Cygnaeuksen viitoittama tie ohjaa myös y-sukupolvea

 Cygnaeuksen viitoittama tie ohjaa myös y-sukupolvea

Ilman opettaja ja pappi Uno Cygnaeuksen ajatusta nuorison parhaasta ja lähimmäisenrakkaudesta myös nykyajan milleniaalit olisivat vaarassa jäädä vaille sivistysajattelun ydintä, kirjoittaa maisteriopiskelija Hennamari Huikko.

1980-luvun alun milleniaalit eli y-sukupolvi syntyivät sivistyksen kehtoon.

1990-luvulla valtamedian mahti valui televisioituna pirtteihin koko globaalin koneiston voimalla, mutta sosiaalisen median syöttämiä valmiita ajatuksia ei ollut vielä yhdenkään ajattelijan kruununa.

2020-luvulle tultaessa parhaassa työiässä oleva milleniaali pohtii työelämän prekaarisaatiota, saattaa jopa kuuluttaa yhteiskuntakriittisyyttään somekuplassaan.

Smart-tv:n virtuaaliavustaja muistuttaa uudesta sketsisarjasta ja jossain kaukana menneisyydessä kaikuvat kulttuurimme perintötekijät, Snellman, Topelius ja Cygnaeus.

Mutta tietääkö milleniaali rakentuneensa aivan muunlaisen perustan kuin globaalin kilpailun tai taloudellisen voitontavoittelun päälle?

Aikansa visionääri loi ajatuksen suomalaisesta koululaitoksesta

Vuonna 1863 Seminaarin avajaispuheessa kansakoululaitoksen perustaja, opettaja, pappi ja ihminen Uno Cygnaeus totesi Suomen kansan muodostaneen itse tärkeimmän asiansa, kansan sivistyksen.

Toteamus perustui julkisesti suuren yleisön tutkittavana olleeseen, kritisoituun ja kummalliseen ehdotukseen suomenkielisestä koululaitoksesta ja opettajankoulutusseminaarista, johon kansalaiset sukupuolesta ja säädystä riippumatta olisivat tervetulleita.

Ajatus koululaitoksesta, joka olisi kirkon monopolista – joskaan ei uskonasioista – irrallinen, oli osa aikansa visionäärin edistyksellistä ajattelua. Näin suomalainen sivistys ei olisi osa vieraita asetuksia ja laitoksia tai rakentuisi eurooppalaisten filosofien vaikutuksesta pelkistetyksi maahantuontitavaraksi: cygnaeuslainen sivistys loi katseensa kauemmas horisonttiin.

Näkemys synnytti historiallisia, aikaa kestäviä sivistyskäsitteen merkityskerrostumia sekä viitoitetun tien, jonka askelmerkit kantavat yhä.

Kun prekaarin työelämän epävarma tulevaisuuskuva tarjoaa milleniaalille yrittäjän vapausilluusiota ja globaalit markkinat tuijottavat ruudulta sieluun asti jo ennen aamupalaa, Cygnaeuksen viitoittama tie näyttäytyy kenties merkityksellisempänä kuin ehkä ymmärrämmekään.

Cygnaeus näet ajatteli, että kansa, jolla olisi omavarainen opettajankoulutus ja havainnointiin perustuvaa opetusta, oppisi ajattelemaan itse. Tätä itsenäistä ajattelua ja sivistystä auttaisi ”kansan korottaminen” tietoihin, taitoihin ja toimeliaisuuteen opettajiensa johdolla.

Sivistyksen velvollisuus ei ollut kuitenkaan tuottaa opettajia vaan kasvattajia, jotka varustaisivat tulevia sukupolvia aatevirtauksien pyörteistä kohti kriittistä, itsenäistä ajattelua.

Johtavana ideana ”opettajanrakkaus” nuorten parhaaksi

Mitä cygnaeuslainen sivistys tarjoaa nykyajan opettajuuden kontekstiin?

Cygnaeuksen sivistyskäsityksen kärkenä ei ollut niinkään tiedon jumalisointi ja tämän teroittaminen opiskelijoille. Käsityksen luonnetta määritti ”opettajanrakkaus”, ajattelutapa ja esimerkin voima, joka tavoittelisi ensisijaisesti Suomen nuorten kokonaisvaltaista parasta.

Nuorison parhaan apuna toimivat aikansa lait ja tavat, kirjallisuus, sekä sopivat opetusohjeet ja metodit, jotka Cygnaeuksen mukaan olivat tarpeellisia sivistymisen välikappaleita. Kuitenkaan niissä itsessään ei ollut vaikutusvoimaa.

