Vastuu lukijalla – kenen uutisiin voit luottaa -kurssipaketti

Vastuu lukijalla – kenen uutisiin voi luottaa?” on matalan kynnyksen medialukutaitokurssi aikuisille. Sen kehitti ja pilotoi Kansanvalistusseura (KVS) yhdessä Helsingin työväenopiston ja Itä-Suomen yliopiston Opinsauna-hankkeen kanssa.

Kurssipaketti sisältää kurssin idean ja tavoitteiden kuvauksen, ohjeellisen kurssisuunnitelman, valmiita kurssimateriaaleja ja vinkkejä kurssin toteuttamista varten. Se on tarkoitettu vapaan sivistystyön, erityisesti kansalaisopistojen, kansanopistojen ja opintokeskusten sekä järjestöjen aikuiskouluttajille. Kurssipaketti antaa raamit toteuttaa vastaava kurssi ja räätälöidä se paikallisiin tarpeisiin.

Kurssimateriaalin avulla voit toteuttaa kurssin oman yhteisösi tarpeiden pohjalta. Materiaalit on listattu omaksi kokonaisuudekseen helpottamaan työtäsi. Kaikki materiaali on vapaasti käytettävissä ja muokattavissa. Toivomme kuitenkin, että viittaat niin tehdessäsi tähän kouluttajan pakettiin.

Vastuu lukijalla -kurssi kehittyy toteuttajiensa myötä. Lisäämme materiaaleja tälle verkkosivulle pilotin päätyttyäkin. Tee sinä samoin ja kun löydät tai kehität toimivia materiaaleja niin lähetä ne osoitteeseen pmo (at) kvs.fi.

Hyviä medialukutaidon koulutuksia!
Mikko Kettunen, Helsingin työväenopisto
Terhi Kouvo, Jarmo Pykälä ja Anne Tastula, Kansanvalistusseura
Katinka Käyhkö ja Jyri Manninen, Itä-Suomen yliopisto

Sisällysluettelo
1. Kurssisuunnitelma
2. Näin toteutat kurssin
3. Mitä opimme kurssijärjestelyistä
4. Ladattavat kurssimateriaalit
5. Lisälukemisto
Tietoja pilottiprojektista

1. Kurssisuunnitelma

Mitä medialukutaito on?
Media tarkoittaa kaikkia niitä välineitä, joiden kautta viestejä voi välittää toisille. Siihen kuuluvat perinteisten viestimien, kuten sanomalehtien, radion ja television, lisäksi verkkojulkaisut ja julkaisualustat sekä sosiaalinen media. Muodostamme suurelta osin käsityksemme yhteiskunnasta ja maailmasta median välityksellä. ”Vastuu lukijalla” -materiaalissa keskitytään uutisiin, joihin arjessa törmäämme.

’Valeuutiset’, ’ilmastokriisi’, ’pakolaistulva’ ja ’rokotuskielteisyys’ ovat tuttuja viime vuosien uutisotsikoista. Mutta uskaltaako uutisiinkaan enää luottaa? Miten poimia median välittämästä informaatiotulvasta luotettava tieto? Entä miten valita tietoa, joka ei vain vahvista käsityksiämme vaan myös haastaa omaa maailmankuvaamme? Tähän tarvitaan medialukutaitoa.

Medialukutaidolla tarkoitetaan kykyä lukea, tulkita, ymmärtää ja tuottaa mediaviestejä tarkoituksenmukaisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Siihen kuuluu myös kyky suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota, taito käyttää median seuraamiseen vaadittavia laitteita, ohjelmistoja ja sovelluksia. Medialukutaitoon kuuluu sivistyksellinen ulottuvuus. Se on kansalaisen perustaito.

Miksi aikuisten medialukutaitokursseja tarvitaan?
Medialukutaitoa opetetaan lapsille ja nuorille varhaiskasvatuksesta lähtien, mutta aikuisille mahdollisuuksia opiskella medialukutaitoa ja ottaa uudenlainen mediaympäristö haltuunsa on tarjolla niukasti. Aikuiset ovatkin suurin medialukutaidon tarpeessa oleva ryhmä

Vastuu lukijalla” -kurssi vastaa aikuisten medialukutaitokoulutuksen tarpeeseen tuomalla osallistujille tuoretta tietoa ja edistämällä kansalaiskeskustelua mediasta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksille kehitettyä kurssia on mahdollista käyttää laajasti myös kansalaisjärjestöissä.

Medialukutaitokurssin päämäärä on aktiivinen, kriittiseen ajatteluun kykenevä kansalainen, joka voi nauttia median käytöstä ja joka osaa kommunikoida eettisesti erilaisissa mediaympäristöissä. Kurssi mahdollistaa matalan kynnyksen osallistumisen.

Kurssin rakenne

Kurssi koostuu kolmesta teemakokonaisuudesta:

  1. medialukutaito – miten ymmärrämme maailmaa uutisten kautta,
  2. median toiminta – kenen ääni mediassa kuuluu,
  3. aktiivinen kansalaisuus ja demokratia – missä kansalaisen ääni.

Kukin kurssikerta alkaa kaikille avoimella asiantuntijaluennolla, jolla osallistuja saa perustiedot teemasta. Luento ajankohtaisesta ja kiinnostavasta aiheesta markkinoi samalla varsinaista kurssia.

Avointa yleisöluentoa tai välitehtäviä seuraavassa työpajassa teemaa jatketaan osallistavassa, fasilitoidussa dialogissa. Osallistujat valitsevat kunkin kerran teemasta yhden kaikkia kiinnostavan kysymyksen, johon syvennytään. Keskustelu synnyttää uusia kysymyksiä pohdittavaksi.

