Ääniä Lähi-idän arjesta

Mediakouluttaja Anne Tastula haluaa auttaa palestiinalaisia toimittajia löytämään tapoja käyttää ääntään paremmin, tehokkaammin ja journalismin etiikkaa noudattaen.


KVS:n projektisuunnittelija Anne Tastula kouluttaa Palestiinassa mediaetiikka elokuun ajan.

28.07.2016

Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.

ISTUN JUNASSA ja yritän tehdä töitä. Viereeni istahtaa arabiaa puhuva mamma nyssyköineen, vaikka muitakin penkkejä olisi samassa vaunussa ollut vapaana. Parkanossa hän soittaa puhelun, jossa ilmeisesti kysellään kuulumisia sukulaiselta, jos toiseltakin. Tampereen kohdalla puhelu on edennyt vaiheeseen, jossa hän on jo kovin äänekkäästi eri mieltä miniäehdokkaasta, illan menusta tai lottorivin numeroista. Näin arvelisin, itsehän en arabiaa puhu.

Anne Tastula

  • on reilu kolmekymppinen viestijä ja toimittaja
  • työskentelee Kansanvalistusseuran Suomi100-hankkeessa projektisuunnittelijana
  • kouluttaa Palestiinassa journalismin etiikkaa.
  • ”Haluan oppia näkemään asioita eri kannoilta ja saada ihmiset kyseenalaistamaan omat näkemyksensä.”

 

Äänekkäästi, muista matkustajista piittaamatta, hän kailottaa miten asiat olisi oikeasti pitänyt hoitaa. Sopu saadaan vihdoin aikaan Riihimäellä. Silloin mammaa jo naurattaa niin, että muovipussit eivät tahdo pysyä sylissä vaan valahtelevat käytävälle tai minun käsivarsilleni pideltäväksi.

Ärsyttää valtavasti, että ihminen ei julkisessa tilassa kunnioita muiden rauhaa ja ole hiljaa, niin kuin pitää.

Samaan aikaan oma supisuomalainen reaktioni naurattaa, sillä kahden päivän päästä matkustan kolmeksi viikoksi Betlehemiin kouluttamaan paikallisia viestijöitä mediataidoissa. Olen pian itse keskellä aivan toisenlaista kulttuuria, jossa ei varmasti puhuta kuiskaten eikä mulkoilla julkisessa kulkuvälineessä lähelle istuvia ihmisiä.

KYLLÄ MAAILMAAN ÄÄNTÄ MAHTUU, sanotaan. Hankkeemme tarkoituksena on auttaa palestiinalaisia toimittajia löytämään tapoja käyttää ääntään paremmin, tehokkaammin ja journalismin etiikkaa noudattaen.

Matka vaatii aika lailla valmisteluja, sillä en ollut aiemmin perehtynyt sen syvemmin alueen tilanteeseen. Nyt ennen matkaa tahdon ymmärtää, millaiseen ympäristöön olen menossa ja miten siellä asuvat ihmiset näkevät maailman ja oman tilanteensa. Opiskelen Israelin ja Palestiinan historiaa, konfliktia ja nykytilannetta. Perehdyn molempien osapuolten uutisointiin ja pyrin etsimään puolueetonta tietoa uutisoiduista tapahtumista.

Minkään kansakunnan historian ja yhteiskunnallisen tilanteen haltuunotto parissa viikossa ei ole helppo tapaus, saati sitten Palestiinan, jossa konflikti on jatkunut vuosikymmeniä. Näkökulmia konfliktin selvittämiseen ja ymmärtämiseen löytyy varmasti sanomalehdellisen verran.

VAIKKA KUINKA LUEN ja opiskelen Palestiinasta, en osaa edes kuvitella, millaista tavallinen arkielämä sorron alla on. Kolmen viikon kuluttua ymmärrän toivoakseni enemmän konfliktia, mutta olen myös saanut nähdä ja kuulla tarinoita tavallisesta arjesta kaiken keskellä.

Suunnitelmissa on paikallisiin tutustumista patikoinnin, kiipeilyn ja skeittauksen lomassa. Haluan tietää mitä musiikkia paikalliset nuoret kuuntelevat, miten he viettävät vapaa-aikaansa, mitä he tietävät Euroopasta tai Suomesta ja mistä he uutisensa lukevat.

Näistä meille ihan tavallisista asioista lähden etsimään sitä jotain, mikä auttaa palestiinalaisnuoria pysymään kiinni arjessa ja tuo heille iloa ja merkitystä elämään.

Toivon, että matkalla onnistun kuulemaan Palestiinan äänen, ja saan sitä myös kuuluviin muille.

Kuva: Karoliina Knuuti

Viikoittaisessa Kahden kansan välissä -blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa vuoden loppuun saakka.

Avainsanat: , , , , , ,