Pätevyys on hyväosaisten hommaa

Ellei jatkuvasti muistuta itseään sukupuoliroolien vaikutuksista ihmisten käytökseen, konservatiivisessa Palestiinassa on suuri riski päätyä suosimaan jo valmiiksi etuoikeutettuja, kirjoittaa mediakoulutushankkeen työntekijä Karoliina Knuuti.


Miten pätevyyttä voisi arvioida reilusti Palestiinassa, missä sukupuolten välinen tasa-arvo on vielä kaukana, pohtii Palestiinan mediakoulutushankkeen työntekijä Karoliina Knuuti. Kuva: Mikko Toiviainen

02.11.2019

Syyskuun 12. päivä minä ja suomalainen kollegani istuimme tyhjässä luokkahuoneessa Betlehemissä kahden paikallisen kollegamme kanssa. Medialukutaitohankkeen kouluttajakoulutus oli päättynyt vain muutamaa minuuttia aiemmin.

Edelliset kaksi viikkoa luokassa oli istunut lisäksemme 16 palestiinalaista miestä ja naista. He kaikki olivat osallistuneet kurssille siinä toivossa, että he tulisivat palkatuiksi projektiimme medialukutaitokouluttajiksi. Paikkoja oli kuitenkin vähän.

Karoliina Knuuti

  • on 32-vuotias toimittaja.
  • toimii Palestiinassa suomalaisten ja palestiinalaisten medialukutaitokouluttajien esihenkilönä.
  • Mitä mielessä: "Koska paikalliset naiset viettävät vapaa-aikansa kotona, me länkkärit hengailemme vapaa-ajallamme vanhojen ukkojen kanssa. Täällä se on alkanut tuntua luontevalta, mutta onhan siinä jotain surkuhupaisaa."

Tyhjien kertakäyttökahvikuppien ja katkenneiden kynien keskellä kävimme vielä kerran läpi rekrytoinnin kriteerit.

Englannin kielen taito – sitä tarvitaan, että kouluttajat voivat tehdä yhteistyötä suomalaisten vapaaehtoisten kanssa. Aktiivisuus kouluttajakoulutuksen aikana. Itsevarmuus luokan edessä esiintymisessä. Osoitettu vastuunottokyky ja motivaatio. Mahdollisuus osallistua kaikkiin koulutuspäiviin.

Kävimme läpi nimet yksitellen ja äänestimme kukin kolmiportaisella pisteytyksellä. Lopuksi valinta oli selvä. Paperilla oli seitsemän nimeä.

Niistä viisi oli miehiä ja yksi kristitty.

Vertailun vuoksi: vain puolet Palestiinan väestöstä on miehiä ja korkeintaan yksi kahdestakymmenestä kristittyjä.

AIKA AJOIN SUOMESSAKIN KÄYDÄÄN JULKISTA KESKUSTELUA SIITÄ, mitä on pätevyys. Kun osa ihmisistä lobbaa sukupuolikiintiöiden perään, toinen leiri vastaa aina vaatimalla, että tehtäviin tulee saada jatkossakin valita hakijoista ”pätevin”.

Ymmärrän huolen. Pätevyys kuulostaa minunkin korvaani kivalta.

Tiedämme kuitenkin loputtomista tilastoista, kuinka vinoutunut lopputulos pätevyyttä korostavissa rekrytoinneissa joskus syntyy, mikäli termiä ei tietoisesti pureta osiin.

Koska ympäröivän kulttuurin hierarkiat ja saatavilla olevat esikuvat vaikuttavat meihin ihan kaikkiin, hyvääkin tarkoittava rekrytoija saattaa päätyä suosimaan kohtuuttomasti niitä, jotka ovat jo valmiiksi etuoikeutetussa asemassa.

Tuloksia voi ihastella esimerkiksi Naisasialiitto Unionin vuonna 2015 tekemästä laskelmasta, jonka mukaan pörssiyhtiön johdossa oli todennäköisemmin Juha kuin nainen.

Tämä ongelma moninkertaistuu, kun pätevyyttä pitäisi arvioida Palestiinassa, missä sukupuolten välinen tasa-arvo on vielä kaukana. Palestiinassa ihmisiä arvioidaan myös yleisesti sellaisilla kriteereillä kuin perhetausta, maine ja poliittinen toiminta.

Vaikka torjuisimme nämä karkeasti syrjivät mittarit, jäljelle jäävät paikallishierarkiat. Niillä taas on suoria vaikutuksia siihen, mitä näemme kahden viikon aikana luokkahuonetilanteessa.

Esimerkiksi sellaisia, että siinä missä suurin osa miehistä ei pelkää tyrkyttää itseään luokan eteen toistuvasti, mitä perinteisemmistä lähtökohdista nainen on, sitä varmemmin hän istuu hiljaisena jalat ristissä luokan perällä.

Jos sitten itsensä tyrkyttämistä pitää itsevarmuuden merkkinä ja hiljaisuutta osoituksena kielitaidottomuudesta tai motivaation puutteesta, on tekopyhää tuijottaa nimilistaa ja pohdiskella, miten ihmeessä tästä tulikin näin miehinen.

Miesten etumatka syvenee Palestiinassa myös vapaa-ajalla. Koska vain miehet pitävät kauppoja ja ajavat takseja tai ylipäätään hengailevat julkisessa tilassa työ- tai opiskelupäivän jälkeen, he tapaavat turisteja ja oppivat englantia.

Kun tähän lisää vielä sen, että Betlehemissä kristityt ovat keskimäärin vapaamielisempiä ja kansainvälisempiä kuin muslimit, alkaa koko kuva selittyä.

MUUTAMAA PÄIVÄÄ ENNEN AIDA-PAKOLAISLEIRILLÄ maanantaina 4.11. alkavaa ensimmäistä koulutusta, tapaan vielä valittuja kouluttajia Betlehemissä.

Vaikka olen yhä vakuuttunut siitä, että he ovat ihan huippuja tyyppejä ja lupaavia ammattilaisia, en voi olla tuntematta syyllisyyttä.

Jäikö joku pätevä nainen rannalle vain, koska hän oli vaatimaton ja ujosteli englannin kielellä puhumista? Olisiko porukka erilainen, jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja ottanut aktiivisemmin selvää, mitä luokan hiljaisille kuuluu?

Tuijotan vielä valittujen nimilistaa.

Heistä kolmen nimi on variaatio nimestä Mohammed ja vain kaksi on naisia.

Avainsanat: , , , , ,