Historia

Tutustu Kansanvalistusseuran historiaan

1874

Kansanvalistusseura perustetaan

Kansanvalistusseura (KVS) on Suomen ensimmäisiä valtakunnallisia yhdistyksiä ja vanhin sivistystyön organisaatio. Sen perustamisesta päätettiin kansakoulunopettajien kokouksessa Jyväskylässä vuonna 1872, mutta ajatus seurasta oli tuotu esiin julkisuudessa jo paljon aikaisemmin.

Lue lisää

Yhdistyksen säännöt oli tuohon aikaan hyväksytettävä senaatissa ennen perustavaa kokousta. Näin ollen Kansanvalistusseuran ensimmäiset säännöt laadittiin jo vuonna 1873, vaikka perustava kokous pidettiin vasta seuraavana vuonna Jyväskylässä opettajakokouksen yhteydessä.

Toiminta alkoi ensimmäisen vuosikokouksen myötä Helsingissä syyskuussa 1874.

Seuran luonteesta ja visiosta oltiin jo perustamisvaiheessa vahvasti yksimielisiä. Tavoitteet kirjattiin seuran ensimmäisiin sääntöihin, joiden pohjalta käytännön toiminta aloitettiin:

Tarkoituksena on hyödyllisen, helppohintaisen ja kansantajuisen kirjallisuuden toimittaminen ja tämän kaltaisen kirjallisuuden levittäminen ynnä tiedon ja sivistyshalun herättäminen muillakin tarkoituksenmukaisilla keinoilla.

Seura oli aluksi kirjankustantaja ja kirjojen välittäjä, mutta toiminta laajeni nopeasti, ja ideoita pulppusi enemmän kuin niitä ehdittiin toteuttamaan.

Toiminta perustui ajatukselle sivistyksen kuulumisesta kaikille, yhteiskuntaryhmästä ja sukupuolesta riippumatta. Sivistys nähtiin koko kansan yhteiseksi, yhdistäväksi asiaksi. Sillä perusteltiin Kansanvalistusseuran tarpeellisuus.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1881

Kalenteri ilmestyy, kirjastolaitos syntyy

1870-luvun suomalainen yhteiskunta eli muutosten keskellä. Perinteisestä, lähes muuttumattomasta yhteiskunnasta oli astuttu uuteen aikakauteen, ”muutoksen aikaan”. Kansanvalistusseuran ehdoton ykköstuote, Kansanvalistusseuran kalenteri, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1881.

Lue lisää

Kalenteri antaa erinomaisen kuvan siitä, mikä Kansanvalistusseura oli ja mitä se edusti, vaikkei se kata kaikkea seuran toimintaa.

Julkaisu on ensimmäinen vuosittain ilmestynyt kalenterityyppinen kirja ja ensimmäisiä laajalevikkisiä tietokirjoja Suomessa.

Kansanvalistusseura oli kirjastoalan varhainen kokoaja ja kattojärjestö.

Se ryhtyi muun muassa 1880-luvun alussa järjestämään kirjastonhoidon opastusta, lähettämään kirjastoille luetteloita ja suosituksia hankittavista kirjoista sekä välittämään kirjastoille niin omia kuin muidenkin julkaisuja.

Tämä oli tarpeen, sillä varhaisimpien kirjastojen hoito ja kunto olivat heikkoja. Aluksi kirjastoja perustivat monet seurakunnat ja niiden toimintaa jatkaneet kunnat. Usein kirjasto tarkoitti laatikollista tai kaapillista kirjoja, jotka oli jonkin peruspääoman turvin kerran hankittu ja joita lukkari tai joku muu lainasi sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.

Kirjat olivat pääosin uskonnollisia, niitä oli vähän eikä uusia juuri hankittu. Usein kirjastojen toiminta oli epävakaata, ja monesti se lakkasi kokonaan. Kirjastonhoitajat tunsivat alaa usein heikosti, eikä heillä välttämättä ollut kirjallisia harrastuksia.

