Tekoäly suomen kielen oppimisen apuna – sudenkuoppa vai tehokas tuki?

Tekoälyn rooli suomen kielen oppimisessa herättää sekä toiveita että huolia. Kvs- säätiössä toteutettu kokeilu osoitti, että tekoäly voi lisätä motivaatiota ja tarjota oivalluksia, mutta sen käyttö vaatii pedagogista harkintaa ja kriittistä keskustelua.

Tekoäly opetuksessa herättää monenlaisia odotuksia, mutta myös kysymyksiä sen tarkoituksenmukaisesta ja eettisestä käytöstä. Sen nähdään lisäävän opettajan työtaakkaa ja heikentävän oppimistuloksia.

Kvs‑säätiössä haluttiin testata, miten generatiivinen tekoäly voisi tukea suomen kielen kirjoittamisen oppimista. Koulutus oli osa ETHLAE-hanketta, jossa etsitään toimivia tapoja hyödyntää uusia teknologioita aikuiskoulutuksessa. Hanke keskittyy erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin kohderyhmiin.

Kurssin ohjelma pohjautui hankkeessa laadittuun malliin siitä, miten teknologioita voitaisiin käyttää tekstitaitojen opetuksessa. Säätiön yhteistyökumppani Seure auttoi löytämään osallistujia neljästä tapaamiskerrasta koostuvalle kurssille. Opiskelijat toimivat Seuren kautta kouluavustajina ja päiväkotityöntekijöinä, ja he puhuvat äidinkielenään jotain vierasta kieltä.

Hyvät tietolähteet auttoivat alkuun suunnittelussa

Toinen kurssin opettajista, säätiössä elinikäisen oppimisen asiantuntijana toimiva Nina Hjelt, tutustui etukäteen hankkeessa koottuihin välineisiin ja tietolähteisiin.

”En ole ennen kouluttanut tekoälyn käyttöä, joten piti miettiä, miten tätä aihetta tulisi käsitellä”, Hjelt kertoo. ”Muun muassa Faktabaarin tekoälyopas ja Enorssin tietopaketti olivat hyviä lähteitä aiheeseen perehtymiseen.”
Ella Hyvönen toimi toisena opettajana ja suoritti samalla opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvaa opetusharjoittelua.

”Lähtökohtamme oli, että tekoäly ei korvaa omaa ajattelua. Painotimme, että tällä kurssilla ei pyydetä tekoälyä kirjoittamaan puolesta, vaan kirjoitetaan ensin itse. Muuten ei opi, eikä oma ääni kuulu tekstissä”, toteaa Hyvönen, joka on valmistunut filosofian maisteriksi suomen kieli pääaineenaan.

Joustavuus ja oppijalähtöisyys lähtökohtina

Kurssin alussa huomattiin, että opiskelijat tulivat kurssille nimenomaan tekoälyn houkuttelemina. Monet olivat kuitenkin tottuneet käyttämään tekoälyä perinteisillä tavoilla esimerkiksi tekstin kääntämiseen, eivätkä he olleet perehtyneet kovin laaja-alaisesti sen mahdollisuuksiin.

”Opiskelijoilla oli erilaisia taitotasoja, ja osa oli käyttänyt tekoälyä paljonkin. Tajusimme, että jotta opiskelu on tarpeeksi haastavaa ja hyödyllistä, kurssia pitää eriyttää”, Hjelt toteaa.

Joustavuus ja opiskelijoiden tarpeisiin vastaaminen olivat tärkeitä lähtökohtia kurssilla. Oppituntien sisältöä muokattiin jatkuvasti opiskelijoiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Mukauttaminen toimi hyvin, koska ryhmä oli pieni, koostuen kuudesta opiskelijasta. Hjelt kertoo, että isomman ryhmän kanssa olisi toimittu eri tavalla.

Tekoäly oli kurssilla sekä sisällöllinen aihe että työväline. Liikkeelle lähdettiin perusasioista.

”Kävimme läpi keskeisimmät asiat generatiivisesta tekoälystä: mitä palveluita tällä hetkellä on, miten ne toimivat, miten kehotteita tehdään, mitä turvallisesta käytöstä on hyvä tietää”, Hjelt kertoo.

Hjelt kertoo, että perustaitojen opettajan täytyy aina pohtia, miten asiat integroituvat oppijoiden elämään. Kun oppii käyttämään uusia työkaluja, niitä osaa käyttää jatkossakin.

”Näen, että tämä oli todella hyödyllistä oppijoille. Kurssin edetessä näimme heidän silmissään oivalluksen ja innostuksen. Teimme myös samoja asioita hieman erilaisilla muunnelmilla, jotta saimme mukaan toistoa.”

Esimerkkejä tekoälyn käytöstä

Kurssilla käytettiin enimmäkseen Googlen Geminia, ja erityisesti sen Kirjoitusavustaja-agenttia, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut tekstitaitoihin.

Ella Hyvönen kertoo, että generatiivisesta tekoälystä oli paljon hyötyä oman tekstin oikoluvussa ja palautteen antajana.

