Tiedekeskus Soppi: syventävät sisällöt

Opetussuunnitelmien perusteiden taustalla on humanistinen sivistyskäsitys

”Ihmisyyteen kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä. Sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää. Sivistys merkitsee yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan, toisen asemaan asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan perusteella. Eettisyyden ja esteettisyyden näkökulmat ohjaavat pohtimaan, mikä elämässä on arvokasta. Sivistys ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia. Sivistynyt ihminen pyrkii toimimaan oikein, itseään, toisia ihmisiä ja ympäristöä arvostaen. Hän osaa käyttää tietoa kriittisesti. Sivistykseen kuuluu myös pyrkimys itsesäätelyyn ja vastuunottoon omasta kehittymisestä ja hyvinvoinnista.” Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Opetussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Kunnat ja koulut laativat omat opetussuunnitelmansa opetushallituksen määrittämien valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Suomessa on omat opetussuunnitelman perusteet perusopetuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen ja lukion osalta.

Opetussuunnitelmatutkimus (engl. Curriculum Studies) tutkii muun muassa miten suunnitelma ohjaa ja miten suunnitelmaa toteutetaan kasvatuksen ja koulutuksen arjessa. Tutkimustietoa hyödynnetään, kun uudistetaan opetussuunnitelmia, linjataan koulutuspolitiikkaa ja tehdään koulutuspoliittisia päätöksiä. Opetussuunnitelmatutkimus lisää opettajien ja opettajaksi opiskelevien ymmärrystä opetustyön periaatteista ja äänettömistä sitoumuksista.

Verkkolähteet

Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Opetushallitus: Lukion opetussuunnitelmien perusteet.

Kirjalähteet

Autio, T. Hakala, L. & Kujala, T. (Eds.) 2017. Opetussuunnitelmatutkimus: Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press.
Saari, A. 2021. Kasvatusteoria antiikista nykypäivään. Tallinna: Gaudeamus.
Siljander, P. 2002. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Aikuiskasvatus

Heikkinen, H. L. T., & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39(4), 262–275.
Huusko, M., & Pyykkö, R. (2021). Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla. Aikuiskasvatus, 41(3), 236–248.
Kajamaa, A., & Tuunainen, J. (2021). Snellmanin sivistyskäsitys jatkuvan oppimisen ja työorganisaatioiden kehittämisen lähtökohtana ja haasteena. Aikuiskasvatus, 41(3), 278–282.
Kalenius, A. (2020). Tasa-arvo, perustaidot ja koulutuspolitiikka. Aikuiskasvatus, 40(4), 333–340.
Komulainen, K. (2020). Erling Lars Dale: Dialektinen pedagogiikka ja nykyaika. Aikuiskasvatus, 40(4), 366–370.
Laajala, T. (2016). Ammattikorkeakoulun osaamisperustaisen opetussuunnitelman tulkintarepertuaarit. Aikuiskasvatus, 36(4), 294–302.
Oinonen, E., Rautiainen-Keskustalo, T., & Tiilikka, T. (2016). 1970-luvun tyttökansalainen, peruskoulu ja media. Aikuiskasvatus, 36(3), 169–178.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Positiivinen erityiskohtelu

Tasa-arvon toteutuminen voi edellyttää heikommassa asemassa olevan väestöryhmän erityistarpeiden huomioon ottamista. Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa toimia, joilla parannetaan jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi. Suomessa positiivisen erityiskohtelun keinoja ei kuitenkaan käytetä yksittäisen opiskelijan hyväksi. Esimerkiksi korkeakouluhakija ei saa etua etnisen taustansa perusteella.

Positiivista erityiskohtelua voi olla esimerkiksi

− Maahanmuuttajille järjestettävä kieli- tai muu koulutus
− Kiintiöt oppilaitoksen opiskelijavalinnassa
− Opiskelijavalinnassa kahden yhtä pätevän hakijan kesken annettava etusija esimerkiksi romanitaustaiselle tai muulle etnistä vähemmistöryhmää edustavalle hakijalle
− Valmennus tietylle aliedustetulle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten

Yhdenvertaisuutta edistävistä poliittisista linjauksista huolimatta koulutus kasaantuu. Erityisesti se näkyy korkeakouluissa: valtaosa opiskelijoista tulee keskiluokasta ja kuuluu valtaväestöön.

 

Kuuluminen vähemmistöön lisää riskiä jäädä syrjään

Saamelaiset

Saamelaiset ovat Suomessa esimerkki vähemmistöstä, jonka koulutus on vaatinut määrätietoisia koulutuspolitiikan toimia ja vähemmistön oman voimaantumisen tuomaa painetta.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa saamelaisia pidettiin sivistymättöminä, heidän kulttuuriaan rappeutuneena ja kieltä toisarvoisena. Toisen maailmansodan jälkeen saamen käyttö lähes poikkeuksetta kiellettiin kouluissa, eikä saamenkielisiä opettajia ja opetusmateriaaleja ollut saatavilla.

Saamelaislasten koulutaipaleella kokema henkinen väkivalta, kuten äidinkielen menettäminen ja asuntola-asumisen tuoma turvattomuuden tunne, on aiheuttanut sukupolvet ylittäviä traumoja. Saamelaisten suomalaistamista ei ole kirjattu mihinkään politiikkaohjelmaan, mikä vaikeuttaa tapahtuneen käsittelyä.