Kansanvalistusseura oli kirjastojen kattojärjestönä edelläkävijä, jonka toiminnan jatkajaksi tuli sittemmin valtion kirjastotoimikunta.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1890

Kansanopistot ja avoin yliopisto

Kansanvalistusseura asetti 1880-luvun lopulla työryhmän suunnittelemaan suomalaisen kansanopiston ohjelmaa ja toteutusta. Ohjelmapaperi juuttui kuitenkin pitkäksi aikaa senaattiin, jonka hyväksymisen oppilaitosten perustaminen vaati, ja hanke lykkääntyi.

Lue lisää

Kansanvalistusseura asetti 1880-luvun lopulla työryhmän suunnittelemaan suomalaisen kansanopiston ohjelmaa ja toteutusta. Ohjelmapaperi juuttui kuitenkin pitkäksi aikaa senaattiin, jonka hyväksymisen oppilaitosten perustaminen vaati, ja hanke lykkääntyi.

Kansanvalistusseura omaksui pian roolin, jossa sen tehtävä oli tukea ulkopuolelta kaikkia opistoja tasapuolisesti. Seuran voimavarat olivat rajalliset, mutta taloudellisessa epävarmuudessa eläville opistoille pienikin apu oli tervetullutta.

Kansanvalistusseura tuki erityisesti opistojen kirjastoja lahjoittamalla niille omia kirjojaan ja myöntämällä avustuksia muihin kirjahankintoihin. Se avusti kansanopistojen opettajien jatkokoulutusta jakamalla vuosittain apurahoja opinto- ja tutustumismatkoihin.

Myöhemmin Kansanvalistusseura lähetti vierailevia luennoitsijoita kansanopistoihin ja välitti samalla kokeneita kansanopistomiehiä antamaan eräänlaista työnohjausta opistoväelle.

Kansanvalistusseura on jatkuvasti vienyt myös tiedettä suurelle yleisölle ja ollut mukana tukemassa yliopistojen yleistajuisia luentokursseja. Vuonna 1984 järjestettiin ensimmäiset yliopistolliset lomakurssit, joiden alkusysäys ja sisällöllinen idea oli tullut Kansanvalistusseuralta.

Nykyisin avoimet yliopiston luentosarjat Studia Generalia, Tieteen päivät, Tiedekahvila ja avoimen yliopiston ja yliopistollisen täydennyskoulutuksen muodot ovat jo Suomessa itsestäänselvyyksiä ja tavoittavat suuria ihmismääriä.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1913

Oma toimitalo valmistuu

Seuran sihteeri, historiantutkija Väinö Voionmaa rakennutti Kansanvalistusseuran toimitalon Helsingin Museokadulle vuonna 1913. Ensimmäiset vuosikymmenet seura oli toiminut eri vuokratiloissa Helsingissä ja usein ahtaasti niin, että seuran toimisto ja sihteerin asunto limittyivät enemmän tai vähemmän toisiinsa.

Lue lisää

Seuran sihteeri, historiantutkija Väinö Voionmaa rakennutti Kansanvalistusseuran toimitalon Helsingin Museokadulle vuonna 1913.

Ensimmäiset vuosikymmenet seura oli toiminut eri vuokratiloissa Helsingissä ja usein ahtaasti niin, että seuran toimisto ja sihteerin asunto limittyivät enemmän tai vähemmän toisiinsa. Oma toimitalo muodosti Kansanvalistusseuralle konkreettisen kivijalan ja antoi sille arvovaltaa kulttuurijärjestöjen joukossa.

Talo nousi Helsingin Töölöön aikana, jolloin kaupunginosa oli vasta rakentumassa kaupunkialueeksi. Seura sai sen vuoksi alkuvaiheessa tontin kaupungilta verraten edullisesti. Kaikkiaan talon kustannuksiksi tuli 350 000 silloista Suomen markkaa, nykyrahassa noin 1,3 miljoonaa euroa. Lainarahalla katettiin kiinteistöstä noin puolet ja Kansanvalistusseuran aikojen kuluessa kertyneet omat rahastot kattoivat toisen puolen.

Rakennushanke onnistui hyvin. Viisikerroksisesta kivitalosta pääosa vuokrattiin asunnoiksi ja liikehuoneistoiksi, joten talo tuotti vuokratuloja, ja sen velat saatiin maksettua nopeasti.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1920

Kansanvalistusseuran Kirjeopisto aloittaa toimintansa.