Vaihtoehtona on toteuttaa kurssi yhden asiantuntijaluennon ja kolmen työpajan sarjana. Tällöin ensimmäisen kerran työpajakeskustelut nousevat luennon pohjalta ja toisen ja kolmannen työpajan keskustelut osallistujille annettujen välitehtävien pohjalta. Työpajoissa on mahdollista hyödyntää lisäharjoituksia.

Pilotissa käytettiin dialogityöpajoissa Sitran kehittämää Erätauko-menetelmää, mutta muutkin osallistavat ja dialogiset menetelmät ovat käyttökelpoisia. Oleellista on se, että keskustelulla on fasilitaattori ja tavoite, eikä osallistujia jätetä keskustelemaan yksin. Näin rakennetaan turvallista ilmapiiriä.

Työpajat voidaan järjestää perinteiseen tapaan kursseina samalle ryhmälle tai avoimina ja pop up -tyyppisinä, etenkin, jos asiantuntijaluentoja on useita ja niihin pohjautuvat työpajat pidetään heti luentojen jälkeen. Kummassakin tapauksessa ilmoittautuminen on tarpeen kurssin onnistumisen ja osallistujien sitoutumisen kannalta. Se voidaan toteuttaa eri tavoin, ja tilaa voi jättää muutamille matkan varrella aiheesta innostuville.

Luennot ja työpajat on syytä paketoida yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka asiantuntijaluentoa markkinoitaisiinkin myös erikseen laajemmalla yleisölle.

OSA 1: MEDIALUKUTAITO – miten ymmärrämme maailmaa uutisten kautta?
Opetusmuoto: Asiantuntijaluento ja yleisökeskustelu (60 min) ja työpaja (1 h 30 min)

Tavoite: Osallistuja oivaltaa median prosesseja ja sen myötä median luomaa kuvaa maailmasta. Omasta arjesta tuttu ilmiö saa paikallisen, kansallisen tai globaalin mittakaavan.

Luento voi vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Miten uutisen taustat tarkistetaan? Miten uutistarjonta maailman kriisipesäkkeistä päätyy kotimaiseen mediaan?

Työpaja
Tavoite: Osallistuja saa tuoreita näkökulmia mediaan yhteiskunnallisena toimijana, laventaa ymmärrystään sen viitekehyksestä ja hahmottaa itselle tuttuja ilmiöitä paikallisessa tai globaalissa mittakaavassa.

Pohdittavaksi: Miten globaalit ilmiöt päätyvät kotimaiseen mediaan? Miten mediailmiö syntyy? Mitä globaaleja ajankohtaisia kysymyksiä on, ja miten media käsittelee niitä? Esimerkistä käyvät maahanmuuttoon liittyvä uutisointi, ilmastonmuutos ja terveysasiat.

OSA 2: MEDIAN ÄÄNI – kenen ääni mediassa kuuluu?

Opetusmuoto: Asiantuntijaluento ja yleisökeskustelu (60 min) ja työpaja (1h 30min)

Tavoite: Osallistuja ymmärtää, miksi moniäänisyys on tärkeää ja mitä haasteita se tuo toimittajan työhön.

Luento voi vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Miten media pyrkii moniäänisyyteen? Mistä aiheista on erityisen tärkeä saada erilaisia näkökantoja? Miten toimittaja varmistaa, että eri äänet saadaan kuuluviin?

Työpaja
Tavoite: Keskustelussa haetaan vastauksia siihen, kenen ääni mediassa kuuluu. Onko kaikilla mahdollisuus tulla kuulluksi? Jääkö jokin näkemys katveeseen, ja jos jää, miksi? Osallistuja ymmärtää oman vastuunsa moniäänisyydessä ja löytää keinoja sen vahvistamiseksi. Keskustelussa käsitellään toimittajan vastuuta sekä sananvapautta ja -vastuuta niin median kuin kansalaisen näkökulmista.

OSA 3: AKTIIVINEN KANSALAISUUS – missä kansalaisen ääni?

Opetusmuoto: Asiantuntijaluento ja yleisökeskustelu (60 min) ja työpaja (1 h 30 min)

Tavoite: Osallistuja ymmärtää, mitä kansalaiskeskustelu on nykyään ja mikä on median rooli siinä.

Luento voi vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Missä kansalaiskeskustelua käydään? Mitä sääntöjä siinä noudatetaan ja miksi? Miten päästään dialogiin erilaisia näkemyksiä edustavien kanssa? Kenen asialla poliitikot ovat?

Työpaja
Tavoite: Keskustelussa syvennytään kansalaiskeskustelun olemukseen ja sääntöihin. Osallistuja ymmärtää oman valtansa ja vastuunsa etenkin sosiaalisessa mediassa.

Osallistujat jaetaan keskustelun jälkeen pienryhmiin, jotka tuottavat kukin kolme sääntöä onnistuneeseen kansalaiskeskusteluun. Tuloksena ovat ryhmän omat ”Sivistyneesti somessa”- kansalaiskeskustelun säännöt. Ne käydään läpi keskustellen koko ryhmän kanssa. Esimerkkisäännöt ovat materiaalipaketissa.

2. Näin toteutat kurssin

Aihe syntyy osallistujien kiinnostuksesta

Kurssilla voidaan käsitellä medialukutaidon näkökulmasta mitä tahansa mediasta tuttua aihetta. Aihevalinnassa kannattaa painottaa ajankohtaisuutta. Vaikka aihe olisi paikallinen tai valtakunnallinen, siihen on hyvä hakea laajempaa näkökulmaa. Hyvä aihe on sellainen, josta on uutisoitu hieman eri näkökulmista, ja se voi herättää ristiriitaisiakin tunteita.