Saamenkielinen perusopetus alkoi 1970-luvun puolivälissä Utsjoella ja Inarissa. Nykyisin sitä tarjotaan kaikissa saamelaisten kotiseutualueen peruskouluissa ja lukioissa. Kaksikielinen saame-suomi-luokkaopetus käynnistyi vuonna 2018 Pasilan peruskoulussa Helsingissä. Vastaavaa toimintaa on vireillä myös muualla.

Saamelaisten ääntä koulutuspolitiikassa edustaa Saamelaiskäräjät.

Romanit

Romaneilla on ollut Suomessa mahdollisuus osallistua koulutukseen vasta noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Ennen peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla romanit eivät käyneet juuri koulua.

Vain joka neljäs 1950-luvulla koulua käyneistä romaneista suoritti sen loppuun ja sai päättötodistuksen. Koulunkäyntiä vaikeuttivat kiertolaiselämä, heikot asuinolot ja avoin syrjintä. Romaneja ei haluttu naapureiksi, eikä heidän lapsiaan omien lasten luokille.

Kohentunut asuntotilanne sekä yhteiskunnan muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi ovat parantaneet kouluttautumisen edellytyksiä. Noin kolmannes romaneista on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. Syynä valtaväestöä alhaisempaan koulutustasoon ovat esimerkiksi perheiden koulutushistorian lyhyys, sosiaalinen status sekä kieli. Romanilapsi saattaa olla ainoa kulttuurinsa edustaja luokassa. Kulttuurin tuntemusta lisäämällä voidaankin vähentää koulussa tapahtuvaa syrjintää.

Maahanmuuttajataustaiset henkilöt

Monikulttuurinen Nyky-Suomi on tuoreimmassa muodossaan niin uusi ilmiö, ette koulutus ole täysin pystynyt siihen vastaamaan: Tutkimusten perusteella koulutus näyttäytyy osittain edelleen valkoisen valtaväestön etuoikeutena. Muun yhteiskunnan tapaan kouluissa on yhä valkoisen suomalaisuuden normi. Normista poikkeavat luokitellaan usein ”maahanmuuttajiksi”. Kotikieltä kysymättä saatetaan esimerkiksi olettaa, että iholtaan ruskea tai musta lapsi tarvitsee suomi toisena kielenä -opetusta. Korkeakouluissa etniset vähemmistöt ovat aliedustettuja eli heitä on suhteellisesti vähemmän kuin valtaväestöä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kyselyn (2019) mukaan Suomen afrikkalaistaustaisista kaksi kolmannesta on kokenut syrjintää koulussa, jotkut jo päiväkodissa. Eniten syrjintää on koettu vuorovaikutustilanteissa henkilökunnan tai esimerkiksi välitunnilla muiden oppilaiden kanssa.

Vammaiset

Sosiaalinen vammaistutkimus on osoittanut, että vammaisuus ja sen merkitykset määrittyvät aina kulloisessakin toimintaympäristössä. Vammaisuus on sosiaalisesti tuotettua: Kyse ei ole yksilön ominaisuuksista – saati puutteista – vaan yksilön ja ympäristön suhteesta.

Suhtautumista vammaisuuteen on leimannut syrjintä, tietämättömyys, ymmärtämättömyys ja välinpitämättömyys – jopa pelko. 1970-luvun puoliväliin asti vammaisuutta tarkasteltiin ensisijaisesti lääketieteellisestä ja hoidon tarpeen näkökulmasta. Sittemmin on otettu mukaan sosiaalinen näkökulma.

Suomen perusopetuslaki takaa jokaiselle lapselle oikeuden opetuksen sekä tarvittaessa oppimiseen ja opetukseen kuuluvaa erityistä tukea tai apuvälineitä.

Myös viittomakielellä on oikeus opiskella:

Koulun opetuskieli ja muualla kuin koulussa järjestettävässä opetuksessa käytettävä kieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Lisäksi osa opetuksesta voidaan antaa muulla kuin edellä mainitulla oppilaan omalla kielellä, jos se ei vaaranna oppilaan mahdollisuuksia seurata opetusta. (Perusopetuslaki 10 § Opetuskieli 23.12.1999/1288)

Inkluusiolla tarkoitetaan opetusryhmien ja erityisen tuen järjestämistä varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa niin, että erityistä tukea tarvitsevat nuoret opiskelevat yhdessä muiden kanssa yleisopetuksen ryhmissä. Käsite yhdistettiin koulutukseen Unescon Salamancan julistuksessa vuonna 1994. Julistuksessa linjattiin erityisopetuksen inklusiivisista toimintatavoista, käytänteistä ja periaatteista. Nähtiin, että kaikki oppilaat kuuluvat samaan oppimisympäristöön.

Opetushallituksen mukaan Suomi ei sijoitu inklusiivisen opetuksen järjestämisessä kärkimaihin. Islannissa ja Norjassa lähes kaikki erityisen tuen oppilaat opiskelevat valtaosan opiskeluajastaan yleisopetuksen ryhmissä, vastaava osuus Suomessa oli vuonna 2016 vain reilu kolmannes.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt

Koulutus toistaa, mutta myös uudistaa käsityksiämme sukupuolesta. Elämme heteronormatiivisessa maailmassa; sukupuoliin ja sukupuolen ilmaisuun liittyviä odotuksia on runsaasti. Tämä näkyy muun muassa oppikirjoissa ja kasvatuksessa. Myös suomalainen koulutusjärjestelmä osaltaan tuottaa, ylläpitää ja uusintaa sukupuolittunutta toimijuutta ja rakenteita.