Ajatus kirjeopiskelusta rantautui Suomeen ulkomailta jo 1910-luvulla. Kansanvalistusseuran Kirjeopisto syntyi kansalaisopintotoiminnan sivutuotteena. Seuran kotiopintosihteeri Onni Tolvanen totesi, että kirjeopintotoiminnalle on tarvetta.

Kirjeopisto tavoitti kattavasti koko maan. Sitä alettiin 1940-luvulla kutsua Etäopistoksi.  Vuoden 1944 alkupuolella opistossa oli oppilaita jo yli 40 000, mikä teki Kirjeopistosta Suomen ylivoimaisesti suurimman oppilaitoksen. Vasta 2000-luvulla Helsingin yliopisto kiri sen ohi.

Katso lyhytvideo Kvs:n etäkoulutuksen vaiheista: Opintokirjeestä etäkouluun

Lue lisää

Kansanvalistusseuran Kirjeopisto syntyi, kun kotiopintosihteeri maisteri Onni Tolvanen sai pyyntöjä järjestää maassamme kirjeopetusta. Yksi ensimmäisiä kirjeopiston opiskelijoita oli pienviljelijä August Pyölniittu, ”Paimion viisas”, jonka kirjeopetuksen alkamisesta 15.4.1920 katsotaan Kansanvalistusseuran Kirjeopiston toiminnan alkaneen.

Ajatuksena oli tarjota lahjakkaille maaseudun nuorille tilaisuus esimerkiksi keskikoulukurssin suorittamiseen, sillä oppikoulujen verkko Suomessa oli todella harva: niitä oli vain kaupungeissa pitkien välimatkojen ja hankalien kulkuyhteyksien päässä.

Opintojen lähtökohta oli yleissivistyksellinen, mutta myös ammattiopintoja oli kurssivalikoimassa. Ensimmäisiä kursseja olivat maanviljely, kirjanpito, Suomen historia ja kirjallisuus. Kursseja laadittiin kysynnän mukaan, ja valinnanvaraa löytyi kasvatustieteestä kaninhoitoon. Opettajat toimivat sivutoimisesti. Opetus oli laadukasta ja kannustavaa.

Myös Opintotoveri-lehti perustettiin vuonna 1920 opintokerhoille ja yksinopiskelijoille, ja viisi vuotta myöhemmin Kirjeopistokin alkoi osallistua sen toimittamiseen.

Jatkosodan aikainen kirjeopiskelu on yksi merkillisimpiä tarinoita Kansanvalistusseuran historiassa. Kun uusi sota alkoi kesällä 1941, seurassa varauduttiin toiminnalliseen hiljaiseloon. Kirjeopistossa kävi toisin.

Jo niin sanotun välirauhan aikana vuosina 1940–1941 Kirjeopistoon ilmoittautui paljon uusia opiskelijoita. Erityisesti siirtoväki tahtoi jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiä tai opiskelua kirjeitse.

Varsinainen hyppäys opiskelijamäärissä alkoi asemasotavaiheen myötä vuoden 1941 lopussa. Kun rauhan aikana Kirjeopistossa oli ollut noin 10 000 opiskelijaa, tuli sinne vuonna 1942 yksistään 15 000 uutta ja seuraavana vuonna peräti 20 000 uutta opiskelijaa.

Vuoden 1944 alkupuolella oppilaita oli jo yli 40 000, mikä teki Kansanvalistusseuran Kirjeopistosta Suomen ylivoimaisesti suurimman oppilaitoksen. Vasta 2000-luvulla Helsingin yliopisto kiri sen ohi.

Vuonna 1961 Kirjeopistolle rakennettiin oma toimitalo 4. linjalle Helsingissä. 1960-luvun puolivälissä oli rauhan ajan suurin opiskelijamäärä 35 000. Tällöin opiskeltiin erityisesti kieliä ja ammatillisia aineita. Ajateltiin, että opiskelua tulisi käyttää hyvinvoinnin rakentamiseen.