Aihe voi esimerkiksi olla paikallista vastaanottokeskusta koskeva uutisointi ja sosiaalisessa mediassa ryöpsähtänyt keskustelu, jolloin sen kautta päästään laventamaan keskustelua maahanmuutosta ja globaaleista kysymyksistä. Terveyden kysymyksiin porttina voi toimia vaikkapa rokotuskeskustelu.

Lopulliseen aihevalintaan suosittelemme yhteissuunnittelua. Kutsumalla mukaan jo suunnitteluvaiheessa potentiaalisten tai toivottujen kohderyhmien jäseniä voidaan kartoittaa, mitkä teemat ovat ajankohtaisimpia juuri heille tai valita ennakkoon ajatelluista teemoista sopivin yhdessä.

Yhteissuunnittelu osallistaa kohderyhmän

Kurssin tavoite on sitoa medialukutaito ja mediasivistys arjen keskustelukulttuuriin ja edistää rakentavalla dialogilla hyvän ilmapiirin kehittymistä osallistujien asuinseudulla. Kohderyhmää kannattaa laajentaa järjestävän organisaation perinteisten osallistujien ulkopuolelle ja etsiä mukaan eri tahoilta ihmisiä, joilla on erilaiset taustat. Keskustelun kannalta on tärkeää saada paikalle asioita eri näkökulmista tarkastelevia ihmisiä, joten ryhmän heterogeenisyys on eduksi.

Yksi vaihtoehto on pyytää mukaan etukäteen haarukoituihin aiheisiin liittyviä osapuolia. Jos esimerkiksi alueella puhuttaa maahanmuutto, ja keskustelu kytkeytyy paikalliseen vastaanottokeskukseen, yhteissuunnitteluun voi kutsua väkeä alueen kaupunginosa- tai asukasyhdistyksestä, muista alueen aktiivisista järjestöistä ja mahdollisuuksien mukaan vastaanottokeskuksesta. Kurssi on myös mahdollista tarkoituksellisesti suunnata esimerkiksi järjestöjen viestintävastaaville, paikallislehden tilaajille tai oppilaitosten henkilökunnalle.

Erityisen hyödyllistä on saada mukaan kohderyhmiä, jotka suhtautuvat kriittisesti niin sanottuun valtamediaan ja kokevat sen uutisoivan valikoidusti ja tavoitehakuisesti. Markkinoinnissa on tällöin syytä hyödyntää tavoiteltujen kohderyhmien omia verkostoja ja foorumeita, joista heidät tavoittaa (esimerkiksi iltapäivälehtien uutisten kommentointialueet, tekstiviestipalstat). Markkinointiviesteissä voi käyttää kohderyhmälle tuttuja ilmaisuja ja asenteita kuten ”Miten tunnistat valemedian?” tai ”Harhauttaako valtamedia kansaa?”

Kun kohderyhmät ja heidän verkostonsa on tunnistettu, niistä haetaan edustajia mukaan yhteissuunnitteluun. Sen avulla varmistetaan, että kurssilla käsitellään asioita, joista osallistujat haluavat keskustella. Samalla se sitouttaa osallistujia tulemaan paikalle ja vertaismarkkinoimaan kurssia.

Ensin kannattaa kutsua koolle aktiiveja kohderyhmää edustavista organisaatioista. Yhteissuunnitteluun voi myös esittää avoimen kutsun esimerkiksi alueella suosituissa kanavissa: somen puskaradio- ja paikallispolitiikka-ryhmissä, kirpputorien, kauppojen, lähiötalojen ja kirjastojen ilmoitustauluilla tai kahvioiden ja baarien pöydissä. Näin on mahdollista saada mukaan muitakin kuin yhdistysaktiiveja.

Kannattaa panostaa siihen, että yhteissuunnitteluun saadaan mukaan aivan ruohonjuuritason potentiaalisia osallistujia. Heidän houkuttelemisensa voi vaatia järjestäjien henkilökohtaistenkin verkostojen hyödyntämistä.

Yhteissuunnittelupalaveriin kannattaa varata jotakin tarjottavaa. Tapaamisen aluksi pohjustetaan medialukutaitokurssin yleistä ideaa ja kaikki saavat esitellä itsensä ja oman tulokulmansa aiheeseen. Paikalle kokoontuneiden kanssa keskustellaan siitä, mitä ajatuksia tällainen kurssimahdollisuus heissä herättää ja millaisille näkökulmille voisi heidän mielestään olla erityistä tarvetta. Samalla hahmotellaan yhdessä keskeisiä tavoitteita, etenemisaikataulua ja -tapoja sekä keskustellaan esimerkiksi mahdollisista toteutuspaikoista, kiinnostavimmista luennoitsijoista sekä vastuista, kuten viestinnästä kohderyhmän verkostoissa. Ensimmäisen kerran lopuksi voidaan myös pohtia, kutsutaanko seuraavalle yhteissuunnittelukerralle vielä lisää ihmisiä joistakin tietyistä kohderyhmistä ja sovitaan, kuka kysyy ketäkin mukaan.

Ensimmäisen ja toisen yhteissuunnittelukerran välissä kurssin järjestäjä pyrkii selvittämään esimerkiksi mahdolliset paikka- ja luennoitsijavaihtoehdot. Mikäli toisella tapaamiskerralla paikalla on uusia ihmisiä, kerrataan aluksi tähän asti keskusteltu ja esittäydytään uudelleen. Sitten jatketaan aiheen työstämistä ja olennaisten kysymysten etsintää. Samalla kannattaa pohtia jo kurssin nimeä, eri työpajojen keskeisiä sisältöjä, markkinointia, paikkaa, sopivaa kurssimaksua ynnä muita käytännön kysymyksiä. Kun näistä on päästy yhteisymmärrykseen, voidaan aloittaa tapahtuman markkinointi.

