Muuria murtamassa

Tänä syksynä Berliinin muurin murtumisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Aika näyttää, saako sukupolvemme vielä todistaa toisenkin muurin murtumisen, kirjoittaa medialukutaitohankkeen työntekijä Anne Tastula.

”Ai onko se se paikka, missä on se muuri?”

Näin kysyi pari viikkoa sitten kahvilassa tapaamani italialainen, kun kerroin hänelle olleeni Palestiinassa työmatkalla syyskuussa. Ranskalainen ja suomalainen tuttavani olivat edellisessä keskustelussa hetki sitten molemmat kysyneet saman kysymyksen lähes yhtäaikaisesti. Muurin muistamisen lisäksi seuraavaksi usein kysytään, kuinka vaarallista Palestiinassa on. [laatikko]

Kansainvälisissä ympyröissä huomaa, miten vähän tavallisilla eurooppalaisilla on tietoa Israelin–Palestiinan konfliktista. Useimmiten tieto työnkuvastani avaa kiinnostuneen keskustelun paikallisista oloista ja pääsen kertomaan kokemuksistani – sekä siitä muurista.

TYÖMATKALLA MAJOITUIMME BETLEHEMISSÄ HOTELLIIN, josta tien toisella puolella seisovalle muurille oli matkaa kymmenisen metriä.

Siinä se nähtävyys jökötti ihan ulko-ovemme vieressä. Yhdeksänmetrinen betoniseinä peitti tehokkaasti näkyvyyden, ja aurinko laski horisontin sijaan sen laelle. Hotellimme kohdalla muuriin maalatuissa graffitissa pilkattiin presidentti Trumpin aikeita rakentaa Länsirannan muurille ”kaksonen” Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle.

Myös muun muassa ikoniset vanhemmat muraalit Leila Khaledin muotokuva sekä Banksyn kukkienheittäjä olivat aivan lähellä. Näitä kantaaottavia taideteoksia käydään katsomassa kauempaakin. Valvontakameroin ympäröidystä vartiotornista joku israelilainen nuorukainen vahti rauhaa.

Mutta paljon sen enempää en minäkään ollut ennen perehtymistäni ymmärtänyt tästä jykevästä seinämästä. Vaikka majoituin muurin välittömässä läheisyydessä, sen vaikutukset paikallisten arkeen tuntuivat kaukaisilta.

ISRAEL ALOITTI MUURIN RAKENTAMISEN vuonna 2002 siviileihin kohdistuneiden itsemurhaiskujen torjumiseksi palestiinalaisten kansannousun, eli niin kutsutun toisen intifadan aikana.

Muurin reitti myös palestiinalaisalueen sisällä kuitenkin osoittaa, ettei kyse ole vain omien kansalaisten suojelusta. Reitti ei kulje vain vuoden 1948 rajalinjoja pitkin, vaan se vie myös maata ja vesilähteitä palestiinalaisilta sekä pilkkoo Palestiinan maa-alueiden yhteyksiä toisiinsa.

Kivieste esimerkiksi kontrolloi oliivinviljelijöiden pääsyä muurin toiselle puolelle korjaamaan omalta maaltaan satoaan ja hankkimaan toimeentuloaan. Läpi pääsee vain satunnaisesti, ei välttämättä silloin, kun sadonkorjuun aika on.

Betoninen maanjakaja myös vaikeuttaa tai estää kokonaan lasten matkoja kouluun tai sairaalaan. Betoniharkkojen, metalliaidan ja piikkilangan vuoksi palestiinalaiset myös nuokkuvat muurin tarkistuspisteillä joka arkiaamu ennen auringonnousua odottamassa turvatoimia, jotta ehtisivät kahdeksaksi töihin toiselle puolelle muuria.

Kansainvälinen tuomioistuin on määritellyt muurin kansainvälisen oikeuden vastaiseksi ja purettavaksi. Punainen Risti katsoo muurin loukkaavan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, YK:n yleiskokous on vaatinut muurin rakennustöistä luopumista jo alkuvaiheessa, samoin EU on kritisoinut aitaa.

Israelin oma korkein oikeus taas on todennut muurin lailliseksi.

LIIKKUMISEN RAJOITTAMISEN LISÄKSI MUURILLA saattaa olla myös toinen rooli: se helpottaa vastakkainasettelua ja siten israelilaisten nuorten sotilaiden työtä psykologisesti.

Filosofi ja historioitsija Jonathan Glover avaa sodankäynnin moraalipsykologiaa kirjassaan Ihmisyys (2003). Kirjassaan Glover kuvaa, miten normaalisti moraali ohjaa ihmistä kunnioittamaan toisten arvokkuutta, mutta etäisyys vihollisesta tekee moraalisesti arveluttavan toiminnan helpommaksi. Etäisyys estää myötätunnon heräämisen ja vähentää vastuuntuntoa.

Kansanryhmien väliin rakennettava betoninen muuri on hyvin konkreettinen esimerkki tavasta, jolla vahva ihmisten välinen fyysinen ja henkinen etäisyys voidaan luoda ja säilyttää.

Hieman vastaavan graffitein koristellun raja-aidan, Berliinin muurin murtumisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta.

Muistan tapahtuman varhaisesta lapsuudestani. En tietenkään ymmärtänyt tapahtuman suurempaa merkitystä, mutta siihen liittyvät huojentuneet tunnelmat muistan hyvin.

Molemmat muurit kasattiin yllättäen, nopeasti ja ajan saatossa laajentaen. Molempien muurien vuoksi on menetetty henkiä molemmin puolin, jaettu maata mielivaltaisesti osiin ja erotettu perheitä.

Berliinin muuri murtui osaksi kansalaistoiminnan tuloksena. Katsoessani illalla valonheittimin valaistua muuria mietin, olisiko sama mahdollista Palestiinassa, jossa kansalaisyhteiskunnan rooli on vasta rakentumassa. Ja jos olisi, niin miten me ulkopuoliset voisimme sitä edistää?

Voimme ainakin aloittaa tiedostamalla sen, että ”se Palestiinan muuri” ei ole pelkästään kivirakennelma, josta ei tarvitse sen enempää ottaa selvää. Se ei ole vain graffitien alusta ja liikenteenjakaja, vaan sillä on paljon konkreettista merkitystä ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Aika näyttää, pääseekö oma sukupolveni näkemään elinaikanaan vielä toisen muurin murtumisen, huojentuneet tunnelmat ja toisenkin historian aikakauden lopun.

Anne Tastula

• työskentelee Kansanvalistusseurassa hankesuunnittelijana.
• Mitä mielessä ”Betlehemissä, aivan muurin kyljessä sijaitseva Walled Off -hotelli ja sen ravintola ovat kokemisen arvoisia. Banksy-taide ja brittiläis-imperiumin historia on törmäytetty rytinällä. Britahtava ruoka jättää kylmäksi, mutta miljöö on omanlaisensa. Hotellin galleria esittelee palestiinalaistaiteilijoiden töitä.”