Koulutus voi myös purkaa kivettyneitä rakenteita. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat pitkälti historiallisesti, yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentuneita. Suhtautuminen moninaisuuteen – esimerkiksi sukupuolirajan ylittämiseen tai roolinottoon – on vaihdellut eri aikoina Suomessa. Heteronormatiivisuuden valta on murtumassa: 2000-luvulta lähtien sukupuolista ja seksuaalisuudesta on tehty enenevästi tutkimusta ja moninaisuus tunnustetaan melko laajalti.

 

Kirjalähteet

Katariina Hakala, Reetta Mietola & Antti Teittinen (2013). Valinta ja valikointi ammatillisessa erityisopetuksessa. Teoksessa: Kristiina Brunila, Katariina Hakala, Elina Lahelma & Antti Teittinen (toim.) (2013). Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot. Gaudeamus, s. 173–200.
Kosunen, T. 2021. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35
Teittinen, A. & Vesala, H.T. (2022). Vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksia koulutuksen kentällä (pdf) (pp. 33-47). NMI-Bulletin, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2022, Vol. 32, Vammaistutkimuksen teemanumero. Niilo Mäki -säätiö.
Vehmas, S. (2012). Vammaisuus kulttuurisena konstruktiona. In M.-L. Honkasalo, & H. Salmi (Eds.), Terveyttä kulttuurin ehdoilla: Näkökulmia kulttuuriseen terveystutkimukseen (pp. 269-289). Turun yliopisto.
Vehmas, S. (2015). Vammaisuus ja yhteiskunnallisesti luodut haitat. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 22(1).

Verkkolähteet

Kauppila, A. (2022) Kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden hallinta ja kansalaisuus vammais- ja koulutuspolitiikassa sekä ammatillisen erityisoppilaitoksen arjessa
Tarvainen, M. (2019) Ableism and the Life Stories of People with Disabilities (sjdr.se)
Teittinen, A. & Vesala, HT. (2022). Vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksia koulutuksen kentällä (pdf) . NMI-Bulletin, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2022, Vol. 32, Vammaistutkimuksen teemanumero. Niilo Mäki -säätiö.
Antti Teittinen & Hannu T. Vesala (2019). Vammaisten lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen vertailua ei-vammaisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen  Teoksessa Takuulla liikuntaa. Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 142.

Suomen romanifoorumi: Koulunkäynnin ongelmat 

Linkola-Aikio, I-A., Paksuniemi, M. & Keskitalo, P. 2018. Saamelaislasten historiaa satavuotiaassa Suomessa (Agon 2/2018)
Saamelaiskäräjät, oppimateriaalit 
Oktavuohta – saamelaistietoa opetukseen 

Vitikka, E; E.skelinen, M.Kuukka, K. 2021.Oikeus oppia: Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa valmisteleva työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:30
Opetushallituksen uutinen: Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista peruskoululaisista on poikia ─ yhä harvempi opiskelee erityiskoulussa 
Opetushallituksen tietopalvelu Vipunen: Erityinen ja tehostettu tuki

Aikuiskasvatus

Foster, R. (2022). Toiseuden moninainen kokemus: Tutkimusrunous taistelevan vammaistutkimuksen menetelmänä. Aikuiskasvatus, 42(1), 50–66.
Heimo, S., Tapanila, K., Ojapelto, A., & Heikkinen, A. (2020). ”Voimaannuttava vapaaehtoinen vertaisohjaus” aikuiskasvatuspolitiikkaa muovaamassa: Esimerkki maahanmuuttajien työllistämishankkeesta. Aikuiskasvatus, 40(4), 290–304.
Huhta, A., Tammelin-Laine, T., Hirvelä, T., Neittaanmäki, R., & Stordell, E. (2017). Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen tulosten ennustaminen lähtötason arviointien perusteella. Aikuiskasvatus, 37(3), 190–204.
Korkeamäki, J. (2021). Oppimisvaikeudet, toimintavalmiudet ja toimijuus elämänkulussa: Tapaustutkimus aikuisten oppimisvaikeuksista. Aikuiskasvatus, 41(1), 6–17.
Molander, L. . & Souto, A.-M. (2022). Vain valkoisille, nuorille, hyvinvoiville naisille? Korkeakouluopiskelijan ideaalityyppi korkeakoulujen hakuoppaiden kuvissa. Aikuiskasvatus, 42(2), 104–118.
Mustonen, S., Reiman, N., Bogdanoff, M., Vaarala, H., & Tarnanen, M. (2021). Opettajat aikuisten maahanmuuttajien perustaitoja kehittämässä. Aikuiskasvatus, 41(3), 208–221.
Mäkinen, M., & Sihvonen, M. (2016). Tietoteknisten taitojen puutteet maahanmuuttajien kotoutumisen haasteena. Aikuiskasvatus, 36(4), 279–287. Petäjäniemi, M., Lanas, M., & Kaukko, M. (2018). Osallisuus turvaa hakevan reunaehdoissa: Hätämajoitusyksikössä asuvien nuorten miesten kertomuksia arjesta. Aikuiskasvatus, 38(1), 4–17.
Tapanila, K. (2018). Koulutusko osallisuuden avain? Aikuiskasvatus, 38(2), 156–158.
Teittinen, A. (2014) Vammaisten koulutuksen ja työelämän biopolitiikan kritiikki. Teoksessa Kristiina Brunila & Ulpukka Isopahkala-Bouret (toim.) (2014) Marginaalin voima! Aikuiskasvatuksen 51. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, s. 85 – 101.

