Skip to Content
Tilaa uutiskirje

Kuva: Canva. Kuvankäsittely: Kvs-säätiö.

Sivistyksen pelottomat

Arvojen ja realismin herkkä tasapaino

Kirjoittajat: Antti Huntus Julkaistu:

Kuva: Canva. Kuvankäsittely: Kvs-säätiö.

Kun kansainvälisessä politiikassa myrskyää, sivistysvaltio Suomen on syytä hakea vakautta ihmisoikeuksia ja kestävää tulevaisuutta korostavasta arvopohjastaan, kirjoittaa Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Antti Huntus.

Siinä missä presidentti Sauli Niinistö jättää jälkensä ulkopoliittisten toteamusten historiaan ”naamioiden riisumista” koskevalla lausunnollaan, nousee presidentti Alexander Stubb rinnalle ajatuksellaan siirtymisestä ”arvopohjaiseen realismiin”.

Yhdessä nämä valtionpäämiesten lausumat muodostavat myrskyisän 2020-luvun osuvan sitaattiparin, joka symboloi erään aikakauden päättymistä ja uuden alkamista.

Vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet

Presidentti Stubb on tarkentanut lanseeraamaansa käsitettä toteamalla, että ’arvopohja’ viittaa Suomen haluun edistää muun muassa vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Hän on myös korostanut kansainvälisten instituutioiden, kestävän kehityksen ja vähemmistöjen puolustamisen merkitystä.

Arvopohjan määrittelylle on jämäkät lähteet. Ne ovat johdettavissa paitsi perustuslaista, myös kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut.

On lohdullinen ajatus, että maamme ulkopoliittinen toimijuus rakentuu tällaiselle perustalle. Toivoa sopii, että oman arvopohjan säilyttämisen ja ulkopoliittisen realismin välille ei pääse ajan oloon kehittymään sovittamattomia ristiriitoja. Etenkin, kun yhden tärkeän liittolaisen sisä- ja ulkopoliittinen liikehdintä tuntuu kulkevan pitkälti päinvastaiseen suuntaan.

Arvopohjan määrittelylle on jämäkät lähteet.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös lakkauttaa liittovaltion moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta edistävät niin sanotut DEI-ohjelmat ja sanoutua irti muun muassa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta piirtävät käynnissä olevasta muutoksesta selkeän kuvan. Tämä muutos iskeytyy sekä suomalaiseen arvopohjaan että kulttuurista kestävyyttä edistävän kansainvälisen kulttuuripolitiikan ytimeen.

Kulttuuripolitiikka arvokeskustelun tukena

Suomalaisille arvojen johtaminen perustuslaista on hyvä lähtökohta julkiselle keskustelulle, mutta voi myös tuntua vaikealta monivalintatehtävältä. Perustuslain oikeuksien ja vapauksien arkku on runsas. Lisäksi ymmärryksemme erityisesti sivistyksellisistä ja kulttuurisista oikeuksista on kehittynyt huimasti viime vuosina. Tunnistamme aiempaa paremmin kulttuurisesti kestämättömiä rakenteita, sisältöjä ja toimintatapoja, kuten kulttuurista omimista.

Perustuslain sivistyksellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sisältyvien kirjausten ”päivitystarpeeseen” viitataankin opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreessa kulttuuripoliittisessa selonteossa. Sivistys-käsitteen tarkistamisen puolesta puhuu myös alkuvuodesta ilmestynyt, Kvs-säätiön julkaisema Sivistyksen teemavuosi 2024 -raportti.

Tunnistamme aiempaa paremmin kulttuurisesti kestämättömiä rakenteita, sisältöjä ja toimintatapoja.

Unesco järjestää ensi syksynä Barcelonassa kulttuuripolitiikan maailmankonferenssin. Sen tarkoitus on vauhdittaa kulttuurin nostamista omaksi kestävän kehityksen tavoitteekseen. Tavoitteena on löytää yhteisymmärrys kulttuurin merkityksestä kestävyystyölle ja vahvistaa sitä, että kulttuuriset oikeudet taataan kaikille.

Suomelle ei liene mikään ongelma asettua tavoitteen taakse ja osoittaa kumppaneillemme, missä pöydässä haluamme istua, kun puhutaan jakamattomista ihmisoikeuksista. Kansallinen kulttuuripolitiikkamme ja kansainvälinen kehitys näyttävät siis kulkevan samaan suuntaan ja vahvistavan toisiaan.

Tilaa kriittiselle keskustelulle

Monenkeskisen ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän myrskytessä pienen sivistysvaltion on syytä hakea vakautta arvopohjastaan. Yhä nopeatempoisempi maailmanpolitiikka tarjoaa tähän liki päivittäin tilaisuuksia. Myös presidentti Stubb on haastanut meitä kriittiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon.

Omista arvoista kiinni pitäminen on viime kädessä poliittista suoraselkäisyyttä, jonka myös historia muistaa.  ”Wir haben keine Judenfrage”, eli ”meillä ei ole juutalaiskysymystä”. Näin väitetään pääministeri J. W. Rangellin toppuutelleen natsi-Saksan puolisotilaallisen turvallisuusorganisaation SS:n ja Gestapon päällikköä Heinrich Himmleriä kesällä 1942.

Totta tai ei, tarina arvoista huolehtivasta ja niiden mukaan toimivasta valtiomiehestä on esikuvallinen.

Lähteet

Jaa artikkeli

Kirjoittaja

Vaaleatukkainen, mustapaitainen nuorehko mies, jolla on leukaparta.
Antti Huntus Suomen kestävän kehityksen toimikunnan jäsen ja Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) erityisasiantuntija. Kuva: Marc Sabat.

Suosittelemme lukemaan seuraavaksi

Kaikki ajankohtaiset
Back to top