Cygnaeus ajatteli, että opettajan oman elämän esimerkki olisi metodeja voimakkaampaa sivistystä; hyvinvoiva nuoriso tarvitsee hyvinvoivia kasvattajia. ”Parannu itse, niin paranee” totesi Cygnaeus.

Kulttuurimme cygnaeuslaisia juuria tuntemattomalle milleniaalikasvattajalle tehtävä voi olla melkoisen kipeäkin. Lohdullisesti, Cygnaeuksen ajattelun mukaan kenelläkään ei itsessään ole kykyä parantaa itseään.

Parantuakseen ”täytyisi meidän itsemme olla rakkauden hengestä liikutettuina ja herätettyinä”. Cygnaeuksen mukaan tämänkaltainen opettajanrakkaus olisi opetus- ja kasvatustyön perusta ja se tulisi, ”kuten kaikki hyvät lahjat, Taivaan Isältä.”

Cygnaeuksen askelmerkit näyttäytyvät ajalleen tyypillisestä uskonnollisesta retoriikasta ja juhlapuheisuudestaan huolimatta aikaa kestävinä; ne kutsuvat sisäiseen dialogiin.

Cygnaeuksen ajattelu antaa yhä uusia näköaloja

Mikäli ajan hengen tai sivistyksen määrittelisi toisen Cygnaeuksen aikalaisen J. V. Snellmanin mukaan, sivistystä olisi esimerkiksi tuntea kuuluvansa suurempaan kokonaisuuteen sekä tietää oma paikkansa maailmassa.

Snellmankaan ei siis ajatellut sivistystä jumalisoituna tietona, sillä sivistys ei Snellmanin ajattelussa ollut sama asia kuin oppineisuus – oppinut saattoi ajatella sivistyksen vastaisesti, kun taas oppimaton kansanihminen saattoi ymmärtää, mikä maailmassa on olennaista ja mitä aikansa häneltä vaati.

Ilman Cygnaeuksen sivistysajattelun mukaista perustavaa ajatusta nuorison parhaasta ja lähimmäisenrakkaudesta olisimme vaarassa jäädä vaille sivistysajattelun ydintä: pyrkimystä toistemme keskinäiseen ymmärtämiseen yhteiskunnan ristiriitojen keskellä.

Ehkäpä juuri tämä on maailmassamme olennaista ja ehkäpä tätä aikamme kipeästi kaipaa.

Meillä on tänä päivänä tieteellistä tietoa kenties enemmän kuin koskaan ennen, mutta Cygnaeuksen viitoittama tie on osittain hämärään peittynyt.

Jos sivistynyt ajattelu perustuisi pelkkään oppineisuuteen ja tietoon, sen avulla kyettäisiin ehkä pieniin ihmeisiin. Mutta ilman rakkautta, kutsua sisäiseen dialogiin, katseemme tuskin yltäisi horisonttiin, saati jälkeemme syntyviin sukupolviin.

Onneksemme suomalainen kulttuuri ei ole, eikä sen tulisikaan rakentua, ainoastaan opillisen sivistyksen raivaamaan maastoon.

Uno Cygnaeuksen Seminaarin avajaispuhe johdattaa niin milleniaalin kuin sen jälkeläiset satoisan näköalan äärelle: revontulten ja roudan maassa cygnaeuslaisen sivistysajattelun viitoittama tie ei niinkään pyri raivaamaan vaan rakkaudella kasvattamaan – kylväen hyvään maahan.

Lähteet:

J.V. Snellman. Sivistys ja aikakauden henki. Kootut teokset. Snellman-instituutti. Sivistys ja aikakauden henki

Jyväskylän Seminaari 1863–1937 Muistojulkaisu. 1937. Uno Cygnaeuksen vihkimäpuhe 1863. Toim. J.M. Mikkola, Artturi Leinonen & Sulo Rekola. Helsinki. Osakeyhtiö Valistus.

Salmela, S. 2019. Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa. Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tero Autio, Liisa Hakala & Tiina Kujala (toim.)  Tampere: Tampere University Press. Siirtymiä ja ajan merkkejä (pdf).

Kirjoittajat

Hennamari Huikko

Hennamari "Hemu" Huikko
Etnologian, antropologian ja kulttuuripolitiikan maisteriopiskelija KUMU-tutkinto-ohjelma, Jyväskylän yliopisto.