 

 

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Elinikäisen oppimisen taidot, EU:n 8 kohdan osaamislistaus

Euroopan unionissa koulutuksen lainsäädäntö ja toteuttaminen on jäsenvaltioiden vastuulla. Unioni tekee jäsenmaidensa kanssa yhteistyötä, jolla edistetään oppimista läpi elämän. Tätä yhteistyötä tukee esimerkiksi elinikäisen oppimisen avaintaitojen suositus, jonka Euroopan unionin neuvosto julkaisi vuonna 2018.

Suosituksen tavoitteena on tukea kaikkien ihmisten avaintaitojen kehittymistä läpi elämän. Lisäksi jäsenvaltioiden on autettava niitä oppijoita, jotka ovat muita heikommassa asemassa.

Elinikäisen oppimisen avaintaidot

1. Monilukutaito
2. Monikielitaito
3. Matemaattiset, luonnontieteelliset ja teknologiset taidot
4. Digitaaliset taidot
5. Itsensä kehittämisen taidot
6. Yhteiskunnallinen osaaminen ja kansalaistaidot
7. Yrittäjyystaidot
8. Kulttuuritietoisuuteen liittyvät taidot

Verkkolähteet

Neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista 22.5.2018
Opetushallitus: Elinikäisen oppimisen avaintaidot 

Aikuiskasvatus

Heikkinen, A., & Pätäri, J. (2021). Kansalaistieteen kutsu. Aikuiskasvatus, 41(2), 170–178.
Huusko, M., & Pyykkö, R. (2021). Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla. Aikuiskasvatus, 41(3), 236–248.
Kinnari, H. (2020). Elinikäisestä kasvajasta kykypääomakoneeksi: Elinikäinen oppiminen yrittäjämäisen talouden aikakaudella. Aikuiskasvatus, 40(4), 305–319.
Kupiainen, R. (2021). Monilukutaito muuttaa maailmaa: The New London Group. Aikuiskasvatus, 41(1), 73–76.
Mäkinen, M. (2018). Miten aikuisten perustaidot määritellään? Perustaidot PIAAC-tutkimuksesta paikalliseen diskurssiin. Aikuiskasvatus, 38(4), 304–319.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Kasvatus on demokratian ehto

Yhdysvaltalaisfilosofi John Dewey (1859-1952) piti koulutuksen keskeisenä tehtävänä kasvattaa kansalaisia tavalla, joka mahdollistaa demokraattisen yhteiskunnan kehittymisen.

Kasvatuksessa tärkeintä on kyky ajatella, keskustella, tutkia ja toimia yhteistyössä. Demokratia puolestaan on jatkuvaa kasvua. Se on prosessi, jossa yhteisö valmistaa itseään ratkaisemaan kohtaamiaan ongelmia yhä paremmin.

Deweyn mukaan moderni, liberaali valtio on välttämätön rakenne demokraattiselle kasvatukselle. Hän näki, että haasteet ovat valtavat: Demokratia ja kasvatus tarvitsevat meiltä hartiavoimia sekä tahtoa.

Verkkolähteet

Sivistyksen monet motiivit. Raportti asiantuntijaryhmän työskentelystä. Sivistystila-sarja osa 4. Nina Hjelt (toim.)
Huhtinen, Heini. 2021. Demokratian kriisi on myös koulutuksen kriisi. Blogiartikkeli. EPALE.
Ikonen, R., Tähtinen, J., & Hilpelä, J. (2021). Johdatusta demokratian ja kasvatuksen kysymyksiin. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 4–9.
Leiviskä, A. (2021). Demokratia, kasvatus ja inkluusion haaste: Demokratiakasvatuksen teorian uudelleenarviointia rakenteellisen eriarvoisuuden näkökulmasta. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 10–27.
Moilanen, A., Kaarttinen, J., & Taneli, M. (2021). Sivistys ja demokratia. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 28–44.

Kasvatus & Aika, 15 (3–4) (2021). Teemanumero: Demokratia ja kasvatus.

 

Kirjalähteet

Dewey, J. (1899). The School and Society. Chicago: The University of Chicago press.
Dewey, J. (1902). The Child and the Curriculum. Chicago: The University of Chicago press.
Dewey, J. (1910). How We Think. Boston: D.C. Heath &co.
Dewey, J. (1938). Experience & Education. New York: Kappa Delta Pi.
Dewey, J. & Dewey, E. (1915). Schools of to-morrow. New York: E. P. Dutton & co.

Aikuiskasvatus

Hämäri, S. (2021). Kokemus, kasvatus ja demokratia. Aikuiskasvatus, 41(4), 373–377.
Miettinen, R., & Virkkunen, J. (2021). Johan Vilhelm Snellmanin sivistyskäsitys, aikuiskasvatus ja työ. Aikuiskasvatus, 41(3), 268–277.

