Sivistyksen ytimessä on liike

Liikunnan ja urheilun hyödyt tunnustetaan laajasti, mutta kuinka hyvin tunnistamme niiden merkityksen kasvatuksen ja sivistyksen perustana, kysyy Urheiluopistot ry:n pääsihteeri Eerika Laalo-Häikiö.

Kasvoin voimisteluseurassa, liikuntasalien nurkissa: hiki haisi, pallot lentelivät, jytäjumpassa musiikki soi, ja ilo oli ylimmillään. Seuramme kuului Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon. Ja nimensä mukaisesti seura toden totta kasvatti. Kasvatustyö oli tyttöjen ja naisten johtamiskoulutusta, mutta välineenä käytettiin voimistelua.

Seuratyö kantoi: liikunnasta tuli lopulta ammattini.

Tuoreen Liikunta & Tiede -lehden pääkirjoituksessa Jari Kupila toteaa, että seuratyön merkitys on unohtunut: ”Suomalaisuutta ei luotu sodissa. Se luotiin laulamista, soittamista, näyttelemistä, raittiutta, palokuntatoimintaa, nuorisoseuratoimintaa, valistustoimintaa ja urheilutoimintaa edistäneellä järjestötoiminnalla”, hän kirjoittaa.

Elämme epävarmoja aikoja, jonka takia seuroilla on vastaava merkitys eheän yhteiskunnan ylläpitämisessä ja sosiaalisten yhteisöjen rakentamisessa. Yli sata vuotta vanhalla olympialiikkeellä on vahvat juurensa maailman rauhan ja ihmisten yhdenvertaisuuden edistämisessä urheilun avulla.

Epävarmoina aikoina liikuntaseuroja tarvitaan eheän yhteiskunnan ylläpitämisessä.

Seuroissa on syntynyt lukemattomia tarinoita, joissa urheilijat ja liikkujat ovat voittaneet haasteita ja saavuttaneet unelmiaan sekä yltäneet huippu-urheilussa kirkkaimpaan kärkeen.

Seurat liikuntasivistäjinä

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä kartoittavan vuoden 2022  LIITU-tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet  9–15-vuotiaista osallistui urheiluseuran toimintaan, ja noin kaksi kolmesta seitsenvuotiaasta harrasti liikuntaa seurassa vähintään kerran viikossa.

Luvut kertovat, että seuroilla on valtava potentiaali elinikäisen liikuntasuhteen luomiseen. Jokainen kohtaaminen lasten ja nuorten kanssa sisältää liikuntakasvatusta ja on siten myös merkittävä sivistysteko.

Seuratoiminnassa liikuntakasvatus-sanaa ei kuitenkaan enää juuri käytetä. Olisiko syytä palauttaa käsite seuratoiminnan ytimeen, sillä noin 80 000 valmentajaa ja ohjaajaa toimivat mitä suuremmassa määrin liikuntakasvattajina.

Koulutustehtävä velvoittaa

Vapaan sivistystyön oppilaitoksiin kuuluvien urheiluopistojen historia alkaa sekin naisvoimistelusta, Varalan urheiluopiston perustamisesta vuonna 1909. Urheiluopistojen koulutustehtävänä on ”järjestää liikuntaharrastusta, hyvinvointia ja terveyttä edistävää koulutusta koko väestölle sekä liikunnan järjestö- ja seuratoimintaa palvelevaa koulutusta ja valmennustoimintaa”.

Vuonna 2023 koulutusvuorokausia toteutui 336 000, ja opiskelijoita oli noin 141 000. Valtaosa (66 %) koulutuksesta kohdistuu lasten ja nuorten toimintaan, jossa tavoitteellisesti harjoittelevien nuorten yläkoululeiritys on hyvä esimerkki urheilijaksi kasvamisen opetussisällöistä.

Leireillä harjoitellaan omaa lajia, mutta sen ohessa opiskellaan esimerkiksi ravitsemusta, henkistä valmennusta, henkilöbrändäystä, taloutta ja digitaitoja. Opiskelu tapahtuu vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa, jolloin nuoren sosiaaliset taidot kehittyvät. Joistakuista tulee huippu-urheilijoita, toisista toivottavasti elinikäisiä liikkujia ja aktiivisia seuratoimijoita, valmentajia ja tuomareita.

Jokaisella on oikeus liikkua ja voida hyvin

Liikunnassa ja urheilussa toimijoilla on suuri vastuu, siksi esimerkiksi puuttuminen rasismiin ja kiusaamiseen on nostettu vahvasti esiin. Omalle polulle on löytynyt innostajia ja kannustajia, mutta valitettavan usein kuulee myös epäasiallisesta käytöksestä ja kiusaamisesta.

Liikunnan ja urheilun tulee olla yhteisö, jossa kilpailu on vain osa matkaa. Vielä tärkeämpää on, että autetaan kaikkia löytämään oma polkunsa ja itselleen paras tapa liikkua.

Liikunnan ja urheilun yhteisössä kilpailu on vain osa matkaa.

Me urheiluopistoissa unelmoimme maailmasta, jossa jokainen liikkuu ja voi hyvin. Meidän on puhuttava liikunnasta ja urheilusta arkisivistyksenä, johon kuuluu yhdessä oppiminen läpi elämän.

Lisää aiheesta:

• Kokko, S.  & Martin, L.  (toim., 2023). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1.
• Kupila, J. (2025.) Seuratyön unohtunut merkitys. Pääkirjoitus. Liikunta & Tiede, 1/2025.