Ensimmäinen koulupäivä on aina eka kerta

Mediakouluttaja Elisa Kannasto toivottaa Palestiinasta käsin kaikille suomalaisille opettajille ja oppilaille hyvää lukukauden alkua.


Suomen kielen ja viestinnän opettaja Elisa Kannasto opettaa parhaillaan Betlehemissä vaikuttamisviestintää.

04.08.2016

Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.

TYTTÖ ISTUU SATULAAN ja polkaisee pyörän liikkeelle haparoiden. Isä vaatii hymyilemään kameralle. Edellisenä viikonloppuna huolella valittu uusi koulureppu ei pysy paikoillaan selässä vaan keikkuu tyhjänä puolelta toiselle. Sen toistaiseksi ainoa sisältö, samana viikonloppuna ostettu penaali,  ei riitä pitämään reppua paikoillaan tytön selässä. Eletään 1990-luvun elokuuta suomalaisessa maalaismaisemassa. Tytön ensimmäinen koulupäivä on alkamassa.

Elisa Kannasto

  • on kolmikymppinen suomen kielen ja viestinnän opettaja Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa
  • opettaa mediakoulutushankkeessa vaikuttamisviestintää ja sosiaalisen median markkinointia.
  • ”Palestiinassa opettamisessa inspiroi opiskelijoiden aito halu oppia. Opin itsekin lisää opiskelijoiden kommenteista ja kysymyksistä. He ovat avoimia uusille ideoille ja osoittavat kiinnostusta aiheisiimme”.

Vuosia myöhemmin naiseksi kasvanut tyttö on Betlehemissä, miehitetyllä Länsirannalla, ja on ensimmäinen kurssipäivä. Repussa painaa penaalin sijaan kannettava tietokone. Valkoiset kivimuurit hohtavat ja silmiä on vaikea pitää auki häikäisevässä auringossa. Luokassa huutava ilmastointi kuuluu tehokkaammin kuin tuntuu.

Kurssipäivä on ensimmäinen myös opiskelijoille. Palestiinalaiset yliopisto-opiskelijat saapuvat ulkomaisen opettajan kurssille vähän jännittyneinä hymyillen ja tervehtivät kohteliaasti. Osalla on mukanaan kännykkä ja käsilaukku. Toisilla on muistiinpanovälineet, joilla jokaisen otsikon voi korostaa eri värillä ja tärkeät asiat merkitä erilaisilla post it -lapuilla.

Suomalainen akateeminen vartti on Palestiinassa lähemmäs tunti. Ovi avautuu tasaisin välein yhdeksästä kymmeneen, vaikka kurssin aloitusaika on merkitty selvästi 9.00.

ELOKUU EI TUO mukanaan ensimmäisiä koulupäiviä vain Palestiinassa. Suomessa tuhannet tytöt ja pojat polkaisevat pyöränsä ensimmäiselle koulumatkalleen. Lisäksi suuri joukko kouluttajia ja opettajia aloittaa työt kesän jälkeen. Vaikka jotkut jatkavat hyväksi havaittujen opetusmenetelmien tai tuttujen ryhmien kanssa, on kyseessä silti jollain lailla ensimmäinen kerta.

Ensimmäiseen koulupäivään liittyy paljon tunteita ja muita erityispiirteitä, jotka kouluttajan on huomioitava. Ei oikeastaan ole väliä, onko kyse lyhyestä koulutuksesta vai vuodesta peruskoulussa. Ensimmäinen päivä, etenkin sen ensimmäiset hetket, ovat aina erityiset sekä opettajalle että opiskelijalle.

Kouluttajan luoma ensivaikutelma vaikuttaa ratkaisevasti oppimiseen – ja siinä on kyse ihmisten kohtaamisesta. Upeat pedagogiset suunnitelmat voi unohtaa, mikäli ei onnistu löytämään uuden ryhmän tapaa toimia ja motivoitua. Keskustelevaksi suunniteltu opetus epäonnistuu, jos opiskelijat piiloutuvat kännykän taakse. Tämä on ilmiö, johon törmään suomalaisena korkeakouluopettajana lähes jokaisella kurssillani.

Kouluttajan persoona vaikuttaa myös siihen, syntyykö luokassa motivoiva oppimisympäristö. Toisaalta koulutukseen osallistuvien ryhmäytyminen vaikuttaa suoraan toimivaan vuorovaikutukseen, joka on oppimisen perusta: miten kouluttajaa tulkitaan, miten muiden mielipiteet otetaan vastaan ja miten omat ajatukset tuodaan keskusteluun.

Ryhmän toiveiden kuuntelu ja niiden yhdistäminen opetukseen on osa jatkuvasti kehittyvää ammattitaitoa. Kaikki eivät opi samalla tavalla eikä kaikilla ole samoja ennakkotietoja. Aiemmin suunniteltua on oltava valmis muokkaamaan osallistujien mukaan niin Suomessa kuin Palestiinassakin.

Siksi, vaikka kurssikokonaisuuden olisi opettanut monesti, on uusi ryhmä kouluttajalle aina eka kerta.

Palestiinassa kouluttaja pääsee vähemmällä ihmisten rohkaisussa, mutta on jatkuvasti tiiviisti kiinni roolissaan keskustelun ohjaajana. Opiskelijat esittävät myös tiukkoja kysymyksiä, joihin ei aina ole yksiselitteisiä vastauksia. Kun opettaja tanssahtelee harmaalla alueella, hän oppii myös opiskelijoiltaan jatkuvasti enemmän kuin yksinpuheluna luennoidessa.

Toivotan suomalaisille opiskelijoille palestiinalaista rohkeutta kysyä, tarttua asioihin ja osallistua keskusteluihin luennoilla. Kaikille kollegoille toivon arvokkaita ensikohtaamisia opetusryhmien kanssa ja hyvää opetusvuotta!

Teksti: Elisa Kannasto
Kuva: Karoliina Knuuti

Viikoittaisessa Kahden kansan välissä -blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa vuoden loppuun saakka.

Avainsanat: , , , , , ,