Mitä opin puhuessani small talkia Palestiinassa

Kun palestiinalaiselta tiedustelee työmatkan pituutta, ei mene minuuttiakaan, kun puhutaan politiikkaa, kertoo Betlehemissä kouluttava Tuuli Oikarinen.


"Palestiinalaisilta suomalaiset voisivat oppia asennetta! Kriittisyys on mahtavaa, mutta se ei ole sama asia kuin negatiivisuus", toteaa mediakouluttaja Tuuli Oikarinen.

24.03.2016

Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.

Matkustaessa minulle tulee aina vastaan päivä, jona small talk alkaa tympäistä. On toki mahtavaa tavata uusia ihmisiä, mutta jokaista kiinnostavaa tuttavuutta kohden joutuu käymään 15 pitkästyttävää keskustelua siitä, että Suomessa on kylmä, cheers on kippis ja vanhakaupunki toden totta oli kaunis, mutta turisteja oli liikaa.

Sivulauseissa kumpikin osapuoli yrittää puolihuolimattomasti rehennellä matkakokemuksillaan.

Täällä Palestiinassa ei moista ongelmaa ole.

Tuuli Oikarinen

  • on 25-vuotias tiedotusopin opiskelija Tampereen yliopistosta
  • opettaa Palestiinassa mediaetiikkaa ja journalismin itsesääntelyjärjestelmää.
  • "Haluaisin opettaa, millä tavoin toimittaja voi olla työssään objektiivinen. Haluaisin myös käydä keskustelua siitä, miten muut kuin toimittajat näkevät median toiminnan ja valottaa syitä toimittajien toimintatapojen taustalla."

Palestiinalaisilla on harvoin matkakokemuksia, joilla rehennellä. Lähin lentokenttä on Israelissa, mutta tavallisilla palestiinalaisilla ei ole mitään asiaa sinne ilman erillistä lupa-asiakirjaa. Sellaista voi joutua odottamaan kauan, eikä lupa välttämättä silti heltiä.

Ainoa joten kuten varteenotettava vaihtoehto on lentää naapurimaa Jordanian kautta, mutta myös Jordanian rajaa valvoo Israel. Jordaniasta ei tosin pääse kovin helposti eteenpäin. Siinä missä Suomen passilla pääsee 172 maahan ilman viisumia, Palestiinan passilla pääsee 34 maahan. Se on maailman kuudenneksi huonoin passi.

Small talk matkustamisesta palestiinalaisen kanssa johtaa helposti keskusteluun Israelin miehityksestä. Samoin käy, kun avaa keskustelun töistä.

ONKO SINULLA PITKÄKIN TYÖMATKA? Tätä kysyin arabian kielen tulkiltamme Betlehemin mediakoulutuksen ensimmäisenä päivänä. Olin kuullut, että hän asuu Ramallahissa, mutten tiennyt, kuinka kaukana se on. Vastaus: 20 kilometrin päässä. Suurin piirtein saman verran on Helsingin keskustasta Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Sitten tulkki kertoi, kuinka kauan matka vei: kaksi tuntia suuntaansa. Tulkki oli lähtenyt ajamaan kotoaan Ramallahista puoli seitsemältä, jotta ehtisi Betlehemin yliopistolle ennen yhdeksää. Matkalla on kolme Israelin tarkastuspistettä, checkpointia. Autojono seisoo, koska pisteillä tarkastetaan usein henkilöpaperit. Suomalaisella passillani pääsen tarkistuspisteistä ohi helposti, kun taas palestiinalaiset voivat varautua aikaa vieviin kuulusteluihin.

Toisella koulutusviikollamme tulkki vaihtui. Hänkin on Ramallahista, mutta yöpyi viikon hotellissa. 20 kilometrin työmatka on täällä pitkä.

VIIME VIIKOLLA ISTUIN ILTAA RAVINTOLASSA, kun seuraan liittyi yllättäen kaverin kaveri. Avasin keskustelun kysymällä, mitä hän tekee työkseen. Mies meni vaikeaksi. Pian selvisi, miksi: mies oli töissä tehtaassa Israelin siirtokunnassa.

Siirtokunnat ovat aidattuja asuinalueita, joita Israel rakentaa palestiinalaisalueille. Palestiinalaisille siirtokunnat näyttäytyvät hiljalleen kotikylää pienemmäksi nakertavana uhkana. Ne ovat myös kansainvälisen lain vastaisia

Ei ihme, ettei tehdastyöntekijä halunnut aluksi puhua työstään. Hän on varmasti saanut riittävästi arvostelua niskaansa. Moni palestiinalainen boikotoi siirtokunnissa valmistettuja tuotteita. Kun miehelle selvisi, etten tuomitsisi häntä, hän alkoi puhua siitä, miten siirtokunnissa saattaa saada jopa kaksi kertaa parempaa palkkaa, kuin Palestiinassa. Se on paljon maassa, jonka työttömyysaste on 25 prosenttia ja jossa miehet elättävät usein koko perheen − vain joka viides palestiinalaisnainen on työelämässä.

Palestiinassa turhanpuhumista inhoavan suomalaisen ei tarvitse pelätä joutuvansa päivittelemään minuuttikaupalla säätä. Small talk muuttuu nopeasti mielenkiintoiseksi keskusteluksi siitä, millaista on elää miehitetyssä maassa.

Viikoittaisessa Kahden kansan välissä -blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa huhtikuun loppuun saakka.

Teksti:Tuuli Oikarinen
Kuva: Anna Tervahartiala

Aiemmin Soulissa:

Avainsanat: , , , , , , , , ,