Kun mustavalkoinen mielikuva Palestiinasta sai väriä

Mediakouluttaja Anja Karppinen paneutuu opinnoissaan median luomiin yksipuolisiin mielikuviin konfliktialueista, mutta onnistui silti yllättymään arjesta miehitetyllä alueella.


Kolmen viikon jälkeen Anja Karppisen mieli, muistikirja ja luonnoslehtiö ovat täynnä Palestiinaa.

28.04.2016

Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.

Kuvitin muutama vuosi sitten Turun Ylioppilaslehteen tekstin digitaalisesta sodankäynnistä Israelin ja Palestiinan välillä. Vaikka lopputulos on jo kadonnut jälkiä jättämättä jonnekin bittiavaruuteen, muistan kuvitukseen liittyneen tuskailun. Millaista materiaalia halusin tuottaa jo entuudestaan vinoutuneen uutisoinnin jatkoksi?

Anja Karppinen

  • on 30-vuotias maantieteen maisteriopiskelija, mutta suhtautuu karttojen lisäksi intohimoisesti väreihin, muotoihin ja ihmisoikeuksiin.
  • on päivätyössä UNDP:lla, mutta työskentelee aika ajoin myös freelance-kuvittajana.
  • kouluttaa Palestiinassa sosiaalisen median työkaluja.
  • "Haluaisin, että useammat suomalaiset kävisivät Palestiinassa. Mikään ei estä hakeutumasta tätä aluetta käsittelevän tiedon lähteille kotimaassa, mutta täällä todellisuus on vastassa kaikkialla ja koko ajan."

Tekstit ja kuvat tehtailevat merkityksiä ja rakentavat mielikuvaamme maailmasta. Palstatilaa saavat kuitenkin usein vain erityisen vaikuttavat tai yllättävät tapahtumat. Ja kun siviilien ja arjen rooli jää teksteissä näkymättömiin, kriisialueet esiintyvät taistelutantereena, jossa kahnauksia käydään jatkuvasti kaikilla rintamilla.

En ollut koskaan käynyt Palestiinassa. Olin lukenut lähinnä suomalaisen valtamedian uutisointia aiheesta, enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää, että tiesin, mihin ryhdyin. Syystalvella 2014 Palestiinani oli mustavalkoinen ja harmahtavan vihreä.

Kun nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, sain mahdollisuuden viettää kolme viikkoa Länsirannalla, pakkasin laukkuun piirrustustarpeita sekä halun katsoa ja kuunnella.

Kun tulin, täällä vietettiin nykytanssifestivaalia. Taybehissa toimii pikkuruinen olutpanimo ja pyykit saa pesulasta vuorokauden sisään, silitettyinä ja viikattuina. Asioiden runsaus ja sattumanvaraisuus inspiroi. Kiviset rinteet ja oliivipuut ovat huikeita, Ramallahin kadut ahtaita.

Arki rullaa, kaikesta huolimatta.

kirkot

Kirkot: Uskonnoista voi olla mitä mieltä haluaa, mutta ikivanhoista rakennuksista mielestäni pääsääntöisesti vain yhtä – vaikuttavia.

 

kupit

Kahvi: Join kolmen viikon aikana keskimäärin viisi kuppia kahvia päivässä. Aamupalalla, yliopistolla, kadunvarsilla, kaupoissa, kodeissa. Makeaa, sakeaa ja kiehuvan kuumaa.

 

oliivit

Oliivipuut: Oliivipuita on kaikkialla. Oliiviöljy on maatalouden merkittävin vientituote, ja puut ulottavat juurensa syvälle historiaan ja kulttuuriin.

pulut

Kyyhkyt: Maassa, joka on ollut miehitettynä kohta 50 vuotta, rauhanlintuja istuu jokaisella puhelinlangalla ja kallionrinteellä parempia päiviä odottelemassa.

 

Teksti: Anja Karppinen
Kuvat: Karoliina Knuuti (valokuva); Anja Karppinen (kuvitukset)

Viikoittaisessa Kahden kansan välissä -blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa huhtikuun loppuun saakka.

Aiemmin Soulissa:

 

Avainsanat: , , , , ,