1870-luvun suomalainen yhteiskunta eli muutosten keskellä. Perinteisestä, lähes muuttumattomasta yhteiskunnasta oli astuttu uuteen aikakauteen, ”muutoksen aikaan”.

Kansanvalistusseuran ehdoton ykköstuote, Kansanvalistusseuran kalenteri, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1881. Kalenteri antaa erinomaisen kuvan siitä, mikä Kansanvalistusseura oli ja mitä se edusti, vaikkei se kata kaikkea seuran toimintaa.

Julkaisu on ensimmäinen vuosittain ilmestynyt kalenterityyppinen kirja ja ensimmäisiä laajalevikkisiä tietokirjoja Suomessa.

Kansanvalistusseura oli kirjastoalan varhainen kokoaja ja kattojärjestö.

Se ryhtyi muun muassa 1880-luvun alussa järjestämään kirjastonhoidon opastusta, lähettämään kirjastoille luetteloita ja suosituksia hankittavista kirjoista sekä välittämään kirjastoille niin omia kuin muidenkin julkaisuja.

Tämä oli tarpeen, sillä varhaisimpien kirjastojen hoito ja kunto olivat heikkoja. Aluksi kirjastoja perustivat monet seurakunnat ja niiden toimintaa jatkaneet kunnat. Usein kirjasto tarkoitti laatikollista tai kaapillista kirjoja, jotka oli jonkin peruspääoman turvin kerran hankittu ja joita lukkari tai joku muu lainasi sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.

Kirjat olivat pääosin uskonnollisia, niitä oli vähän eikä uusia juuri hankittu. Usein kirjastojen toiminta oli epävakaata, ja monesti se lakkasi kokonaan. Kirjastonhoitajat tunsivat alaa usein heikosti, eikä heillä välttämättä ollut kirjallisia harrastuksia.

Kansanvalistusseura oli kirjastojen kattojärjestönä edelläkävijä, jonka toiminnan jatkajaksi tuli sittemmin valtion kirjastotoimikunta.

Lähde: Ojanen, Eero (2014). Valoa kansalle. 140 vuotta suomalaista sivistystä.

Takaisin