Ihminen ei elä vain lihasta tai leivästä – Arkisivistyksen digikirjastosta perspektiiviä ravitsemusoppeihin

 Ihminen ei elä vain lihasta tai leivästä – Arkisivistyksen digikirjastosta perspektiiviä ravitsemusoppeihin Härkäpapu, perinteinen ja kotoisa kasviproteiinin lähde on palannut ruokapöytään.

Marttajärjestön kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen luki vuonna 1901 painetun ravitsemusoppaan ja yllättyi.

”Korwatakseen elimien kulumista ja tyydyttääkseen ruumiinsa lämmöntarwetta täytyy ihmisen nauttia rawintoa eli syödä”, Konrad Relander toteaa ravitsemusoppaassaan.

Fraktuuralla ladottu Ruoan-valmistuksen perusteita ja ruoansulatus -kirjanen kuuluu Kansanvalistusseuran varhaisiin kustanteisiin, joita paraikaa digitoidaan vapaaseen käyttöön.  Arkisivistyksen digikirjasto on avuksi ja hyödyksi niin harrastajille kuin opettajille.

Neuvonta perustuu tutkimustietoon

Marttaliiton kehittämispäällikkö Emmi Tuovisen työsarkaa on ruokaa ja ravitsemusta koskeva neuvonta. Hän selailee uteliaana julkaisua, jolla on yhtä paljon ikää kuin marttatoiminnalla.

Emmi Tuovinen

”Martoissa neuvonta perustuu tieteelliseen, pitkän ajan kuluessa rakentuneeseen tietoon, josta tämäkin julkaisu kertoo. Perusasiat eivät ole muuttuneet mihinkään, monet asiat ovat kylläkin tarkentuneet, ja joitakin  virheitä on korjattu”, hän sanoo.

Se pitää yhä paikkansa, että ruokavalion on oltava monipuolista, jotta ravinnosta saa niin hiilihydraatteja kuin rasvoja ja proteiineja, joita tuolloin kutsuttiin munanvalkuiaisaineiksi. Yksin leivällä tai lihalla ei pärjää.

”On hauskaa havaita, että eläinproteiinien lisäksi julkaisussa mainitaan herneet kasviproteiinien lähteenä”, hän sanoo.

Mittaamiseen sijaan ruokailoa

Enää ravitsemuksessa ei tarvita grammantarkkaa punnitsemista eikä kaloritaulukoita, joita Relanderin opas pursuaa.

Tutkimustieto kestää aikaa.

”Huomio on kokonaisvaltaisessa elämänhallinnassa, toki tiedosta tinkimättä. Ruokavalio saadaan kohdalleen lautasmallin, ruokailon ja monipuolisuuden avulla.”

Maku ja silmänilo ovat toki Relanderillekin tärkeitä.

”Taitawasti walmistettu ja  tarjolle asetettu, joskin raaka-aineisiin  nähden wähempiarwoinen ruoka sulaakin täydellisemmin ja tulee sen kautta ruumiin hywäksi paremmin kuin kuin parhaimmista aineista mutta taitamattomasti walmistettu ja siten mauttomampi ruoka”, hän opastaa julkaisussa.

Kestävä tulevaisuus ruokapöydässä

Emmi Tuovisen työn painopiste on kestävän tulevaisuuden vaatimassa ruokavaliomuutoksessa.

”Historiaa nostamme esiin siitä näkökulmasta, että aiemmin on syöty olojen pakosta paljon järkevämmin ja kestävämmin. Vielä 50 vuotta sitten esimerkiksi liha ei kuulunut päivittäiseen ruokavalioon.”

Kuten terveellisyydessä, kestävyydessäkin kokonaisuus ratkaisee.

”Muutoksessa on pidettävä mukana ekologisen kestävyyden lisäksi eettinen ja sosiaalinen näkökulma. Tuottajankaan näkökulmaa ei voi sivuuttaa, kun siirrytään eläinproteiineista kasviproteiineihin”, hän sanoo.

Se vaatii arkisivistystä, taitoa toimia ja tehdä.

”Tieto yksin ei riitä. Lisäksi tarvitaan taitoa, jotta osaa toimia ihmisten kanssa, kestävyyttä vaalien ja uutta oppien”, Emmi Tuovinen sanoo.

Arkisivistyksen digikirjastoa rahoitetaan Suomen tiedekustantajien liiton Kopiosto-korvauksilla.

Kuvat: Pixabay, Kvs-säätiö ja Martat