Pääteemaltaan etukäteen hahmotellun kurssin kohdalla kaksi yhteissuunnittelukertaa on yleensä riittävä määrä. Mikäli kuitenkin lähdet rakentamaan täysin avoimelta pöydältä uutta kurssia täysin uudelle kohderyhmälle, on syytä aloittaa yhteissuunnittelu jo kurssiteeman kartoitusvaiheessa. Silloin tapaamiskertoja kertyy väistämättä useampia.

Kohderyhmä mukaan markkinointiin

Kurssin järjestäjän perinteiset omat viestintäkanavat, esimerkiksi kansalaisopiston verkkosivut ja kurssiohjelma ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät riitä osallistujien rekrytoimiseksi. Kun tavoitellaan uutta osallistujaryhmää, markkinoinnin monikanavaisuus on välttämätöntä.

Yhteissuunnitteluun osallistuneet tietävät, missä kanavissa tieto parhaiten heidät tavoittaa, mikä helpottaa markkinointia. Heitä kannattaa kannustaa aktiivisesti markkinoimaan kurssia omissa verkostoissaan ja organisaatioidensa viestintäkanavissa. Yhteissuunnittelussa hyödynnettyjä kanavia kannattaa käyttää myös kurssin markkinoinnissa.

Tiiviskurssi tai oma toteutus

Kurssi suositellaan järjestettäväksi tiiviskurssina kolmen peräkkäisen viikon aikana. Näin pidetään yllä osallistujien kiinnostusta aiheeseen ja tuetaan sitoutumista osallistumiseen.

Muitakin vaihtoehtoja voi kokeilla. Esimerkiksi viikonlopun mittainen intensiivikurssi – majoituksella tai ilman – vaikkapa kansanopistolla voi mahdollistaa keskustelun lisäksi käytännön harjoitusten tekemistä ja vielä syvällisempiä keskusteluja. Jos kansanopisto järjestää journalismin koulutusta, linjan opiskelijat kannattaa kutsua kurssin suunnitteluun, toteutukseen ja markkinointiin.

Luento ja dialoginen työpaja on hyvä toteuttaa peräkkäin, niin että keskustelussa voidaan jatkaa luennon herättämien ajatusten ja teemojen parissa. Näin myös helpotetaan luennoitsijan osallistumista työpajaan, jolloin sekä luennoitsija että kuulijat voivat syventää ymmärrystään aiheesta.

Mistä hakea asiantuntijoita luennoitsijoiksi?

Ensimmäisellä kurssikerralla käsitellään ohjeellisen kurssirungon mukaan medialukutaitoa. Aiheen asiantuntijoita ovat esimerkiksi toimittajat, media-alan kouluttajat ja viestinnän asiantuntijat, kuten tiedottajat. Asiantuntijoita kannattaa kysyä paikallislehden tai -radion toimituksista. Myös Mediakasvatuskeskus Metkan ja Mediakasvatusseuran kautta voi löytää aiheen tuntijoita eri puolilta Suomea.

Aloituskerran luennoitsijaksi pitäjäksi kannattaa rekrytoida mahdollisuuksien mukaan joku tunnettu puhuja, esimerkiksi median asiantuntija. Erityisen tärkeää osallistujien sitouttaminen on silloin, kun kurssi toteutetaan yhden kaikille avoimen aloitusluennon ja kolmen työpajan mallilla. Tunnettu toimittaja, paikallislehden päätoimittaja tai muu julkisuudesta tuttu puhua voi tuoda paikalle niitäkin, jotka eivät muuten innostuisi kurssille.

Toisessa osassa käsitellään median toimintaa. Parhaita asiantuntijoita kertomaan toimittajan työstä ovat toimittajat itse. Heitä kannattaa kysyä oman maakunta- tai paikallislehden toimituksesta. Usein luennointi kuuluu mediatalojen sidosryhmätyöhön, eikä siitä veloiteta erikseen. Toimittajia voi kysyä myös paikallisen toimittajayhdistyksen kautta.

Kolmannessa osassa käsitellään aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa. Aiheen osaajia voi hakea muun muassa kantaa ottavien tutkijoiden ja taiteilijoiden joukosta tai kansalaisjärjestöistä, joilla on kokemusta mediavaikuttamisesta.

Samoin asiaa käsittelevät mediat tai blogisivustot, kuten tutkimukseen pohjaava Politiikasta.fi on toimiva lähde. Kustantajien ja Suomen tietokirjailijoiden kautta on mahdollista luoda yhteyksiä kirjailijoihin. Korkeakoulujen viestintäpalveluista voi kysellä aiheeseen perehtyneitä tutkijoita.

Mistä hakea työpajojen vetäjiä?

Työpajat tarvitsevat yhdestä kahteen vetäjää eli fasilitaattoria., jotka rakentavat dialogille turvalliset ja luottamukselliset puitteet. Jatkuvuuden kannalta on hyvä, että samat fasilitaattorit ovat mukana jokaisella kerralla.

Fasilitaattori ohjaa keskustelua, vetää sen langanpäitä yhteen ja pitää keskustelu aihepiirin suunnassa. Samalla hän antaa keskustelijoille mahdollisuuden porautua omiin kokemuksiinsa ja tuoda keskusteluun assosiatiivisiakin ajatuksia.

