Skip to Content
Perhe maailmalla

Kieli kasvaa lasta kuuntelemalla

Julkaistu:

Vanhemman ja lapsen välinen suhde on avain henkiseen hyvinvointiin sekä äidinkielen kehittymiseen. Helposti voi kuitenkin käydä niin, että vanhemman ja lapsen ihmissuhde uhkaa jäädä arjen jalkoihin.

Ulkomaille muuttoon liittyvä uuden oppiminen, stressi ja jännitys saattavat viedä vanhemman voimavarat välillä aika lähelle äärirajojaan. Sopeutuminen työelämään expattina voi olla haastavaa; työelämän pelisäännöt saattavat olla hyvin erilaiset kuin Suomessa. Lasten kuunteleminen voi unohtua.

Samaan aikaan tuttu ja turvallinen katoaa lapsen ympäriltä. Oman vanhemman tuttuus ja turvallisuus korostuu entisestään.

Keskustelun merkitys

Hyvä viestintä tarkoittaa päivittäisiä keskusteluja, joissa vanhempi keskittyy kokonaan lapseen. Arjen juttelu ei siihen riitä. Hyvässä keskustelussa puhutaan lapsen ehdoilla ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Aikuisen tavoite on oppia lapselta. Kun aikuiset ymmärtävät lapsen ajattelua ja tunteita, he osaavat tehdä viisaampia ratkaisuja vanhempana. Keskustelu antaa tilaisuuksia kysyä, mitä lapsi tarkoitti. Keskustelussa voi myös pohtia, miten asian voisi sanoa suomeksi.

Esimerkkiperhe: Keskustelun merkitys. Perhe oli asunut muutaman vuoden Lontoossa. Arkea elettiin yhdessä ja kaikki vapaa-aika oli omistettu perheen hyvinvoinnille. Perheessä keskusteltiin innostuneesti kirjoista ja TV-ohjelmista suomeksi. Jokaisella lapsista oli omat ongelmansa ulkomailla asumisessa ja kahden kielen kanssa. Lapset saattoivat kuitenkin aina puhua turvallisten aikuisten kanssa kotona. Aikuiset olivat myös kiinnostuneita siitä, mikä lapsia milloinkin askarrutti.

Kuuntelemisen tärkeys

Kiinnostunut kuunteleminen lähentää vanhempaa ja lasta. Se antaa myös tilaisuuden kuulla lapsen suomenkielistä puhetta niin paljon, että kielitaidon rajat ja taitojen rapistumisen tulee huomattua.

Esimerkkiperhe: Kuuntelemisen tärkeys Perhe oli asunut ulkomailla jo pitkään. Nuorin lapsi oli syntynyt ulkosuomalaiseksi. Äidinkieli hiipui ulkomailla vietettyjen vuosien aikana.

Perheen prioriteetti oli aluksi ollut oppia kohdemaan kieli nopeasti. Kohdemaan kieli ujuttautui kodin arkeen vähitellen isompien lasten aloitettua koulun.  Vanhemmat heräsivät ruuhkavuosiarjessa siihen, että lapset vastasivat suomeksi yhä harvemmin. Vanhempien pyynnöt puhua suomea, sekakielen kieltäminen ja kieliopin korjaukset päättivät usein keskustelun kuin seinään.

Vanhemman joustamattomuus kielen suhteen saattaakin aiheuttaa lapselle ahdistusta, ärsytystä, surua, epämukavuutta; jopa vihaa vanhempaa tai kieltä kohtaan. Esimerkkiperheessä lasten tunneside suomen kieleen alkoi vahvistua vasta, kun alettiin viettää enemmän aikaa perheenä, lapsia kuunnellen.

Jos tuntuu, että lapsi ei kuuntele, todennäköisesti meiltä itseltämme on kuunteleminen unohtunut. Kuuntelemisen voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Asiat alkavat kääntyä parhain päin välittömästi.

Soile Pietikäinen ja Kaisa Pankakoski

Soile Pietikäinen on kaksikielisten perheiden vuorovaikutukseen erikoistunut perheen ja maahanmuuton sosiologi sekä ulkosuomalaisaktiivi. Pietikäinen asuu Lontoossa ja on kolmikielisten teinien äiti. Soile Pietikäisen perustama Bilingual Potential edistää lapsen oikeutta äidinkieleen YK:n lasten oikeuksien sopimuksen nojalla.

Kaisa Pankakoski on ulkosuomalainen, kolmikielisten lasten äiti, monikielisyystutkija, Cardiffin Suomi-koulun perustaja, kääntäjä ja toimittaja. Hän on opiskellut ja työskennellyt myös Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Chilessä, Walesissa ja Helsingissä.

Jaa artikkeli
Back to top