Joskus on mentävä lähelle, jotta näkee lähelle

Koulutus muuttaa maailmaa paremmaksi. Siksi koulutusvientiä ja -hankkeita tarvitaan etenkin hauraille alueille, kirjoittaa Kansanvalistusseuran toimitusjohtaja Lauri Tuomi.


Ennen ensimmäistä Palestiinan-matkaansa Lauri Tuomi pohti, pitäisikö toiminta siirtää johonkin helpompaan paikkaan. Matkan aikana mieli muuttui. Kuva: Karoliina Knuuti

07.11.2019 Lauri Tuomi

Koko työurani ajan kansainvälisyys on ollut osa työtehtäviäni. Olen päässyt näkemään maailmaa lähes kaikilla mantereilla. Työni toisella asteella, korkeakoulusektorilla opetushallinnossa ja nyt vapaassa sivistystyössä ovat antaneet minulle mahdollisuuden tarkastella useista näkökulmista, mitä merkitystä koulutuksella on yhteiskunnan menestyksen kannalta.

Yksi havainto on yli muiden: demokratian kehitys ja kansakunnan osaaminen kulkevat käsi kädessä. Koulutus on keino muuttaa maailmaa paremmaksi.

Lauri Tuomi

  • on 53-vuotias Kansanvalistusseuran toimitusjohtaja, tietokirjailija ja kansainvälisen yhteistyön puolestapuhuja.
  • vastaa säätiön hallinnosta ja johtamisesta.
  • Mitä mielessä? ”Koulutus on ollut Suomen menestyksen salaisuus, ja tätä sanomaa tulee viedä maailmalle – erityisesti hauraille alueille.”

Suomesta ei ole sattumalta tullut yksi maailman osaavimmista, innovatiivisimmista, menestyvimmistä ja onnellisimmista kansoista. Yhteiskunnan demokratiakehitys ja kansalaisten osaamisen varmistaminen ovat olleet ohjenuoramme.

Arvojemme perusta on eurooppalaisissa arvoissa: tasa-arvossa, vapaudessa ja demokratiassa. Euroopan Unioni toi meille lisäksi ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden.

Euroopassa kohtaamme isoja haasteita Brexitin, ikärakenteen, sosiaalisten ongelmien, ilmastomuutoksen ja digitalisaation kautta. Niihin vastaaminen on mahdollista arvoiltaan vahvassa yhteiskunnassa. Yhteistyö, uusimman tutkitun tiedon käyttäminen sekä investoinnit ovat mahdollisia, kun taustalla on Suomen kansallinen vakaus.

MUTTA KUINKA LÄHELLÄ MEITÄ VOIKAAN olla aivan toisenlainen maailma!

Viime syyskuussa sain tilaisuuden osallistua Palestiina-projektimme uuden kauden käynnistykseen Ramallahissa. Matkalla ymmärsin, miten tärkeää on tehdä työtä hauraiden alueiden eteen.

Palestiinan tilanne tuli käsin kosketeltavaksi, kun kuljimme monien turvatarkastusten läpi, näimme aseistautuneita sotilaita kaikkialla ja kun luimme päivän uutisia Israelin vaaleista ja niihin liittyvästä kovasta poliittisesta retoriikasta.

Vain paikan päällä käymällä voi edes hiukan ymmärtää sitä maailmaa, missä ihmiset paikan päällä elävät. Uutiset ja otsikot muuttuivat eläviksi tarinoiksi.

Ymmärsin esimerkiksi, kuinka hauraita yliopistojen opiskelijoiden ja henkilöstön vapaudet tutkimukseen tai liikkuvuuteen ovat. Tiede on luonteeltaan kansainvälistä ja se edellyttää yhteistyötä ja pääsyä tutkitun tiedon lähteille. Hauraiden alueiden yliopistoissa näitä mahdollisuuksia ei kuitenkaan aina ole.

Eräs yliopiston opettaja kertoi meille, miten vaikeaa on päästä katsomaan Gazassa asuvia sukulaisia. Lisäksi kuulimme myös rajoituksista, jotka koskevat ulkomaisia vierailevia professoreja. Kumppaniyliopistollamme oli myöskin edellisellä viikolla pidätetty yksi opiskelija hänen Facebook-kirjoituksensa vuoksi.

Matkan aikana minulle tuli tunne, että teemme merkityksellistä työtä, ja että voimme edes pienillä ripauksilla tasapainottaa demokratian ja osaamisen vaakakuppeja Israelin ja Palestiinan välillä – tai laajemmin Lähi-idän ja Euroopan välillä.

TUNNUSTAN, ETTÄ ENNEN MATKAANI OLIN EPÄVARMA siitä, onko työssämme Palestiinassa järkeä.

Projektimme toimii hankalissa olosuhteissa. Henkilöstön ja vapaaehtoisten työ ei ole helppoa, koska alue on käytännössä hyvin suljettu. Turvallisuustilanne vaatii jatkuvaa seurantaa, jotta voimme varmistaa hankkeen etenemisen. Mietin siis, että olisiko järkevää siirtyä sellaisin maihin, joissa toimiminen ei ole yhtä vaikeaa.

Matkan aikana vakuutuin, että juuri näistä syistä meidän kannattaa jatkaa Palestiinassa. Tämän hankkeen jälkeen tiedämme, että pärjäämme ja osaamme luoda toimintamalleja, joita voimme siirtää myös muille hauraille ja kehittyville alueille.

Odotan innokkaasti Suomen uusia suuntaviivoja siitä, miten koulutus sisällytetään entistä vahvemmin kehitysyhteistyöhön. Olemme Kansanvalistusseurassa valmiita uusiin haasteisiin, mutta työ jatkuu myös Palestiinassa.

Palestiina-hankkeemme keskittyy medialukutaitoon ja voi siten muuttaa maailmaa vähintään ripauksen verran paremmaksi.

Hankkeen vaikutus ei ole vain kohdealueella, vaan se vaikuttaa meihin täällä Suomessa. Se muistuttaa meitä arvoista, joita täällä Euroopassa on syytä puolustaa!

Avainsanat: , , , ,