Kun viranomaiset luovat valheellista turvallisuudentunnetta, kansalaisten huomio viedään olennaisesta epäolennaiseen.
Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.
Tänään matkustan Palestiinaan jatkamaan Kansanvalistusseuran (KVS) mediakoulutushanketta Betlehemin yliopistolla. Mukanani on ryhmä journalismin opiskelijoita ja vapaaehtoisia.
Tehtävämme on kouluttaa palestiinalaisia toimittajia journalismin etiikasta. Näin edistämme vuoropuhelua ja puolueetonta, eettistä tiedonvälitystä. Samalla tuotamme Suomeen tietoa alueilta, joilta saapuu myös meille päin runsaasti uusia tulijoita.
Matka hermostuttaa. Mutta en jännitä turvallisuuteni vaan turvallistamisen vuoksi.
PALESTIINA EI OLE ITSENÄINEN VALTIO, vaikka sillä on YK:n tarkkailijavaltion asema. Alueelle matkustetaan siksi yleensä Israelin Ben Gurion -lentokentän kautta. Ja Israel on tarkka turvallisuudestaan. [laatikko]
Minäkin olen kokenut saman kuin jokainen maahan saapuva. Jokainen kuulustellaan rajalla perusteellisesti mennen tullen, oli matkan syy sitten rantaloma tai työ. Nuoret, yksin matkaavat ja reppureissaajat joutuvat vastaamaan tavallistakin hiillostavampiin kysymyksiin: Miksi haluat viipyä näin kauan? Mikä on äitisi tyttönimi? Mitä sanoja tunnet hepreaksi? Valehteletko?
Tulijan yhteydet palestiinalaisiin selvitetään, ja absurdit kysymykset kuuluvat asiaan. Eräältäkin matkaajalta tivattiin, ”onko Juhani musliminimi”. Tulija voidaan myös vain käännyttää takaisin.
Maasta poistuva käy läpi saman uudestaan. Viranomainen liimaa lähtöselvitykseen jonottavan passiin turvaluokitusta kuvaavan numerokoodin. Hankematkoillani olen saanut joka kerta luokituksen viisi − kuusi on suurin uhka.
TURVALLISTAMISELLA TARKOITETAAN jonkin poliittisen kysymyksen muuttamista turvallisuuskysymykseksi.
Turvallistaminen ei riipu todellisista uhista vaan se syntyy keskustelussa. Terrorismi on yleisesti tunnustettu turvallisuusuhka, vaikka on äärimmäisten epätodennäköistä joutua iskun kohteeksi. Harva taas pitää yksityisautoilua turvallisuusuhkana. Silti riski jäädä auton alle on tilastollisesti suurempi kuin riski joutua terrorismin uhriksi.
Kun poliittisesta asiasta tulee turvallisuuskysymys, se ei enää kuulu kansalaisille eikä poliitikoille vaan armeijalle ja poliisille. Sen sijaan, että haettaisiin ratkaisuja yhdessä avoimella keskustelulla, turvataan hätätilaratkaisuihin. Turvallistamisen sumuverhon suojissa voidaan tehdä päätöksiä, jotka eivät kestäisi päivänvaloa, kuten kaventaa kansalaisoikeuksia ja tehdä syrjivää politiikkaa.
Turvallistamisen varjopuolet on dokumentoitu Yhdysvaltojen käymässä terrorismin vastaisessa sodassa. Israelissakin yhä useampi arkielämän osa-alue altistuu turvallistamiselle: raskaasti aseistetut sotilaat ja ”turva-aidat” ovat arkipäivää. Vakoilukoneisto on maailman tehokkaimpia. Samoin turvallistaminen on kiihtyvä trendi pakolaisuuteen reagoivassa Euroopassa.
TURVALLISTAMINEN SAA MEIDÄT uskomaan, että kun suostumme poikkeustilan ehtoihin, turvallisuutemme paranee. Vapautuaksemme pelosta alistumme mieluusti turhauttaviin rajamuodollisuuksiin ja äänestämme yhä tiukempien rajakontrollien puolesta.
Turvallistamisen voima näkyy ajatusleikissä. Haluaisitko sinä istua lentokoneessa, jonka turvatarkastuksia merkittävästi kokeilumielessä höllennettäisiin? Toissijaista on, estetäänkö nykyisillä käytänteillä terrori-iskut, tai onko se edes tavoite.
Turvallistamisesta saavat osansa myös kansalaisjärjestöjen työntekijät, jotka uskovat, että turvallisuudentunne versoo avoimesta vuorovaikutuksesta.
Uhkakuvia toistelemalla ei voida vähentää pelkoa. Tarvitsee vain avata minkä tahansa eurooppalaisen televisiokanavan iltauutiset ymmärtääkseen, että asia on pikemminkin päinvastoin.
Blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa huhtikuun loppuun saakka.
Teksti: Karoliina Knuuti
Kuva: Annu Hattunen
Karoliina Knuuti
- on 28-vuotias Kansanvalistusseuran Palestiina-hankkeen koordinaattori
- on kotoisin Turusta mutta asuu Helsingissä
- pitää Palestiinassa eniten fattoush-salaatista ja tuorepuristetusta omenamehusta.
- ”Suurin onnistumisen kokemus tuli siitä, kun sain kuulla, että syksyn kurssin herttaisin oppilas sai kurssin jälkeen töitä mediakouluttajana”.