Perhe maailmalla
Erja Päivärinta sai kiinnostavan työtarjouksen ulkomaille, kun hänen lapsensa oli yksivuotias.
Äitiyslomalle jäädessään Päivärinta oli tehnyt pitkän uran ulkoministeriössä ja aikoi jäädä kotiin useammaksi vuodeksi.
– Pitkästyin kahdestaan lapsen kanssa kotona kuitenkin jo vuodessa. Kaipasin aikuisten seuraa ja työtäni, Päivärinta kertoo.
Kun ministeriöstä tarjottiin tilaisuutta lähteä Shanghaihin, Päivärinta pakkasi laukkunsa ja laittoi kotinsa vuokralle. Häntä houkuttelivat uusi työkokemus, äitiysrahaa paremmat tulot sekä erilainen kulttuuri.
– Myös lapselle halutaan tarjota kokemus, josta voi olla hänelle etua. Parhaimmillaan lapsi oppii kakkoskielen äidinkielen tasoisesti sekä pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta uusissa tilanteissa, sanoo vertaistoiminnan koordinaattori Riikka Koola Pienperheyhdistyksestä.
Usein ulkomaille asumaan lähtevät haaveilevat myös yhteisöllisestä elämästä ja hyvästä säästä.
Lastenhoito järjestykseen
Päivärinnan asettuminen Kiinaan alkoi ongelmilla lapsen päivähoitojärjestelyissä. Ensimmäinen au pair saikin toisen työpaikan ennen kuin Päivärinta ehti edes tavata häntä. Samoin kävi seuraavan au pair -ehdokkaan kanssa. Pojan kummitäti oli lähtenyt mukaan kahdeksi viikoksi auttamassa Kiinaan sopeutumista. Pian hänenkin oli palattava Suomeen. Päivärinta teki kahdeksan tunnin työpäiviä, minkä lisäksi aikaa kului työmatkoihin. Au pairit eivät edes olisi tehneet niin pitkiä päiviä.
Päivärinta alkoi olla epätoivoinen.
– Itkin töissä, koska tilanne oli kauhea. Olin todella väsynyt.
Hän löysi välitysfirman kautta englantia puhuvan lastenhoitajan, mutta hoitajan tuhannen euron kuukausipalkka oli yhden aikuisen taloudelle liikaa.
Päivärinta päätti, että kielitaidottomampikin hoitaja kelpaisi vauvalle. Eihän vuoden ikäinen ymmärrä kieliä.
Erja Päivärinta teki lapsestaan ”vauvan käyttöohjeet” ja käännätti ne mandariinikiinaksi. Kun kiinaa puhuva hoitaja löytyi välitysfirman kautta, hän tulosti ohjeet paperille, josta hoitaja pystyi seuraamaan, millainen on vauvan ruoka- ja unirytmi.
Hoitaja saapui täsmällisesti, ja päivän päätteeksi asunto oli puhdas. Kotona odotti lämmin ruoka. Mikä tärkeintä, lapsi viihtyi hoitajansa kanssa ja oppi kommunikoimaan mandariinikiinaksi.
Vain äidinkieltään puhuvan hoitajan palkkio oli 600 euroa kuukaudessa, mikä sopi Päivärinnan budjettiin.
Laske rahat
Päivärinta seuraa mielenkiinnolla sosiaalisen median keskusteluryhmiä, joissa yksinhuoltajat pohtivat maailmalle lähtöä. Monien suunnitelmat ovat epärealistisia. Lastenhoidolle ei muisteta laskea budjettia, koska Suomessa on totuttu, että hoito on edullista.
– Lapsenhoito on yksi isoimmista asioista, joita ulkomaille lähtijän on ratkaistava, sanoo myös Riikka Koola.
Moni komennukselle lähtevä päätyy palkkaamaan sukulaisensa, ystävänsä tai au pairin Suomesta.
Myös asumisen taso yllättää. Kalliskin asunto voi osoittautua homeiseksi tai talvisin kylmäksi.
Vaikka palkka olisi komennuksella parempi kuin Suomessa, se voi huveta korkeisiin vakuutus-, terveydenhoito- ja lastenhoito- ja koulumaksuihin.
– Raha on usein yksinhuoltajalla tiukassa, eikä tilanne helpotu ulkomailla, Erja Päivärinta muistuttaa.
Hän neuvoo olemaan tarkkana myös, jos pesti ei ole tutun työnantajan komennus.
– Kannattaa selvittää, pystyykö työnantaja todella maksamaan palkan ajallaan. Välillä kuulee kauhutarinoita kavereilta epäluotettavista työnantajista, hän neuvoo.
Muista kotiin jäävä vanhempi
Päivärinta tunsi olonsa yksinäiseksi Shanghaissa, vaikka kaupungissa on paljon ulkomaalaisia töissä.
Pienen lapsen yksinhuoltajan on vaikea löytää samaa rytmiä kahden vanhemman perheiden tai sinkkujen kanssa. Koola huomauttaa, että yksinhuoltajalle verkostoituminen ei ole helppoa, koska aikaa ei jää sosiaalisiin tilanteisiin. Yksinäisyys saattaa korostua vieraassa ympäristössä.
– Jos molemmat vanhemmat ovat olleet läsnä lapsen elämässä, ulkomaille lähtö on lapselle iso muutos, vaikka vanhemmat asuisivat Suomessakin eri osoitteissa.
Hän neuvoo yksinhuoltajia puhumaan tilanteestaan avoimesti muiden kanssa. Avoimuus lisää sosiaalisia suhteita ja saattaa myös antaa ratkaisun avaimia vaikeissa tilanteissa. Jos onnistuu ystävystymään muiden ulkomaalaisten kanssa, verkostosta tulee yleensä tiivis.
– Kaikki ovat samassa tilanteessa, eikä aikaa jaeta yhtä laajan piirin kanssa kuin kotimaassa, Koola sanoo.
Jotkut lähtevät ulkomaankomennukselle pakoon ongelmiaan ja tekevät lähtöpäätöksen esimerkiksi eron jälkeisissä tunnelmissa. Riikka Koola ei suosittele tarttumaan suuriin muutoksiin tunteiden myllätessä. Toisen vanhemman vierailuista on sovittava ennen lähtöä.
Todista yksinhuoltajuutesi
Maailmalle lähtevän kannattaa selvittää, miten yksinhuoltajiin suhtaudutaan uudessa kulttuurissa. Päivärinta neuvoo lähtijöitä hankkimaan virallisen, leimallisen todistuksen siitä, että on lapsen ainoa huoltaja.
– Joissain kulttuureissa lapsi ei välttämättä saa sairaalahoitoa muuta kuin isän luvalla, hän huomauttaa.
Kiinassa kukaan ei kummeksunut Päivärinnan pientä perhettä. Shanghaissa oli tavallista, että lapsi jätetään koko päiväksi jonkun hoivaan.
Jälkeenpäin Päivärinta on ollut tyytyväinen Kiinan-vuoteensa, vaikka nyt hän pitää lähtöään ”hullunrohkeana”.
Teksti: Tiina Leinonen
Kuva: Unsplash/Manuel Schinner