 

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

 

Kasvatus tähtää muutokseen: kriittinen pedagogiikka

Kriittinen pedagogiikka on yksi kasvatuksen tutkimuksen suuntaus. Kriittinen pedagogiikka on kasvatustieteen perinne, joka korostaa kasvatusta muutosvoimana. Kasvatus vie kohti yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja ihmisten voimaantumista, empansipaatiota. Suuntauksen perustajaksi kutsutaan brasilialaista Paulo Freirea (1921-1997).

Paulo Freiren mukaan kasvatuksen tehtävä on herättää kriittinen tietoisuus. Se auttaa tunnistamaan yhteiskunnan epäkohtia, kuten jonkin ryhmän sortoa. Freire uskoi dialogiin, tasa-arvoiseen kasvatukseen. Kriittinen tietoisuus vapauttaa lopulta sorrosta niin sorretut kuin sortajat. Freiren painottamat pedagogiset periaatteet ovat dialogi, tasa-arvoinen oppiminen ja toiminta sekä kaikkien tiedon arvostaminen.

Yhdysvaltalainen bell hooks (1952-2021) oli Paulo Freiren oppilas. Hän toi vapauttavaan kasvatukseen mukaan mustan feminismin ja seksuaalivähemmistöjen näkökulmaa. Freiren tavoin hooks painottaa kasvatuksen voimaa muutoksessa, joka tähtää kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Kirjalähteet

Freire, P. (1996). Pedagogy of the Oppressed. London: Penguin Books Ltd.
Freire, P. (2016). Sorrettujen pedagogiikka. Suom. J. Kuortti. Toim. T. Tomperi. Tampere: Vastapaino.
Freire, P. (1985). The Politics of Education. Culture, Power, and Liberation. Westport, CT: Bergin & Garvey Publishers, Inc.
hooks, b. (2007). Vapauttava kasvatus. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Suoranta, J. 2019. Paulo Freire. Sorrettujen pedagogi. Helsinki: Into.

Aikuiskasvatus

Hjelt, N. (2020). Kasvatuksella luodaan maailmaa, jossa on helpompi rakastaa. Aikuiskasvatus, 40(1), 60–62.
Suoranta, J. (2020). Sorrettujen pedagogiikan henki on ohjannut työtäni. Aikuiskasvatus, 40(1), 57–59.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Sivistyksen tasa-arvo on lakeihin kirjattu

Koulutuksen lait varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen sekä ammatilliseen koulutukseen on kytketty sivistyksen tasa-arvon tavoitteeseen. Koulutuksen ja palveluiden tasa-arvoisuutta käsitelläänkin useissa eri laeissa. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki, perusopetuslaki sekä laki vapaasta sivistystyöstä.

Yhdenvertaisuuslain (2014) nojalla jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen ja yhdenvertaiseen oppimisympäristöön. Turvallinen oppimisympäristö on vapaa häirinnästä.
Yhdenvertaisuuslaki kieltää ihmisarvoa loukkaavan tai uhkaavan ilmapiirin luomisen alkuperän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun kielletyn syrjintäperusteen nojalla. Häirintää voi olla esimerkiksi nimittely ja muu kiusaaminen tai yksityiselämää koskevien tietojen tai huhujen levittäminen.

Yhdenvertaisuuslaki asettaa koulutuksen järjestäjille ja oppilaitoksille kahdenlaisia velvoitteita

− Koulutuksen järjestäjän tai oppilaitosten toiminta ei saa olla millään tavalla syrjivää. Erilaisten oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulma on huomioitava koulutuksen käytännöissä. Näin jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus oppia ja osoittaa oppimaansa.
− Yhdenvertaisuuden toteutumista on edistettävä. Se vaatii nykytilanteen arviointia, havaittujen yhdenvertaisuusongelmien suunnitelmallista korjaamista sekä toimenpiteiden vaikutuksien seurantaa.

Perusopetuslakiin (1998) sisältyy tavoite oppilaiden kasvattamisesta ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen: Institutionalisoidulla sivistyksellä tavoitellaan julkilausutusti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnallisia koulutusinstituutioita läpäisevät kuitenkin monet eri arvot ja tavoitteet. Ne eivät sovi helposti yhteen sen kanssa, että sivistyksellä tavoiteltaisiin tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Laki vapaasta sivistystyöstä (2010) määrittelee sivistystyön tarkoituksen ja toiminta-ajatuksen. Tarkoitus on edistää yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta. Toiminta-ajatuksena on omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Vapaan sivistystyön odotetaan vahvistavan kansalaisuutta, kansalaisyhteiskuntaa, demokratiaa, sosiaalista koheesiota ja tasa-arvoa. Tämä tulkinta pohjaa vahvasti pohjoismaisen kansansivistyksen traditioon.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Kulttuuri kuuluu kaikille!

Sivistykseen kuuluvat taide, kulttuuri ja taidekasvatus. Mitä moninaisemmat näiden kenttien toimijat ovat, sitä syvällisempää on niiden mahdollistama sivistys.