Vetäjälle ryhtyvälle on eduksi aiempi kokemus aikuisten ryhmäkeskustelujen ohjaamisesta. Hänen on syytä hallita se osallistava tai dialoginen menetelmä, johon työpajassa tukeudutaan.

Vetäjä voi olla esimerkiksi pedagogiset opinnot suorittanut opettaja, jolla on kokemusta ryhmäyttävistä menetelmistä. Kahden fasilitaattorin malli keventää tekemistä ja mahdollistaa sen, että kaikki osallistujat saavat huomiota. Ensikertalainen tarvitsee tuekseen kokeneen fasilitoijan.

Miten valita dialoginen menetelmä?

Dialogisissa menetelmissä ei haeta yhtä, etukäteen määriteltyä oikeaa vastausta tai samanmielisyyttä vaan annetaan tilaa kaikkien osallistujien näkemyksille.

Dialogin onnistumisen edellytyksiä ovat tasa-arvo ja toisen kunnioittaminen. Jokaisen on voitava kokea olevansa keskustelutilanteessa turvassa.

Yhdessä valittu aihe toimii keskustelun avaajana, mutta siihen ei ole tarpeen lukkiutua. Keskustelu voi ohjautua suuntaan, jonka osallistujat kokevat vielä tärkeämmäksi, ja silti väljästi tulkittuna keskustelu pysyy aiheen piirissä.

Esimerkkejä työpajatyöskentelyyn soveltuvista osallistavista menetelmistä:

World Cafe
Avoimen ja tasavertaisen dialogin menetelmällä suurikin ryhmä saadaan toimimaan ja yhdessä kehittämään sekä kehittymään. Se onnistuu aktivoimalla pienryhmiä ”kahvilapöydissä”. Lue lisää menetelmästä.

Erätauko
Sitran kehittämässä rakentavan keskustelun menetelmässä haetaan tuoreita näkökulmia itselle tuttuun asiaan. Keskustelu syvenee osallistujien yhteisellä aihevalinnalla ja päättyy oivallusten purkuun. Lue lisää menetelmästä.

Kalamalja
Perinteisen paneelin osallistavampi ja vuorovaikutteisempi muoto mahdollistaa myös kuulijoiden osallistumisen keskusteluun vuorollaan ja halutessaan. Lue lisää menetelmästä.

Sosiokratia
Hollannissa kehitetty päätöksenteon menetelmä, joka sopii yhteissuunnitteluun ja jota voi käyttää myös työpajassa päätöksentekoa vaativissa tehtävissä. Sosiokratian perusyksikkö on nimettyjen tasa-arvoisten henkilöiden ryhmä(3–12 henkilöä), jolla on yhteinen tavoite ja valtuudet sen toteuttamiseen. Jokaisella on puheenvuoro jokaisessa kysymyksessä, ja päätökset tehdään yksimielisesti. Jos ryhmiä on useita, kullekin tarvitaan johtaja ja delegaatti, jotka vastaavat tiedon kahdensuuntaisesta liikkumisesta päätöksenteon eri tasojen välillä. Lue lisää menetelmästä.

Miten valita toimiva tila?

Toimivin paikka asiantuntijaluentojen ja pajojen toteuttamiselle on siellä, missä osallistujat liikkuvat arjessaan. Jos tarkoitus on saada osallistujia jostain tietystä kaupunginosasta paikaksi kannattaa valita ihmisille tuttu paikka juuri sieltä. Esimerkiksi kansalaisopiston perinteisten tilojen rinnalla kirjasto tai palvelutalon aula voivat olla toimivia paikkoja.

Uusien kohderyhmien houkuttelussa jalkautuminen tavallisesta poikkeaviin tiloihin voi olla myös toimiva ratkaisu. Esimerkiksi pubi, huoltoaseman kahvio, kauppakeskus tai elokuvateatteri saattaisi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Yhteissuunnittelu antaa tärkeää tietoa paikan valintaan.

Tilan tulee olla turvallisen tuntuinen ja kodikas, jotta se tukee dialogista työpajaa. Toimiva tila on kooltaan sellainen, että osallistujamäärä ei tunnu liian pieneltä. Parhaimmillaan työpajaa voidaan jatkaa luentotilassa, kunhan pöydät saadaan järjestettyä 4–15 hengen ryhmiin. Jos tämä ei onnistu, käytetään luentotilan lähellä olevaa, pienryhmätyöskentelyn mahdollistavaa tilaa.

Työpajoihin kannattaa varata kahvia, teetä, mehua ja esimerkiksi keksejä tai hedelmiä. Omien eväiden mukaan tuomista voi myös suositella, sillä luennon ja työpajan kokonaisuus kestää kolmisen tuntia.

Mistä keskustellaan?

Pilotissa kullekin työpajakerralle oli etukäteen kehitelty yksi virikekysymys, jolla keskustelu saatiin käyntiin. Kysymys kannattaa kirjoittaa näkyvälle paikalle, esimerkiksi fläppitaululle. Näin fasilitaattorit ja osallistujat voivat nopeasti palauttaa keskustelun juurilleen dialogin lomassa. Lisäkysymyksiä nousee spontaanistikin keskustelun myötä.

Pilotin aloituskerran virikekysymys oli ”Mistä tietää, mikä on totta?” Kysymys herätti vilkasta keskustelua ja jäi osallistujien mieliin hautumaan tapaamisen jälkeenkin.

Keskustelujen myötä uusiksi kysymyksiksi nousivat

  • tiedon subjektiivisuus
  • tunteet reaktiona uutisiin ja tapaan levittää niitä, myös tunteiden manipuloitavuus
  • miten lukijana jaksaa tutkia ja selvittää niin paljon kuin pitäisi.