Opiskelijat harjoittelivat esimerkiksi hakemuksen kirjoittamista. He etsivät kiinnostavan työpaikkailmoituksen ja kirjoittivat siihen hakemuksen tai osan siitä. Lopuksi he näyttivät sekä ilmoitustekstin että hakemuksen tekoälylle ja pyysivät siltä palautetta.

”Tekoäly saattoi sanoa, että ‘et vastannut tähän kysymykseen, lisää vielä nämä asiat’. Se toimi hyvänä ohjaajana”, Hyvönen toteaa. ”Se yllätti, miten paljon se auttoi opiskelijoita ja tavallaan myös itseäni opettajana.”

Tekoälyä käytettiin lisäksi tekstin analysointiin ja sanaston harjoitteluun. Opiskelijat toivat kurssille jonkin vaikeaksi kokemansa tekstin. He analysoivat sitä ensin itse ja pyysivät sitten tekoälyä etsimään siitä viisi sanaa, jotka ovat keskeisiä tekstin ymmärtämiseksi.

Tekoälyn käyttö motivoi opiskelijoita

Kurssille osallistuneet, koulunkäyntiavustajana toimivat Elena Nikula ja Anna Tervo Briceño pitivät kurssia hyvin hyödyllisenä ja ajankohtaisena.

”Tekoälystä oli huomattavaa apua tekstitaidon kehittämisessä”, kertoo Nikula. ”Olin jo aiemmin oppinut käyttämään tekoälyä venäjän kielellä, mutta olin haaveillut siitä, että voisin hyödyntää sitä myös suomeksi. Tämän kurssin myötä tämä tavoite on toteutunut.”

Myös Tervo Briceño tarvitsee työssään hyviä kirjallisia taitoja, mikä motivoi häntä osallistumaan. Hän kertoo oppineensa käyttämään tekoälyä pitkän tekstin tiivistämiseen ja selkokielistämiseen.

”Sen avulla voin myös muokata tekstiä ja löytää virheitä. Tekoäly auttaa minua huomaamaan asioita, joita en itse näe.”

Positiivisena kurssilla koettiin, että se sisälsi paljon kirjoittamista, keskustelua ja vuorovaikutusta. Tekoälyn lisäksi kurssilla käytettiin muitakin digitaalisia apuvälineitä, kuten Miroa ja Padletia.

Tekoälyn sivuvaikutus: heikentynyt epävarmuuden sietokyky

Sekä Nina Hjelt että Ella Hyvönen näkevät tekoälyn käytössä myös haasteita, joista yksi on epämukavuuden ja epävarmuuden sietokyvyn väheneminen. Opiskelijat saattavat alkaa turvautumaan liikaa tekoälyyn ja käännösohjelmiin, eivätkä uskalla enää luottaa omiin kykyihinsä.

”Siitä voi tulla pelastusrengas. Pahimmassa tapauksessa käy niin, ettei opi kieltä tai tekstitaitoja, jos aina luottaa siihen, että tekoäly hoitaa. Olisi hyvä aina keskustella, että mistä epävarmuus tulee ja miten voisi konkreettisesti edistää sitä, että saisi lisää varmuutta”, Hyvönen toteaa.

Teknologia ei aina korvaa perinteistä oppimista.

”Kasvokkain keskustelun voimaa ei voi väheksyä. Lisäksi on tärkeää saada kirjoittaa huonoja tekstejä, sillä ensimmäisellä yrittämällä kukaan ei saa hyvää lopputulosta”, Hyvönen painottaa.

Teknologian käyttöön liittyy aina yllätyksiä

Teknologian käyttöön liittyy aina yllätyksiä, joten opettajan tulee varautua huolellisesti etukäteen, Hjelt toteaa. Täytyy valmistella oppimisympäristö, luoda linkit ja testata ne. Opettajalla pitää olla myös varasuunnitelma, jos jokin menee pieleen.

Opiskelijan näkökulmasta jonkun työkalun käyttö voi olla helppoa, mutta opettajalla tulisi olla enemmän ymmärrystä siitä.

”Pedagoginen osaaminen on aina keskiössä. Täytyy pohtia, onko näistä työkaluista jotain hyötyä, vai voiko ne korvata jollain toisella välineellä?”

Molemmille opettajille jäi lopulta hyvä vaikutelma tekstitaitokurssista, ja mielikuva että opiskelijat saivat siitä paljon irti.

”Monen asiantuntijatehtävissä toimivan työnantaja opettaa, miten tekoälyä käytetään”, Hjelt toteaa. ”Sen sijaan on paljon tehtäviä, joissa toimivat eivät saa mitään tukea tekoälyn käyttöön. Ei ole ketään, joka oikeasti näyttää, mitä mahdollisuuksia tekoäly tarjoaa ja miten se toimii. Lukeminen ja kirjoittaminen tulevat muovautumaan olennaisesti tekoälyn aikakaudella. Oli tärkeää käsitellä tätä aihetta, ja opiskelijat hyötyvät siitä muissakin yhteyksissä. Uskon näin olevan myös muissa maissa.”