Museot ja kirjastot tavoittelevat monentyyppisiä kävijöitä. Museoalan tasa-arvokysymykset tulevat näkyviksi julkisessa keskustelussa: Kenen kulttuuria museoissa esitellään? Ketkä museoissa käyvät? Aktiivisesti toimimalla museot voivat antaa mahdollisimman monille tilaisuuden keskustella ja pohtia sekä tarkastella ja havainnoida maailmaa luovasti taiteen ja kulttuuriperinnön äärellä.

Kirjasto tavoittaa laajasti. Kirjasto ja peruskoulu saattavat olla Suomessa jopa tärkeimmät tasa-arvoistavat sivistysinstituutiot. Kummankin ydintavoitteisiin kuuluvat lukutaidon ja kansalaisten hyvinvoinnin tukeminen.

Verkkolähteet

Sivistys kuuluu kaikille. Raportti asiantuntijaryhmän työskentelystä. Sivistystila-sarja osa 2. Nina Hjelt, Milla Holmberg (toim.)

Aikuiskasvatus

Foster, R. (2022). Toiseuden moninainen kokemus: Tutkimusrunous taistelevan vammaistutkimuksen menetelmänä. Aikuiskasvatus, 42(1), 50–66.
Laes, T., & Rautiainen, P. (2018). Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin: Elinikäinen oikeus vai velvollisuus? Aikuiskasvatus, 38(2), 130–139.
Martikainen, J. (2022). Osallistuva taidelähtöinen tutkimus aktiivisen kansalaisuuden rakentajana ja vahvistajana. Aikuiskasvatus, 42(1), 67–73.
Suhonen, R., Cantell, H., Weselius, H., & Kouvo, T. (2022). ”Kun ihminen ihminen on”: Tapaustutkimus sekakuoro Koiton Laulun yhteiskunnallisesta aktivismista 1970-luvulta. Aikuiskasvatus, 42(1), 6–24.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Ekososiaalisen sivistyksen monet määritelmät

Kansalaisuus on globaalia, maapallon voimavarat hupenevia: tarvitaan ajattelutapoja ja työkaluja, jotka auttavat hahmottamaan luonnon ja ihmisyhteisöjen toiminnan moninaiset yhteydet. Tätä kokonaisuutta kuvaa käsite ekososiaalinen sivistys.

Ekososiaalisesta sivistyksestä on esitetty useita määritelmiä.

Ekososiaalisen sivistyksen kuvaus KEKO-sanastossa (Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia, 2014-2015):

”Sivistys, johon liittyy inhimillisen kasvun kautta saavutettu ymmärrys ihmisen vapauksista ja vastuista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalinen sivistys auttaa ottamaan ekologiset ja sosiaaliset kysymykset huomioon jokapäiväisessä toiminnassa sekä rakentamaan kestävää tulevaisuutta. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluvat kriittisyys, ajattelun taidot ja kyky asettua muiden asemaan.” (KEKO 2015)

Marjatta Bardy ja Arto O. Salonen (2015) ovat esittäneet ekososiaalisen sivistyskäsityksen vaativan uutta arvojärjestystä. Se asettaa etusijalle ekologiset kysymykset, sen jälkeen tulevat ihmisoikeudet ja kolmantena vakaa talous. Arvoja on rakennettava sen mukaan, mikä on hyvän elämän kannalta luovuttamatonta. Tottumus arvottaa hyvää elämää materian kautta on haastettava. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti keskinäisriippuvuuksien hahmottaminen, inhimillinen kasvu ja vastuullisen, kohtuullisuuteen perustuvan maailmasuhteen oppiminen.

”Ekososiaalinen sivistyminen tiivistyy määritelmään ihmisestä, jolla on kyky edistää ekososiaalisen sivistyksen päämääriä vastuullisena ja myötätuntoisena maailmankansalaisena, joka on sisäistänyt elämää ylläpitävien tekijöiden tärkeysjärjestyksen ja kohtuuden välttämättömyyden rajallisella maapallolla, joka etsii aktiivisesti yhteyden kokemusta toisten ihmisten ja luonnon kanssa rikastaen omaa ja yhteistä elämäämme, ja jolla on kyky ja halu kuvitella aidosti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja tehdä niitä todeksi yhdessä muiden ihmisten kanssa.”
Erkka Laininen (2018)

Sivistys vaatii kohtaamista, aikaa ja läsnäoloa. Niitä pitäisi lisätä kaikkialla, missä niistä on puutetta. Elämme maailmassa, jossa monin paikoin näennäinen eteenpäinmenon huuma sokaisee. Uskallammeko hidastaa ja syventyä?

”Sivistys, ihmisyys, ihmisluonto, ihmisenä kasvu, oppiminen, yhteenkuuluminen, luottamuksesta nouseva turvallisuus (kun kaikki muu on epävarmaa)… tällaiset asiat nousevat keskeiseksi vahvuudeksi tilanteessa, jossa emme tiedä mitä on tulossa. Kykenemmekö ylittämään itsemme? Kasvamaan ihmisinä ja ihmisyhteisöinä sellaiseen mittaan, jota kestävyyshaasteisiin vastaaminen meiltä vaatii?” Maria Joutsenvirta

Verkkolähteet

Agenda 2030
European Bildung Network. Global Bildung Manifesto. 2021
UNESCO: Reimaigining our futures together
Moilanen, Antti 2021: Kuinka sivistys tulisi tänä päivänä ymmärtää? Blogiartikkeli
Ojanen, Eero. 2019. Mitä sivistys on ja miten sitä edistetään
Tomperi, T. & Belt, J. 2019. Johdatukseksi sivistyksen ajattelemiseen

Kirjalähteet

Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2020. Sivistys Vaurautena. Radikaalisti mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Keuruu: Basam Books Oy.

