Kun kaikki autioitui

Erityisesti kriisitilanteessa on tärkeää muistaa suhtautua ympärillä olevaan informaatioon kriittisesti, kirjoittaa medialukutaitohankkeen vapaaehtoinen Elisa Kannasto.


"Mitään ei tiedetty varmaksi, mutta sitä painotettiin vain harvoin", toteaa viestintäkouluttaja Elisa Kannasto korona-uutisoinnista Länsirannalla. Kuva: Veera Pennanen

13.03.2020 Elisa Kannasto

Huhut alkoivat aamulla. Neljä COVID-19 -virustartuntaa Betlehemin kupeessa Beit Jalassa, jossa meidän maaliskuisen reissumme kouluttajien hotelli sijaitsi. Koordinaattorimme tarkisti, ettei hotellimme ollut huhujen kohde. Paikalliset kollegamme, joista osa oli toimittajia, saivat omista lähteistään tiedon yliopiston sulkemisesta. Huhuja kuului mahdollisesta evakuoinnista. Jonkun mukaan osa yliopiston opiskelijoista oli haettu viranomaisjoukkojen saattamana pois. Toisen mukaan Israel levitti propagandaa viruksesta Länsirannalla turismin vahingoittamiseksi. Kun virallinen tieto yliopiston välittömästä sulkemisesta tuli, viimeinen koulutuspäivämme typistyi nopeasti todistusten jakamiseen ja lyhyisiin kiitospuheisiin.

Elisa Kannasto

  • on viestinnän AMK-lehtori ja jatko-opiskelija
  • opettaa Palestiinassa erityisesti sosiaalisen median käyttöä ja vaikuttamisviestintää
  • Mitä mielessä? ”Medialukutaito tuli tällä koulutusreissulla iholle. Luotettavan tiedon etsiminen, lähteiden arviointi ja oikean tiedon merkitys sai uudet mittasuhteet tilanteessa, jossa konkreettisia päätöksiä jouduttiin tekemään nopeasti.”

Matkalla hotellille huomasimme, että muutamassa tunnissa kaikki oli muuttunut. Suuret mediat eivät olleet tiedottaneet mitään virallista, mutta sosiaalisen median kautta huhut ja informaatio kaikissa värittyneissä muodoissaan olivat nopeasti tavoittaneet joukot.

Betlehemin vanhan kaupungin kivisillä kaduilla koimme, miltä tuntuu olla vieras. Lapset ja nuoret osoittelivat meitä, huusivat viruksen nimeä ja siirtyivät lähestyessämme toiselle puolelle katua. Aikuiset katsoivat kulmiensa alta ja vetivät paitaa tai huivia kasvojen suojaksi. Astuessani maustekauppaan, nuori äiti poimi ovella nopeasti kaksi lastaan syliinsä ja veti heidät pois kaupasta. Meistä oli nopeasti tullut vierasta materiaa — uhka, jolta pitää suojautua.

Iltaa kohti huhut kiihtyivät. ”Hotellit suljetaan, kukaan ei pääse ulos eikä sisään” -tyyppiset kommentit täyttivät viestintäkanavat. Etsimme luotettavia lähteitä, eri uutissivustoja ja viranomaisten kommentteja. Yksikään kansainvälinen media ei sanonut mitään. Virallinen tiedonkulku oli hidasta ja vaillinaista. Useimmat viralliset tahot ilmaisivat, ettei mitään ole vahvistettu. Siitä huolimatta kansalaisten viestit kulkivat. Sosiaalisen median päivityksiä, WhatsApp-viestejä ja puheluita, kaikissa voimakasta spekulointia. Niissä mitään ei tiedetty varmaksi, mutta sitä painotettiin vain harvoin.

Kymmeneltä illalla Palestiinan pääministeri Mohammad Shtayyeh piti lehdistötilaisuuden, josta julkaistiin viidentoista kohdan tiedote ja ohjeistus. Tiedottaminen kiellettiin virkamiehiltä, joilla ei ole pääministerin valtuutusta. Lisäksi ihmisiä kehotettiin hakemaan tietoa vain virallisista lähteistä ja olemaan reagoimatta huhuihin.

PÄÄMINISTERIN OHJEISTUKSEEN KITEYTYY SOSIAALISEN MEDIAN VOIMA MISSÄ TAHANSA KRIISITILANTEESSA.  Mediatalot ja virallisia lähteitä tarkastavat journalistin eettisiin ohjeisiin sitoutuneet toimittajat jäävät nopeudessa ja reaktiivisuudessa toiseksi, kun valemediat ja kuulopuheisiin tarttuvat kansalaiset tuottavat sisältöjä. Huhuista ja kaupungilla kuullusta tulee lumivyöryefektinä nopeasti totta. Kun ainoastaan sosiaalisen median sisällöt kertovat mitä ympärillämme tapahtuu, kasvavat esimerkiksi tartuntatapausten lukumäärät joka lauseessa. Tarinat muuttuvat sisällöntuottajan ja lukijan tulkintojen mukana.

Valemediat levittävät disinformaatiota, tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti tuotettua väärää tietoa. Usein sosiaalisessa mediassa tätä haitallisempaa on kuitenkin misinformaatio, jolla tarkoitetaan epätarkkaa, tulkinnanvaraista tai epäselvää tietoa. Jälkimmäisen ongelma on tunnistamisen haaste. Erityisesti kriisitilanteessa on helppo tarttua huhuun, jonka sisältö kuulostaa riittävän uskottavalta. Huhun kiertäessä siitä tulee nopeasti kaikkien kuulema totuus, vaikka se poikkeaa alkuperäisestä viestistä. Malli on tuttu ’rikkinäinen puhelin’ -leikistä.

SUOMESSA MIETIETÄÄN JO ALA-ASTEELLA LUOTETTAVIA LÄHTEITÄ ja muunneltuja videoita oppitunneilla. Siitä huolimatta meilläkin on päivittäisiä haasteita valemedian ja väärän tiedon leviämisen kanssa. Palestiinalaisille opiskelijoille monet medialukutaitoa koskevat oppituntimme aiheet olivat uusia. He naurahtivat, kun kysyimme, mitkä mediat he luokittelevat puolueettomiksi. ”Ei sellaisia ole”, todettiin luokassa nopeasti. Ilman luotettavaa tietoa paniikki saa kriisitilanteessa vallan. Palestiinan ja Israelin hallintojen valitsemat mittavat keinot viruksen torjumiseksi kasvattavat sitä entisestään. Painekattilassa uusi kriisitilanne on helposti leimahtava kipinä, jota sosiaalisen median sisällöt puhaltavat voimakkaammaksi.

Betlehemin hälytystila määrättiin lopulta kuukaudeksi. Turistikohteet, hotellit, koulut ja yliopistot suljettiin ja liikkuminen muualle Länsirannalle kiellettiin. ”Betlehem on suljettu. Se on nyt sinetöity.” Suomalainen virkamies vahvisti uutisoinnin ja huhujen todellisen tilan. Olimme viimeiset turistit, jotka poistuivat hotellistamme. Tutuksi tulleet työntekijät jäivät huolestuneina sulkemaan tiloja. Taaksemme jäi autioitunut kaupunki.

Viimeinen sammuttaa valot, mutta kaikki viestivät siitä. Paitsi kansainvälinen media.

Avainsanat: , , , ,