on hyödyllisen, helppohintaisen ja kansantajuisen kirjallisuuden toimittaminen ja tämän kaltaisen kirjallisuuden levittäminen ynnä tiedon ja sivistyshalun herättäminen muillakin tarkoituksenmukaisilla keinoilla.

Seura oli aluksi kirjankustantaja ja kirjojen välittäjä, mutta toiminta laajeni nopeasti, ja ideoita pulppusi enemmän kuin niitä ehdittiin toteuttamaan.

Toiminta perustui ajatukselle sivistyksen kuulumisesta kaikille, yhteiskuntaryhmästä ja sukupuolesta riippumatta. Sivistys nähtiin koko kansan yhteiseksi, yhdistäväksi asiaksi. Sillä perusteltiin Kansanvalistusseuran tarpeellisuus.

Lähde: Ojanen, Eero (2014). Valoa kansalle. 140 vuotta suomalaista sivistystä

Takaisin