1970-luvulta lähtien kirjeen lisäksi tuli vähitellen käyttöön muitakin erilaisia etäoppimisen välineitä: puhelin, levyt, kasetit, sähköposti ja verkko-oppimisen eri muodot. Elinikäinen oppiminen tuli osaksi virallista koulutuspolitiikkaa. Alalla oli monia toimijoita: kilpailua ja myös yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa.

Vuonna 1995 Kansanvalistusseuran Kirjeopisto muutti nimensä Etäopistoksi. Suosittuja kursseja olivat luovat alat: piirtäminen, kirjoittaminen ja lehtikirjoittaminen  sekä myös kielet ja psykologia. Etäopisto lopetti toimintansa vuonna 2013, mutta sen perinne jatkuu Kansanvalistusseuran ja etäoppimisen muissa toiminnoissa.

Lähteet: Ojanen, Eero (2014); Inkilä, Arvo (1960); Malkki, Viljo (1945); KVS:n vuosikertomukset; Etäällä on lähellä (2010).

1925

Yleisradiota perustamassa

Radiotoiminnan alku ja Yleisradion perustaminen 1920-luvun puolivälissä toi kokonaan uuden välineen ja ulottuvuuden kansansivistystyöhön. Kansanvalistusseurassa suhtauduttiin uuteen välineeseen ja mahdollisuuteen kiinnostuneesti.

Kansanvalistusseurasta tuli pienellä, muutaman prosentin osuudella uuden yhtiön yksi osakas. KVS tuotti Yleisradioon säännöllisesti esitelmiä syksystä 1926 alkaen usean vuoden ajan.

Lue lisää

Radiotoiminnan alku ja Yleisradion perustaminen 1920-luvun puolivälissä toi kokonaan uuden välineen ja ulottuvuuden kansansivistystyöhön. Kansanvalistusseurassa suhtauduttiin uuteen välineeseen ja mahdollisuuteen kiinnostuneesti.

Yleisradio oli alkuvaiheessa laajapohjainen osakeyhtiö, jonka osakkeita tarjottiin myös sivistys- ja kulttuurijärjestöille. Kansanvalistusseurasta tuli pienellä, muutaman prosentin osuudella uuden yhtiön yksi osakas.

Kansanvalistusseuran ja kansansivistystyön rooli radion ohjelmistossa oli kuitenkin merkittävämpi kuin pelkkä omistaminen. Koko radiotoiminnan yhdeksi päämääräksi nimettiin kansansivistyksen edistäminen.

Alkuvaiheen ohjelmistossa esitelmillä oli melko suuri osuus. Kansanvalistusseura tuotti Yleisradioon säännöllisesti esitelmiä jo syksystä 1926 alkaen usean vuoden ajan.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1941

Kirjeopistosta Suomen suurin oppilaitos

Kansanvalistusseuran Kirjeopisto syntyi vahingossa tai huomaamatta kansalaisopintotoiminnan sivutuotteena. Ajatus kirjeopiskelusta rantautui Suomeen ulkomailta.

Vuoden 1944 alkupuolella opistossa oli oppilaita jo yli 40 000, mikä teki Kansanvalistusseuran Kirjeopistosta Suomen ylivoimaisesti suurimman oppilaitoksen. Vasta 2000-luvulla Helsingin yliopisto kiri sen ohi.

Lue lisää

Kansanvalistusseuran Kirjeopisto syntyi vahingossa tai huomaamatta kansalaisopintotoiminnan sivutuotteena.

Ajatus kirjeopiskelusta rantautui Suomeen ulkomailta. Ajatuksena oli tarjota lahjakkaille maaseudun nuorille tilaisuus esimerkiksi keskikoulukurssin suorittamiseen, sillä oppikoulujen verkko Suomessa oli todella harva: niitä oli vain kaupungeissa pitkien välimatkojen ja hankalien kulkuyhteyksien päässä.

Jatkosodan aikainen kirjeopiskelu on yksi merkillisimpiä tarinoita Kansanvalistusseuran historiassa. Kun uusi sota alkoi kesällä 1941, seurassa varauduttiin toiminnalliseen hiljaiseloon. Kirjeopistossa kävi toisin.
Jo niin sanotun välirauhan aikana vuosina 1940–1941 Kirjeopistoon ilmoittautui paljon uusia opiskelijoita. Erityisesti siirtoväki tahtoi jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiä tai opiskeluja kirjeitse.

