”Äiti älä pelkää”

Väkivallaksi kärjistynyt palestiinalaisten ja israelilaisten konflikti näkyy Suomen mediassa, mutta paikalliset elävät arkeaan.




12.11.2015

Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.

Lensin lauantaina Tel Aviviin. Odottaessani Helsingissä lentoni lähtöportilla puhelin soi. Isälläni oli vielä asiaa.

”Äiti käski soittaa ja toivottaa turvallista matkaa. Hän ei itse halunnut soittaa, ettei ala itkeä.”

Turvallisuudestani ovat olleet huolissaan paitsi perheeni, myös ystäväni. Ole varovainen, tuli jokaisen minua matkaan lähettäneen suusta.

Uutisia lukiessa Israelin ja Palestiinan turvallisuustilanteesta syntyy synkkä kuva. Syyskuun loppupuolella tilanne alueella kiristyi, kun palestiinalaisten turhautuminen Israelin miehitykseen johti yksittäisiin puukkohyökkäyksiin Länsirannalla ja Israelissa. Palestiinalaisen väkivallan aalto näytti jo olevan laantumassa, mutta viime päivinä on raportoitu jälleen uusia iskuja.

Emmi Kulta

  • on 28-vuotias Lähi-itään perehtynyt valtiotieteilijä
  • opiskeli Lontoon SOAS-yliopistossa
  • on työskennellyt toimittajana ja ihmisoikeustarkkailijana
  • odottaa Palestiinalta: ”Toivoin, että voin tarjota kurssilaisille näkökulmia viestinnän merkitykseen yhteiskunnassa ja oppia heiltä Palestiinan mediakentästä. Sydäntäni lähellä ovat politiikan ja ihmisoikeuksien lisäksi hummus ja oliivipuulehtomaisema.”

Olen ollut Tel Avivissa pari päivää. Elämä Israelin talouden pääkaupungissa virtaa uomassaan vanhaan malliin, vaikka täälläkin iskuja tapahtuu. Tunnelma on silti tavanomainen. Kukaan, jolta asiaa tiedustelen, ei myönnä pelkäävänsä.

Jerusalemissa turistikin saattaa todistaa jännitteitä, mutta Tel Avivissa konfliktin voi unohtaa kokonaan. Niin paikallisetkin suurilta osin tekevät.

Parin päivän päästä matkustan Länsirannalle, missä käynnistyy Kansanvalistusseuran mediakoulutushanke. Olisiko äidillä nyt syytä itkuun?

Länsirannalla miehitystä ei voi olla huomaamatta. Palestiinalaisten arkeen kuuluvat liikkumista rajoittavat kulkuesteet ja tarkastuspisteet, laajenevat israelilaisten siirtokunnat ja sotilaiden läsnäolo.

Fanaattisten siirtokuntalaisten palestiinalaisiin kohdistama häirintä ja väkivalta ovat usein toistuva ilmiö. Palestiinalaiset vastustavat miehitystä ja sen vaikutuksia mielenosoituksissa. Jotkin niistä muuttuvat kahakoiksi, joissa palestiinalaiset heittävät kiviä kohti sotilaita, jotka ampuvat kyynelkaasua, kumiluoteja ja usein myös kovia panoksia.

Avoimesta konfliktista huolimatta en suomalaisena ole sen suuremmassa vaarassa Länsirannallakaan. Palestiinalaiset eivät vastusta suomalaisia turisteja vaan 48 vuotta kestänyttä Israelin miehitystä. Missä tahansa maailmassa voi toki sattua väärään paikkaan väärään aikaan.

Suomalaisena on vaikea samastua jatkuvassa pelossa elämiseen. On surullista, että monille israelilaisille esimerkiksi Jerusalemissa ja lähellä Gazan rajaa tämä on todellisuutta. Lokakuun aikana kahdeksan israelilaista on kuollut ja 115 loukkaantunut väkivaltaisuuksissa Israelissa ja Länsirannalla.

Väkivallalle altistuvat todennäköisimmin silti palestiinalaiset. Lokakuun aikana miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Israelissa  palestiinalaisia on kuollut 69 ja loukkaantunut 7 392. Jotkut kuolleista on ammuttu hyökkäystilanteessa muiden henkien puolustamiseksi. Toiset ovat viattomia uhreja, kuten kyynelkaasuun kuollut kahdeksankuukautinen vauva.

Minun puolestani ei tarvitse murehtia, äiti. Toivoisin sen sijaan, että turvallisuuden luksus olisi laajemmin saatavissa paikallisillekin.

Teksti ja kuva: Emmi Kulta

Aiemmin Soulissa:

Avainsanat: , , , , ,