3. Mitä opimme kurssin järjestämisestä

Kurssista vastaava työryhmä

Kurssin valmisteluun tarvitaan opetuksen ja viestinnän asiantuntemusta. Kohderyhmän tai -ryhmien pohtimiseen kannattaa käyttää työryhmässä aikaa eikä tyytyä ensimmäiseen mieleen tulevaan ratkaisuun.

Työryhmän vastuut on syytä jakaa ja aikatauluttaa selvästi. Vastaukset tarvitaan esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Miten jaetaan tiedotusvastuu? Kuka tuottaa mainokset? Kuka somettaa? Kuka hankkii luennoitsijat? Jos toteuttajia on useita, täytyy sopia, kuka maksaa asiantuntijoiden palkat, mahdolliset tilavuokrat ja niin edelleen.

Markkinointi- ja viestintäsuunnitelma aikatauluineen auttaa koordinoimaan ja seuraamaan hankkeen etenemistä. Sen avulla voidaan tarkentaa viestintää. Suunnitelman pohjalta syntyvät raamit tulevien kurssien markkinointiin.

Välitarkastukset sen suhteen missä milloinkin mennään olivat tarpeen – kasvokkain tai verkossa, esimerkiksi Skypessä.

Kunkin toteutuneen kerran jälkeen on hyvä pitää oma palautepalaveri järjestäjien kesken: Mikä jäi päällimmäiseksi tunteeksi? Missä onnistuimme? Mitä kannattaa tehdä toisin seuraavalla kerralla? Kun havainnot kirjaa muistiin, niiden avulla voi kehittää kurssia.

Suunnittelun merkitystä ei voi korostaa liikaa: Mietitään kohderyhmä luovasti, kartoitetaan osallistujien tavoitettavuus ja keinot osallistujien tavoittamiseen. Pohditaan täydentäviä kohderyhmiä.

Suunnitelmassa pitää olla joustonvaraa. Pilotin työpajoihin oli suunniteltu harjoituksia, mutta niistä luovuttiin, koska a) dialogi toimi niin hyvin itsenäisenä menetelmänä ja tehtävät olisivat rikkoneet sen, b) osallistujat vaihtuivat työpajoittain. Yllätyksiä voivat tuottaa myös asiantuntijoiden vaihtumiset tai tilavaraukset.

Yhteissuunnittelu ja markkinointi

Vaikka toteuttaisi kurssin ennalta suunnitellun rungon pohjalta, se kannattaa suunnitella yhdessä. Yhteissuunnittelu sitouttaa osallistujia sekä osallistumaan että markkinoimaan kurssia. Minkä ryhmän paikkakunnallanne haluatte tavoittaa? Kutsukaa heitä edustavia tahoa, kuten yhdistysten aktiiveja, mukaan hiomaan kurssisuunnitelmaa pari kertaa, noin kuukauden välein.

Ensimmäisellä yhteissuunnittelukerralla tarkennetaan alustavaa kurssisuunnitelmaa osallistujien toiveiden pohjalta ja kerätään tiedotuskanavia ja kontakteja kurssin viestintää varten. Osallistujia pyydetään aktiivisesti välittämään viestiä tulevasta kurssista omissa verkostoissaan. Sosiaalinen media ja suorat ihmiseltä ihmiselle kontaktit korostuvat kun pyritään tavoittamaan uusia ihmisryhmiä.

Pienellä vaivannäöllä on mahdollista saada markkinointiviestiä kaupunkien tai kuntien omille sosiaalisen median sivuille ja organisaatioiden sisäisiin viestimiin. Viesti kurssista voi tavoittaa paremmin työpaikan tai oppilaitoksen intranetissa kuin paikallismediassa. Parhaat vinkit tulevat lähi- ja ystäväpiiristä.

Järjestävän oppilaitoksen vakio-opiskelijoissa voi olla kurssista kiinnostuneita, joten vapaalle sivistystyölle tuttuja viestintäkanavia ei kannata unohtaa. Parhaimmillaan medialukutaidon kurssi luo yhteyksiä tuttujen ja uusien osallistujien välille, niin että myös vakio-toimintaan on helpompi tulevaisuudessa osallistua ”kun sielläkin on jo tuttuja”. Näin kurssi toimii myös opiston muun toiminnan esittelyn välineenä.

Ilmoittautuminen

Jos kurssille vaaditaan ilmoittautuminen, kynnyksen pitää olla mahdollisimman matala. Ensikertalainen ei välttämättä selviä oppilaitoksen verkkoilmoittautumislomakkeista, joten on tärkeää tarjota myös muita ilmoittautumisen kanavia. Osallistujien on voitava ilmoittautua verkossa yhdestä linkistä avautuvalla lomakkeella.

Kannattaa pitää huoli siitä, etteivät vakiopiskelijat voi vallata kaikkia kurssin paikkoja. Pilotoimmme pientä ennakkokartoituskyselyä työpajaan ilmoittautuville. Se auttoi sisältöjen räätälöimisessä, mutta huomasimme, että kaikille kyselyyn vastaaminen ei ollut luontevaa. Käyttämämme kysymykset ovat liitteissä.

Ilmoittautumiskäytänteet voivat vaihdella suurestikin paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudulla korostui tarve toimintaan, johon voi tulla spontaanisti paikalle.

Asiantuntijoiden ohjeistaminen

Kurssin markkinoimiseksi luennoitsijat kannattaa haastatella tiedotetta varten ja jakaa kuvallista verkossa julkaistua tiedotetta somekanavissa. Toimivia haastattelukysymyksiä ovat esimerkiksi, ”mikä on viestisi osallistujille”, ”miksi aiheesta on tärkeä puhua” tai vaikkapa ”mikä aiheessa innostaa sinua”.

