Aikuiskasvatus-tiedelehti: Jatkuva oppiminen kaipaa sivistyksen näkökulmaa

Jatkuva oppiminen on koulutuspolitiikan ytimessä, kun puhutaan talouskasvusta tai työmarkkinoiden kehittämisestä. Keskustelu kaipaa sivistyksen näkökulmaa, kuuluu aikuiskasvatuksen tutkijoiden viesti.

”Jatkuva oppiminen ei voi olla vain talouden kilpailukyvyn palvelija, vaan sen on avattava tilaa moniäänisyydelle ja erilaisten kokemusten tunnustamiselle”, esittävät oppimistutkijat Anu Kajamaa, Päivi Hökkä ja Katja Vähäsantanen vertaisarvioidun Aikuiskasvatus-tiedelehden teemanumeron pääkirjoituksessa.

Juuri ilmestynyt numero kokoaa tuoretta, monitieteistä tutkimusta moniulotteisesta ilmiöstä. Se kutsuu lukijoita pohtimaan, miten jatkuva oppiminen voi yhä paremmin tukea yksilöiden ja yhteisöjen kehittymistä, eikä vain sopeutumisen vaan ennen kaikkea uudistumisen ja vaikuttamisen välineenä.

Vallan ja vastuun kysymys

Tutkijakolmikko kytkee jatkuvan oppimisen vahvasti toimijuuteen, eli yksilön ja yhteisöjen mahdollisuuksiin vaikuttaa osaamiseen ja tulevaisuuteen. Jokaisella on vastuu omasta oppimisestaan läpi elämän, mutta oppiminen ei saa jäädä vain yksilön vastuulle, vaan järjestelmän ja rakenteiden on tuettava sitä.

”Jos yhteiskunnalliset olot, organisaatioiden johtamiskäytännöt ja työyhteisöjen kulttuurit tukahduttavat toimijuuden, katoaa usein myös halu oppia. Siksi oppimisen edistäminen ei ole vain koulutuksen kysymys vaan vallan ja vastuun kysymys työelämässä ja yhteiskunnassa”, Kajamaa, Hökkä ja Vähäsantanen sanovat.

Työpaikat, oppilaitokset, julkinen sektori ja järjestötoiminta muodostavat jatkuvan oppimisen ekosysteemin. Osaamisen johtaminen, vertaisoppiminen, mentorointi ja yhteisölliset käytännöt ovat sen ydin.

Uudet teknologiat herättävät

Aikuiskasvatustieteessä oppiminen näyttäytyy jatkumona, jossa tieto rakentuu sekä muodollisissa oppimistilanteissa että arkisissa kohtaamisissa, kun aiempi ymmärrys kohtaa uutta. Tutkimus avaa oppimisprosesseja, tuo esiin piilossa olevaa oppimista ja haastaa vakiintuneita ajattelutapoja.

”Samalla tutkimus luo uusia näkökulmia ja välineitä, joiden avulla voidaan kehittää jatkuvan oppimisen käytäntöjä ja kulttuureja. Ne elävät ajassa sekä yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa”, teeman toimittajat kirjoittavat.

Esimerkistä käyvät uudet teknologiat. Tekoäly voi tukea oppimista esimerkiksi räätälöidyllä ohjauksella, mutta haastaa pohtimaan sen vaikutuksia oppimisen yhdenvertaisuuteen.

”Eettiset toimintatavat tekoälyn käytölle jatkuvassa oppimisessa ovat välttämättömiä, jotta teknologiat palvelevat myös sivistyksen edistämistä, eivätkä pelkästään tehokkuuden kasvattamista”, Kajamaa, Hökkä ja Vähäsantanen kirjoittavat.

He peräänkuuluttavat kriittistä asennetta osaamisen kehittämiseen. Koulutuksen kasautuminen, työssä oppimisen järjestelmätason esteet ja eriarvoiset oppimismahdollisuudet ovat kysymyksiä, joihin tutkimuksen on puututtava sivistyksellisen näkökulman vahvistamiseksi.

”On tärkeää kysyä, kenellä on todellinen mahdollisuus oppia, millaisin ehdoin ja millaisten rakenteiden puitteissa”, he toteavat.

Toimittajat

• Anu Kajamaa, jatkuvan oppimisen professori, Oulun yliopisto; dosentti, Helsingin yliopisto
• Päivi Hökkä, jatkuvan oppimisen tenure track -professori, Tampereen yliopisto; dosentti, Jyväskylän yliopisto
• Katja Vähäsantanen, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu; dosentti, Tampereen yliopisto

Aikuiskasvatus 3/2025

• Tutustu jatkuvan oppimisen  teemanumeroon.
• Ilmoittaudu Jatkuvasti oppimassa -verkkotapahtumaan 29. lokakuuta kello 10.

Nostoja numeron sisällöstä

• ”Elinikäisen oppimisen diskurssi on vahvasti juurtunut yritysviestintään. Työnhakijoille korostetaan urapolkuja ja kehittymismahdollisuuksia, mutta samalla viestitään siitä, millaisia työntekijöitä yritykset tavoittelevat palvelukseensa”, toteavat Heikki Silvennoinen ja Anni Nygrén tiedeartikkelissaan. He selvittivät, miten Suomen suurimmat yritykset hyödyntävät henkilöstön oppimista ja kehittymismahdollisuuksia työnantajamielikuvan rakennusaineksina.
• ”Valmentava ja oppimista tukeva johtaminen vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta ja edistää hyvinvointia. Kognitiivisesti kuormittavassa työelämässä esihenkilön tuki koetaan tärkeäksi, mutta usein riittämättömäksi”, havaitsivat Emilia Väänänen ja Soila Lemmetty tutkimuksessaan. He tarkastelevat tiedeartikkelissaan esihenkilön tuen merkitystä työikäisten informaalille oppimiselle ja työn merkityksellisyydelle.
• ”Jatkuvan oppimisen järjestelmää on kehitetty työikäisten uudistumisen tueksi, mutta aikuisten mahdollisuudet oppia ovat heikentyneet aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä”, väittää Antti Laitinen. Hän pohtii näkökulmatekstissään, miten kävi pyrkimykselle tehdä Suomesta maailman osaavin ja sivistynein kansa.

Lisätiedot

• toimituspäällikkö Terhi Kouvo, terhi.kouvo@kvs.fi, 0400 396 437