Aikuiskasvatus

Heikkinen, H. L. T., & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39(4), 262–275.
Jokisaari, O.-J., & Pulkki, J. (2018). Tuotemaailman umpikujasta luovuttamisen etiikkaan: Kilpailuyhteiskunnan radikaali toisin kuvittelu. Aikuiskasvatus, 38(3), 192–206.
Kallio, J., & Pulkki, J. (2022). Elämää vaalivan itsekasvatuksen luonnos. Aikuiskasvatus, 42(1), 25–36.
Laakkonen, E. (2021). Kohtuullinen kasvattaja: Kohtuus vaarassa -liike ekososiaalisen sivistyksen tuottajana. Aikuiskasvatus, 41(2), 113–126.
Manninen, J., & Nokelainen, R. (2021). Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön. Aikuiskasvatus, 41(2), 140–147.
Salonen, A. O., & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus, 38(2), 84–101.
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15.
Rosenberg, M. (2020). Kasvatus monilajiseen empatiaan. Aikuiskasvatus, 40(3), 176–186.
Saari, A., Varpanen, J., & Kallio, J. (2022). Aktivismi ja itsekasvatus: Itsestä huolehtiminen prefiguratiivisena politiikkana. Aikuiskasvatus, 42(1), 37–49.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

Kansainvälisiä keskustelijoita

Sivistyksen määritelmä ja sen merkityksen uudet tulkinnat ovat laajalti tutkittuja. Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa niistä keskustelevat lukuisat yhteisöt, kuten mm.:

  • Euroopan unioni ja sen koulutuspoliittiset tavoitteet
  • YK:n Agenda 2030 ja sitä tukeva Unescon ohjelma
  • OECD:n aikuiskoulutustutkimukset
  • Eurooppalainen aikuiskasvatusjärjestö EAEA
  • tutkijayhteisö ESREA
  • European Bildung Network
  • ICAE

Euroopan unioni

EU:n ohjelmakaudella 2021–2027 eurooppalaiset ajankohtaiset arvot ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, demokratia, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Muita keskeisiä aiheita ovat digitalisaatio ja kansalaisten digitaidot sekä kielitaidot – liikkuvuuden ja digiosaamisen tukema yhteisöllisyys Euroopassa on suotavaa.

EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarissa (European Pillar of Social Rights) on mainittu mm. koulutus ja elinikäinen oppiminen, jotka palvelevat työosaamista ja osallistumista yhteiskuntaan. Sosiaalisten oikeuksien pilari asettaa kriteerit myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Eurooppalainen koulutusalue 2025:ssa (European Education Area) keskeisiä teemoja ovat taloudellinen kasvu, sosiaalinen koheesio ja liikkuvuus.

Euroopan osaamisohjelma (European Skills Agenda) on 5-vuotinen ohjelma yksilöiden ja yritysten taitojen ja osaamisen kehittämiseen. Tärkeitä teemoja ovat perustaidot (lukeminen ja laskeminen), oppimisen osaaminen sekä osaamista ja taitoja koskevan tiedon hallinta (skills intelligence). Erilaisiin kriiseihin halutaan varautua oppimalla resilienssiä. Myös tieteellistä oppimista halutaan kaikille.

YK & UNESCO

YK:n kestävän kehityksen agenda 2030 on yleiskokouksen päätöslauselma vuodelta 2015. Kestävän kehityksen agenda sisältää seitsemäntoista (17) tavoitetta ihmisten ja luonnon hyväksi. Eräs tavoitteista on laadukkaan elinikäisen oppimisen takaaminen kaikille. Tärkeää on myös hyvä elämä ja erityisryhmien huomioonottaminen. Agenda 2030:n aikajänne on 2016–2030. Se on valtioita poliittisesti sitova asiakirja.

Unescon Futures of Education -aloitteen visio on vastata oppimisella ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden ja poliittisten kriisien kaltaisiin haasteisiin. Tavoitteena on nostaa ”ihmiskunnan kollektiivinen älykkyys uudelle tasolle”.

ICAE

The International Council for Adult Education (ICAE) on globaali verkosto joka edistää aikuiskasvatusta yleispätevänä ihmisoikeutena. Se perustettiin vuonna 1973, ja se edustaa yli 800 järjestöä yli 75 maassa. ICAE linjaa aikuskasvatuksen olevan väline aktiiviseen kansalaisuuteen ja osallistumiseen.

OECD

Koulutuspoliittiseen keskusteluun vaikuttavat myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n taitotutkimusohjelmat PISA ja PIAAC.

PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD-maiden 15-vuotiaiden ohjelma, jossa mitataan nuorten osaamista lukemisessa, luonnontieteissä ja matematiikassa. Aiemmin pärjääminen PISA-tutkimuksissa on tuonut ”Pisa-turismia” Suomeen, nyttemmin nuorten osaaminen on laantunut.

PIAAC-ohjelma (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) mittaa aikuisten luku-, numero- ja digitaitoja. Suomi on pärjännyt mittauksessa hyvin, mutta väestöryhmien välillä on suuria eroja.