Varsinainen hyppäys opiskelijamäärissä alkoi jatkosodan asemasotavaiheen myötä vuoden 1941 lopussa. Kun rauhan aikana Kirjeopistossa oli ollut noin 10 000 opiskelijaa, tuli sinne vuonna 1942 yksistään 15 000 uutta ja seuraavana vuonna peräti 20 000 uutta opiskelijaa.

Vuoden 1944 alkupuolella oppilaita oli jo yli 40 000, mikä teki Kansanvalistusseuran Kirjeopistosta Suomen ylivoimaisesti suurimman oppilaitoksen. Vasta 2000-luvulla Helsingin yliopisto kiri sen ohi.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1945

Oriveden Opisto Kansanvalistusseuran omistukseen

Vuonna 1945 Kansanvalistusseura teki siihen astisen historiansa merkittävimmän yksittäisen päätöksen, kun se otti Oriveden Opiston omistukseensa.

Lue lisää

Vuonna 1945 Kansanvalistusseura teki siihen astisen historiansa merkittävimmän yksittäisen päätöksen, kun se otti Oriveden Opiston omistukseensa. Ajatusta oli viritelty ensimmäisen kerran jo parikymmentä vuotta aiemmin, mutta asiakirjojen valossa näyttää siltä, että nyt ratkaisu tehtiin melko kivuttomasti. Aika oli kaikkien osapuolten kannalta kypsä.

Seura luopui Opistosta vuonna 2015, kun Oriveden Opisto yhdistyi Ahlmanin Säätiöön. Yhdistymisen myötä ammatillinen koulutus, lukiokoulutus ja vapaa sivistystyö tuotiin Suomessa ensimmäistä kertaa saman katon alle.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1964

Kansainvälistyminen alkaa

Kansanvalistusseura ryhtyi 1964 julkaisemaan englanninkielistä lehteä Adult Education in Finland, myöhemmin Life and Education in Finland (LEIF). Vuonna 1995 seura sai tehtäväkseen suomalaisten virkamiesten ja Euroopan unionin virkamiehiksi pyrkivien kielten valmennuskoulutuksen Suomen liittyessä unioniin.

Seura oli 1970-luvun puolivälissä myös ryhtynyt järjestämään valtion tuella ulkosuomalaisten lasten peruskoulutusta, mistä myöhemmin muodostui Etäkoulu Kulkuri.

Vuonna 2012 Euroopan aikuiskasvatusliiton tiedotusyksikkö siirtyi Kansanvalistusseuran alaisuuteen.

Lue lisää

Kansanvalistusseura ryhtyi 1964 julkaisemaan englanninkielistä lehteä Adult Education in Finland, myöhemmin Life and Education in Finland (LEIF). Lehti esitteli suomalaista aikuiskasvatusta ja kulttuuria kansainväliselle yleisölle. Vuonna 1996 konsepti uudistui ja lehden nimeksi tuli Lifelong Learning in Europe (LLinE), joka muuttui verkkolehdeksi 2012. Sen tehtävänä oli silloittaa aikuiskasvatusalan tutkimusta ja käytäntöä.

Kansainvälistyminen oli vilkasta 1960-luvulta lähtien. Kansanvalistusseura oli entuudestaan tunnettu kielikurssien tarjoaja, joten se sai tehtäväkseen suomalaisten virkamiesten ja Euroopan unionin virkamiehiksi pyrkivien kielitaidon valmennuskoulutuksen Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995.

Seura oli 1970-luvun puolivälissä myös ryhtynyt järjestämään valtion tuella ulkosuomalaisten eli Suomen ulkopuolella asuvien suomalaislasten peruskoulutuksen. Ulkosuomalaisten kotiperuskoulu aloitti ensin osana Kirjeopistoa, mutta eriytyi nopeasti omaksi yksikökseen. Kotiperuskoulu ryhtyi tarjoamaan verkkokursseja 1990-luvun loppuvuosina, ja kehittyi verkko-opetuksen edelläkävijäksi Suomessa. 2010-luvulla opetus siirtyi entistä enemmän verkkoon, ja vuonna 2011 koulu muutti nimensä Etäkoulu Kulkuriksi.

