Lapsuuden maailmassa olemme samankaltaisia

Lapsuusmuistot sitovat meitä yhteen taustaan katsomatta. Kun jaamme muistojamme niiden kanssa, jotka vasta hakevat omaa paikkaansa Suomessa, voimme vahvistaa kaikkien osallisuutta, kirjoittaa tietokirjailija ja kirjallisuusterapiaohjaaja Liisa Lauerma.

Jokainen meistä kantaa ainutkertaista lapsuuttaan ja sen tarinoita mukanaan. Tämä näkymättömänä läsnä oleva, yksilölle merkityksellinen muistojen maailma on Suomessa viime vuosikymmeninä muuttunut. Millaisia lapsuusmuistoja kertoo esimerkiksi evakkoperheen lapsi Maisa Kuopiosta, Neuvosto-Virossa kasvanut Koidu, turkkilainen Hülya tai thaimaalainen Vanitsri?

Keskustelu maahanmuutosta on polarisoitunutta ja stereotypioihin kiinnittynyttä. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että olemme ensisijaisesti yksilöitä, emme esimerkiksi oman etnisyytemme edustajia. Henkilökohtaisten muistojen jakaminen ja tarinat rikastuttavat ymmärrystämme maailmasta.  Ne voivat myös toimia vähemmistön vastapuheena stereotypioille.

Lapsuusmuistoja jakaessamme kohtaamme yhteisellä lapsuuden kentällä. Elämme erilaisissa ympäristöissä ja kotikulttuureissa, mutta lapsen tavassa katsoa maailmaa on jotain yhteistä. Siksi muistojen jakaminen voi tuoda meitä lähemmäksi toisiamme.

Aistimuistot vievät merkityksellisiin paikkoihin

Lapsuusmuistot nousevat ajasta, jolloin koemme asioita ensimmäistä kertaa, niissä on aistivoimaisuutta ja väkevyyttä, mielikuvituksen lentoa. Muistellessa heitämme hetkeksi aikuisuuden suojaukset pois ja astumme toiseen maailmaan, ikään kuin taikapiiriin.

Samankaltaisuutta löytyy lapsen kyvyssä kokea ja aistia maailmaa. Yöllinen tähtitaivas tai erityinen hämärän hetki auringon laskiessa on haltioittanut lapsia niin Somaliassa, Iranissa kuin Kolumbiassa. Samastuttavia ovat monet muutkin luontokokemukset: retket meren rantaan tai vuorille, uiminen ja puissa kiipeily, värikkäiden perhosten keräily, ikkunalasia pitkin valuvat sadepisarat.

Olemme ensisijaisesti yksilöitä, emme esimerkiksi oman etnisyytemme edustajia.

Lapset ympäri maailman tekevät kotitöitä, kuuntelevat isovanhempien tarinoita, leikkivät ja kinastelevat sisarusten kanssa, viettävät perhejuhlia, ahkeroivat koulussa.

Aistimuistot vievät kertojan ja kuulijan lapsuuden tärkeisiin paikkoihin: ruuan tuoksut ja tuore leipä kotien keittiöihin, kaupustelijoiden huudot kotikujalle ja torille, kanojen kotkotus pihamaalle. Kalastusveneiden vihellyksiin sekoittuvat kulkukoirien haukku ja meren suolainen tuoksu.

Hyvät muistot ja vaikeat asiat

Joka kulttuurissa on omat kollektiiviset, sukupolviin liittyvät muistonsa. Suomessa näitä voivat olla esimerkiksi Urho Kekkonen presidenttinä vuodesta 1956 vuoteen 1982, Armi Kuuselan valinta olympiavuoden 1952 Miss Universumiksi, 1990-luvun lama tai televisio-ohjelma Pikku Kakkonen.

Se, että ei tunne toisen kollektiivisia muistoja voi olla vieraannuttavaa: emme jaa yhteistä historiaa. Jotkin kollektiiviset muistot, kuten koulumuistot, pakolaisuus ja evakkous, populaarikulttuurin fanitus, lukukokemukset samojen satujen ja kirjojen äärellä, voivat kuitenkin nekin olla samastuttavia.

Joka kulttuurissa on omat kollektiiviset, sukupolviin liittyvät muistonsa.

Muistoja jakaessaan kertoja tekee koko valintoja, tulkitsee ja rakentaa samalla omaa identiteettiään. Kuulijalle taas kyky kuvitella on avain toisen ihmisen ymmärtämiseen. Mitä enemmän muistoja tarinoita kuulee tai lukee, sitä enemmän on tarttumapintaa uusille asioille.

Kuvittelun ja samalla ehkä empatiankin kyky vahvistuvat. Mediassa nousevat esille erityisesti pakolaiset, vaikka suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen opiskelun, työn tai perheen takia. Mediassa tilaa saavat eri kulttuurien negatiiviset piirteet, esimerkiksi kunniaväkivalta tai naisen asema.

Epäkohtia on tärkeä käsitellä, muta yhtä lailla monet elämässä koetut hyvät asiat ovat totta. Arkisivistystä on tunnistaa monikulttuurisessa ympäristössämme myös lapsuuden meihin kätkemä valo.

Lisää aiheesta

• Lauerma, L. (2025). Lapsuus kohtauspaikkana – muistoja nykysuomalaisilta. Momentum.
• Forssel, J. (2024). Lukutaito luo perustan sivistykselle ja vastuulliselle viestinnälle. 23.4.2024. Sivistyksen pelottomat.