Luennoitsijat on valmisteltava tehtäväänsä. Teeman ja toivottujen keskeisten kysymyksien lisäksi tarpeellista informaatiota on muun muassa kurssin kohderyhmä. Lisäksi on tärkeä kertoa, että luennoitsijalta odotetaan tasa- ja monipuolisuutta. Esimerkiksi jos ”huonoja” esimerkkejä poimitaan vain tietystä mediasta tai tietyn tahon suusta, voi syntyä mielikuva mustamaalaamisesta.

Asiantuntija kannattaa mahdollisuuksien mukaan kutsua mukaan myös työpajaosioon. Esimerkiksi tutkijalle osallistujien palaute on arvokasta.

Työpajat ja dialogi

Roolit työpajoissa on tehtävä selkeiksi. Käydään läpi etukäteen juoksutus eli kurssikerran tarkennettu ja aikataulutettu toteuttamissuunnitelma, jotta kukin tietää vastuunsa.

Dialogi vaatii aikaa. Pilotissa puolitoista tuntia meni nopeasti, eikä aikaan olisi saanut mahdutettua lisätehtäviä.

Keskustelu itsessään oli kurssin onnistuneimpia asioita. Toisilleen vieraat ihmiset lämpenivät syvälliseen vuorovaikutukseen turvallisessa, ohjatussa dialogissa.

Siirtymän luennolta dialogiin pitää olla mahdollisimman nopea ja joustava: mieluiten sama tai viereinen tila. Tarjolla on oltava kahvia ja teetä, kuten pilotissa toisesta kerrasta lähtien olikin. Innostuisiko paikallinen market tarjoamaan kahvit ja teet?

”Tätäkin voisi kokeilla” eli ideoita testailtavaksi

1) Dialogiin pohjaava keskustelu muiden yleisöluentojen jatkoksi, kahvia ja teetä – tai jatkot lähibaariin. Kasvokkaisen keskustelu turvallisessa ilmapiirissä oli kurssilaisista tärkeintä ja toimisi muissakin teemoissa. Ajassamme on yhä vähemmän mahdollisuuksia kasvokkaiselle keskustelulle, joten mahdollisuus tarjota kohtaamisen paikkoja on arvokas. Fasilitaattori on tärkeä luottamuksen ilmapiirin syntymiselle.

2) Medialukutaitodialogit sopivat muidenkin kurssien ohjelmaan soveltuvin osin. Esimerkiksi valokuvauskurssilla voi pitää dialogin kriittistä kuvan lukemisesta. Luovan kirjoittamisen kurssilla voi pohtia kirjoittajan oikeuksia lainata todellisuudesta. Kokkauskurssilla on mahdollista keskustella tehotuotannosta. Mielikuvitus käyttöön!

3) Yhdistys, esimerkiksi asuinalueen kylä- tai kaupunginosayhdistys, paikallismedia ja maahanmuuttajayhdistys toteuttavat päivän, jossa tehdään yhdessä ruokaa ja sen jälkeen syödään yhdessä. Paikallismedia osallistuu suunnitteluun, tilaisuuteen ja raportointiin – media ottaa aktiivisen toimijan roolin ja avaa samalla prosessejaan.

Pilotti tuotti useita aiheita, joista on mahdollista toteuttaa oma luennon ja työpajan kokonaisuus. Keskusteluja kaivataan erityisesti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta niin lähiympäristössä kuin globaalissa viitekehyksessä: vihapuhe, yksinäisyys ja yhteisöllisyys, maahanmuutto ja sote askarruttavat. Osallistujat kokivat suurta tarvetta keskustelulle ympäristöasioista, kuten ekokriisistä, maapallon kuormituksesta, ilmastonmuutoksen etiikasta ja vastuusta tuleville sukupolville, eläinten tehotuotannosta ja oikeuksista. Tabut yhteiskunnassa herättivät kiinnostusta.

Osallistujien oivalluksissa korostuivat lähdekritiikki, tiedon subjektiivisuus ja mediakansalaisen vastuu, jotka olivat kurssin ydintä. Median murros digitalisaation myötä kiinnosti. Luennot ja keskustelut virittivät pohtimaan toimittajien motiiveja ja viestinnän objektiivisuutta, tunteiden merkitystä niin viestinnässä kuin viestien tulkinnassa. Median pyrkimys moniäänisyyteen, totuuteen ja rehellisyyteen eettisenä perustana kirkastui. Yhteiskunnan tabujen, kuten hyvinvointivaltion kyseenalaistaminen, tehoeläinteollisuuden olemassaolo, herättivät keskustelua.

Osallistujat suunnittelivat jatkavansa keskustelua kotona puolison ja perheen kanssa, kollegojen ja oppilaiden kanssa koulussa, työkavereiden, ystävien ja toimittajien kanssa. Hedelmällisintä keskustelu on, kun osapuolet eivät ole kaikesta yksimielisiä.

Mihin pilotissa kompastuttiin?

Haaste 1: Kohderyhmän tavoittaminen. Pilotti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, jonka runsaasta vapaa-ajan aktiviteettien tarjonnasta on vaikea erottautua ja saada tieto kurssista esille nopealla aikataululla. Tavoitellun kohderyhmän, kantasuomalaisten kaupunginosayhdistysaktiivien, sijaan mukaan saatiin mukaan erityisesti työväenopiston vakio-opiskelijoita. Iältään, elämäntilanteiltaan ja poliittisesti heterogeenisen joukon sijaan saatiin keski-iän ylittäneitä ja keskustelulle avoimia ihmisiä, joista osa oli pitkään Suomessa asuneita maahanmuuttajia.