PIAAC ja PISA eivät suoraan ota kantaa sivistykseen, vaikka niissä osaaminen nähdään osin ihmisen kykynä toimia yhteiskunnassa ja työelämässä. Tutkimuksilla on vaikutusvaltaa, joka suuntaa koulutussektorin toimintaa ja koulutuspolitiikkaa. Suomessa koulutuksessa perinteisesti ei ole painotettu liikaa mittausta, tavoitteina ovat oppiminen ja ihmisenä kasvu. Esimerkiksi PISA-menestyksen nähdään syntyneen näiden tavoitteiden sivutuotteena (esim. Jussi Saramo, puhe tilaisuudessa Inspired by Future of Education).

Eurooppalaiset oppimis- ja sivistysyhteisöt EAEA ja ESREA

Aikuisten oppimisen yhteisöt EAEA ja ESREA (Euroopan aikuiskoulutuksen tutkimusseura) on perustettu tutkimaan ja kehittämään aikuisten taitoja ja osaamista. EAEA ja ESREA on ovat englanninkielisiä, ja sivistys ilmenee tekstissä muissa käsitteissä.

European Bildung Network sekä Nordic Bildung

European Bildung Network on Tanskassa toimiva, eri maiden kansalaisille ja yhteisöille perustettu järjestö, Järjestössä on mukana myös suomalaisia. Järjestön tavoite on sivistyksen arvojen elvyttäminen. Bildung on järjestön mukaan juurien tuntemista, joka auttaa tulevaisuuden visioimisessa. Sivistys on myös koulutusta ja tietoa, jonka avulla jokainen voi kukoistaa niin yksilönä kuin yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Se on vastuuta ja vapautta; kasvua ja elinikäistä oppimista; voimaantumista ja aktiivisuutta.

European Bildung Network järjestää seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Niissä on keskusteltu mm. siitä, miten Bildung kaipasi lisää näkyvyyttä, roolimalleja ja yhteistyötä poliitikkojen kanssa.
Nordic Bildung on ajatushautomo, joka tuottaa tulevaisuudentutkimusta ja kansanvalistusta. Tulevaisuuden oppimista ja sivistystä käsittelevät näkemykset painottavat laajasti kansalaisten elämänlaatua ja yhdenvertaisuutta sekä globaalia solidaarisuutta ja yhteistyötä.

Verkkolähteet

Euroopan unioni
Sosiaalisten oikeuksien pilari (European Pillar of Social Rights)
• Eurooppalainen koulutusalue 2025 (European Education Area)
• Euroopan osaamisohjelma (European Skills Agenda)

YK
Kestävän kehityksen agenda 2030
Unesco: Futures of Education

OECD
• PISA (Programme for International Students Assessment)
• PIAAC (Programme for the International Assessment of Adult Competencies)

Ahlskog, Jonas. 2021. Sivistyksen paluu Pohjoismaiden yhteiskunnalliseen keskusteluun. Blogiartikkeli EPALE.
Andersen, Lene Rachel. 2021. Mitä sivistys on? Ja miten se liittyy aikuiskoulutukseen. 2021

Aikuiskasvatus

Huusko, M., & Pyykkö, R. (2021). Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla. Aikuiskasvatus, 41(3), 236–248.
Kekkonen, S., & Annala, J. (2017). Kansainvälisyys akateemisen identiteetin muokkaajana: Kansainvälinen henkilökunta suomalaisella tieteen pelikentällä. Aikuiskasvatus, 37(4), 286–301.
Peura, M., & Jauhiainen, A. (2018). Tohtoriopintojen monet merkitykset suomalaisille ja ulkomaalaisille jatko-opiskelijoille. Aikuiskasvatus, 38(3), 223–236.

 

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä: soppi@kvs.fi

 

”En ole varma kuulunko tähän mukaan”

Tervetuloa muutoksentekijöiden kasvavaan joukkoon!

Mitä sinun ryhmäsi tai organisaatiosi tekee? Miten toimintaan pääsee mukaan?

Ehdota linkkejä, lähteitä, näkökulmia: soppi@kvs.fi

Lähteitä ja luettavaa

Verkkolähteet

Kirjavainen (Bossa), Mikko. 2018. Metamodernistinen meemi – ja miksi se on niin tärkeä? Blogiartikkeli.
Lahti, Vesa-Matti. 2019. Aukkoja sivistyskäsityksessä
Lahti, Vesa-Matti. 2020. Mikä idiootti olen ollutkaan! Sitra.
Manninen, Jyri. 2021. Onko jatkuva oppiminen elinikäisen oppimisen pahin uhka? Sivistystyön Vapaus ja Vastuu.
Miettinen, Reijo. 2016. Sivistys kilpailuyhteiskunnassa: Mitä annettavaa Hegelillä on tänään? 
Miettinen, Reijo. Aikuiskasvatus, sivistys ja työn tulevaisuus
Miettinen, Timo. 2020. Sivistysihanteen jäljillä Sitra Muistio
Moilanen, Antti 2020: Mitä on sivistys? Blogiartikkeli
Opintokeskus Sivis: tutkimus järjestöissä oppimisesta ja sivistyskäsityksestä
Seppänen, Antti. 2019. Lämmintä dataa kovien faktojen rinnalle. Valtiolla.fi.