Uusi askel kansainväliseen vaikuttamistyöhön otettiin vuonna 2012, kun Euroopan aikuiskasvatusliiton European Association for Education of Adults, EAEA tiedotusyksikkö siirtyi Kansanvalistusseuran alaisuuteen.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

1981

Lehtien kustannustoiminta laajenee

Kansanvalistusseura on ollut mukana julkaisutoiminnan hankkeissa koko olemassaolonsa ajan. Vuonna 1980 seura perusti yhdessä Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran kanssa tieteellisen Aikuiskasvatus-lehden, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1981. Lisäksi KVS on julkaisuut aikuiskasvatuksen ammattilaisille suunnattuja verkkolehtiä.

Lue lisää

Kansanvalistusseura on ollut mukana julkaisutoiminnan hankkeissa koko olemassaolonsa ajan.

Vuonna 1980 seura perusti yhdessä Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran kanssa tieteellisen Aikuiskasvatus-lehden, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1981.

Kansalais- ja työväenopistojen liiton kanssa yhteisjulkaisuna syntynyt Aikuiskasvatuksen maailma -lehti suunnattiin aikuiskasvatuksen ammattilaisille. Julkaisua jatkoi Sivistys-verkkolehti, jonka korvasi vuonna 2014 Souli.

Lähde: Ojanen, Eero (2014).

2014

Kansanvalistusseura täyttää 140 vuotta

Kansanvalistusseura juhli 140-vuotissyntymäpäiväänsä monenlaisten muutosten keskellä ja taloudellisesti epävarmoissa oloissa. Se ei seuran historiassa ole uutta. Vapaalle sivistystyölle on yli sadan vuoden ajan ollut tyypillistä jatkuva muuttuminen yhteiskunnan tarpeiden mukaan.

Lue lisää

Kansanvalistusseura juhli 140-vuotissyntymäpäiväänsä monenlaisten muutosten keskellä ja taloudellisesti epävarmoissa oloissa. Se ei seuran historiassa ole ollut uutta – päinvastoin – historiasta on vaikea löytää vuotta, jolloin ei olisi keskusteltu epävarmasta tulevaisuudesta ja taloudellisesti vaikeista ajoista. Kansanvalistusseuran perustehtävää epävarmuudet tai vaikeudet eivät ole muuttaneet.

Vapaalle sivistystyölle on yli sadan vuoden ajan ollut tyypillistä jatkuva muuttuminen yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Työelämän muutokset aiheuttavat tarpeita uudenkouluttautumiseen. Tulevaisuudessa myös vapaa-aika lisääntyy ja ihmiset elävät entistä pidempään terveinä eläkkeelle jäätyään, joten vapaan sivistystyön palveluiden kulutus kasvaa. Maahanmuuton myötä kieleen, kulttuuriin ja työelämän osaamisvaatimusten täyttämiseen liittyvälle koulutukselle on kysyntää.

Vapaan sivistystyön etuna on, että sen avulla voidaan madaltaa sosiaaliryhmien eroavaisuuksia ja tasoittaa nuorten koulutuseroja. Parhaimmillaan vapaassa sivistystyössä voidaan luoda matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia vähemmän koulutetuille.

Lue lisää historiastamme: Ojanen, Eero (2014).

2019

Kansanvalistusseurasta Etelä-Helsingin kansalaisopiston ylläpitäjä

Yhdistyminen vahvistaa digitaalisten oppimisympäristöjen, elinikäisen oppimisen innovaatioiden ja koko vapaan sivistystyön sektorin toiminnan kehittämistä.

Lue lisää

Etelä-Helsingin kansalaisopisto ja Kansanvalistusseura sopivat toimintojen ja hallinnon yhdistämisestä 1.8.2019 alkaen.

Lähtökohtana oli yhteisen toimintaympäristön vahvistaminen vapaan sivistystyön ja jatkuvan oppimisen kentällä. Yhdistymisellä haluttiin lisätä organisaatioiden pedagogista asiantuntemusta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta etenkin urbaanissa kaupunkiympäristössä ja parantaa opistopalvelujen saatavuutta sekä kansainvälisen toiminnan kehittämistä.