Ratkaisu: Vielä monipuolisempi yhteissuunnittelu. Nyt suunnittelu rakennettiin kaupunginosayhdistysten varaan. Niiden toiminta ja viestintä on kuitenkin hyvin tapahtumakeskeistä. Mahdollisimman monipuolinen yhteissuunnittelijoiden joukko helpottaa myös kurssin markkinointia. Esimerkiksi Opinsauna-hankkeen kokemukset yhteissuunnittelusta ja toivottujen kohderyhmien tavoittamisesta pienemmällä paikkakunnalla ovat olleet hyvin rohkaisevia. Luo siis aktiivisesti siteet paikkakuntasi yhdistyksiin ja kutsu mukaan yhteissuunnitteluun monipuolisesti. Älä tyydy vain yhdentyyppisiin yhdistyksiin.

Haaste 2: Ilmoittautuminen ja jatkuvuus. Luentojen ja työpajojen osiot olivat pilotoivan opiston ilmoittautumisjärjestelmässä erikseen, mutta keskenään linkitettyinä. Jos henkilö kiinnostui ensin luennoista, klikkasi itsensä sitten sieltä myös työpajoihin ja työpajoissa vielä erillisen ennakkokyselylomakkeeseen, oli polku jo liian pitkä. Emme kyenneet rakentamaan yhtenäistä kaikille kolmelle kerralle osallistuvien työpajalaisten ryhmää. Etenkin työikäisten sitoutuminen kolmeen perättäiseen torstai-iltaan nopealla aikataululla on vaikeaa, mutta tiivis kurssitahti tarjosi mielekästä jatkumoa heille, joille se oli mahdollinen.

Ratkaisu: Aloita markkinointi ajoissa. Ota yhteissuunnitteluun osallistuneet vielä aktiivisemmin sosiaaliseen markkinointiin. Tee ilmoittautumisesta helppoa. Varaudu joustavaan toteutukseen.

Haaste 3: Tehtävät ja dialogit eivät toimineet samassa sessiossa, etenkään kun dialogiryhmä vaihtui joka kerta.

Ratkaisu: Kurssin voi toteuttaa joko a) yhden luennon pohjalta tai b) kolmen luennon mallina, jossa tehtävät voi tehdä erikseen verkossa, jolloin ne eivät häiritse luento-dialogiyhteyttä.

Haaste 4: Siirtymä luennolta työpajaan. Ensimmäisen luennon jälkeinen siirtymä työpajaan toiseen tilaan ontui.

Ratkaisu: Ohjeista osallistujat etukäteen, kurssin alkajaisiksi ja rekrytoi paikalle sisäänheittäjiä. Kahvi- ja teetarjoilu houkuttelee jäämään paikalle luennon jälkeen.

Haaste 5: Liika samanhenkisyys. Onnistuimme luomaan hyvää ja syvää keskustelua, mutta jos halutaan särmää, on panostettava ryhmien heterogeenisuuteen vielä enemmän, jotta ei tule samanmielisten kerhoa.

Ratkaisu: Rekrytoi osallistujia eri kohderyhmistä vielä rohkeammin. Erityisen tärkeää on saada paikalle ihmisiä monenlaisista viiteryhmistä. Lisänäkökulmia keskusteluihin tuovat osallistujien ikään, koulutukseen, elämäntilanteeseen tai muuhun taustaan liittyvät erot.

4. Ladattavat kurssimateriaalit

1. Mallikurssimainos
2. Ilmoittautumiskysely
3. Dia: Medialukutaito
3. Harjoitukset
4. 11 hyvän ja huonon dialogin ohjetta
5. Reilun some-keskustelun pelisäännöt
6. Erätauko-dialogin ohjeet
7. Kurssi-illan mallijuoksutus
8. Osallistujien oivalluslappu

5. Lisälukemisto

Medialukutaito -teema
Median toiminta -teema
Aktiivinen kansalaisuus ja demokratia -teema
Kirjallisuutta ja teoriaa:

Pilottiprojektin tiedot

Vastuu lukijalla – kenen uutisiin voit luottaa -kurssi syntyi Itä-Suomen yliopiston Opinsauna-hankkeessa yhdessä Kansanvalistusseuran (KVS) ja Helsingin työväenopiston kanssa. Opinsaunassa kehitettiin kotoutumista tukevaa vapaan sivistystyön toimintaa. Pilotin toteutusta helpotti merkittävästi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitus Opinsauna-hankkeelle, mutta lisäksi tarvittiin järjestäjien omia resursseja. Vastineeksi saimme kokemuksia, kontakteja ja ideoita, joita voi kuitenkin hyödyntää vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnan kehittämisessä ja uudentyyppisten kurssien markkinoinnissa sellaisille ryhmille, jotka eivät ole vapaan sivistystyön vakioasiakkaita.

Toteutusaika: 1/2018 – 4/2019
Koordinaattori: Itä-Suomen yliopiston kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen tiedekunta
Kumppanit: Kansanvalistusseura, Musiikkikoulu Musa-Pekka, Joensuun seudun kansalaisopisto, Opintokeskus Sivis, Karelia ammattikorkeakoulu, hanke on myös osa Sivistystyön vapaus ja vastuu -verkoston toimintaa
Rahoitus: Opetus- ja kulttuuriministeriö, josta Kansanvalistusseuran osuus 5 000 euroa
Lisätietoja: Itä-Suomen yliopiston hankesivuilta

Takaisin