Juhani Knuuti: ”Yhtään tieteellistä artikkelia ei hyväksytä painettavaksi ilman vertaisarviointia”

Professori Juhani Knuuti kantaa huolta siitä, että vertaisarviointi on kriisiytymässä, sillä artikkeleita julkaistaan miljoonittain, ja on yhä vaikeampi löytää vapaaehtoisia arvioimaan käsikirjoituksia. #Vertaisarvioin-juttusarjassa tuomme esiin tutkijoiden ajatuksia tieteen laadun varmistamisesta.

”Vertaisarviointi on tiedeyhteisön sisäinen laatukontrolli ja tieteellisen julkaisemisen peruskivijalka. Välillä on kyllä ehdotettu, että vertaisarvioinnista luovuttaisiin ja kaikki artikkelit julkaistaisiin sellaisenaan. Itse pidän vertaisarviointia erittäin tärkeänä ja keskeisenä osana tieteellistä julkaisemista.

Olen koko ikäni tutkinut sydäntauteja nimenomaan hyödyntämällä kuvantamista sydänsairauksien diagnostiikassa ja hoidon ohjaamisessa. Tällä hetkellä alan suurin mullistus on se, että PET-kamera kuvaa 25-30 senttimetrin alueen sijasta koko kehoa. Uuden teknologian avulla kuvassa näkyvät sydämen lisäksi aivot ja muut elimet. Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollisuus tutkia, minkälaisia muutoksia sepelvaltimopotilaalla on aivoissa, maksassa tai munuaisissa.

VARSINAISEN TYÖNI OHESSA olen ollut jo 12 vuotta The European Heart Journal Cardiovascular Imaging -lehden Senior Editor heti pääeditorin jälkeen. Työpöydälleni tulee vuosittain kolmannes lehden artikkeleista. Kukin niistä sadoista artikkeleista tarvitsee vähintään kaksi vertaisarvioijaa.

Vielä 12 vuotta sitten suurin osa vertaisarviointiin kutsutuista tutkijoista hyväksyi kutsun. Nyt vain yksi kymmenestä suostuu arvioimaan. Tämä johtaa siihen, että editorit hylkäävät noin puolet lehteen tarjotuista artikkeleista ilman vertaisarviointia. Yhtään artikkelia ei tietenkään hyväksytä painettavaksi ilman vertaisarviointia.

Vain yksi kymmenestä kutsutusta suostuu arvioijaksi.

Koen, että vertaisarviointi on kriisissä tai ainakin kriisiytymässä. Meille tulee koko ajan uusia tieteellisiä lehtiä. Artikkeleita julkaistaan valtavan paljon, miljoonittain. Niille kaikille on vaikea löytää vertaisarvioijia, koska arviointi on vapaaehtoista ilmaistyötä, joka vie paljon aikaa, kun se tehdään huolellisesti.

VERTAISARVIOINTIEN LAATU on sekin selvästi heikentynyt. Artikkelit luetaan pikaisesti, ja niiden kirjoittajille annetaan palautetta vain muutaman virkkeen verran. Sellainen vertaisarviointi ei auta kirjoittajaa parantamaan artikkelia.

Parhaissa lehdissä editorit ja arvioijat antavat hyvin yksityiskohtaista palautetta ja ehdotuksia siitä, miten artikkelia voisi parantaa. Jos vertaisarvioija keskittyy raportissaan pelkästään ehdottamaan artikkelin hyväksymistä tai hylkäämistä, vastuu vertaisarvioinnista siirtyy editorille.

Täytyy muistaa, että vertaisarvioija ei ole nokkimisjärjestyksessä artikkelin kirjoittajaa ylempänä vaan pelkästään tekemässä vertaisen arviointia. Joskus arvioija voi olla jopa epäpätevämpi kuin itse artikkelin kirjoittaja. Sitäkin tapahtuu, että arvioija suhtautuu johonkin kirjoittajaan ylikriittisesti tai jopa ikävästi.

Itse olen pyrkinyt olemaan arvioijana neutraalin rehellinen ja suhtautumaan avoimesti sekä puutteisiin että vahvuuksiin. Pitää olla reilu ja antaa mahdollisuus julkaisulle, kun arvioitavaksi tulee hyvin tehtyä tiedettä.

Pyrin olemaan arvioijana neutraalin rehellinen ja suhtautumaan avoimesti käsikirjoitukseen.

MIKÄÄN EI TAKAA sitä, että annettu vertaisarvio olisi aina oikein. Se on samalla tavalla altis virheille kuin kirjoittajan oma tuotos. Siksi vertaisarvioijia pitäisi olla aina enemmän kuin yksi. Vaikka yksi arvioija olisi sitä mieltä, että tutkimus on huono, joku toinen voi olla eri mieltä.

Myös kirjoittaja itse voi sanoa, että arvioijan kanta on virheellinen tai huono, eikä hänen tarvitse tehdä heti sitä, mitä arvioija kehottaa tekemään. Tämä synnyttää editorin avustuksella sen julkaisua edeltävän tieteellisen debatin, joka parhaimmillaan parantaa lopputulosta huomattavasti.

Haluan kehottaa kaikkia tutkijoita huolelliseen vertaisarviointiin, koska se on hyvin arvokasta työtä, vaikka siitä ei makseta. Jos tietää, ettei aika riitä, ei kannata lupautua vertaisarvioijaksi. Uskon, että tulevaisuus tuo muutoksia vertaisarviointiin seuraavien kymmenen vuoden sisällä. Aika näyttää, mitä ne muutokset ovat.”

Haastattelu: Suvi Ruotsi; kuva: Juhani Knuutin arkisto

Omat tiedonlähteet

• Minun tieteeni on täysin kansainvälistä. Kotimaasta ei löydy sellaista foorumia, josta voisin lähteä hakemaan oman alan tietoa. Mutta jos ajatellaan lääketieteen alaa yleisesti, niin Duodecim on sellainen alan lehti, jota seuraan eniten.

Juhani Knuuti

• on professori ja lääkäri Turun yliopiston PET-keskuksessa.