Sivistyksen pelottomat
Pekka Sauri toivoo, että Suomen kaltaiset vakiintuneet sivistysvaltiot ottavat vastuuta rakentavan keskustelukulttuurin kehittämisestä digitaalisilla alustoilla. Kuva ja kuvankäsittely: Kvs-säätiö.
Pekka Sauri toivoo, että Suomen kaltaiset vakiintuneet sivistysvaltiot ottavat vastuuta rakentavan keskustelukulttuurin kehittämisestä digitaalisilla alustoilla. Kuva ja kuvankäsittely: Kvs-säätiö.
Digitalisaation tarjoama mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun parantaa demokratiaa – mutta vain, jos kuuntelemme toisiamme ja kunnioitamme toistemme näkemyksiä, kirjoittaa kirjailija ja Kvs-säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri.
Demokratia on kriisissä Maa-planeetallamme. Economist Intelligence Unit -tutkimuslaitos julkaisi viime helmikuussa demokratiaindeksin , jonka mukaan täydessä demokratiassa elää vain 6,6 prosenttia maapallon asukkaista.
Aiempi, vuoden 2014 lukema oli 12,5 prosenttia, joten vuosikymmenessä demokratia on taantunut ihmislajin keskuudessa suorastaan dramaattisesti.
Kärsimättömyys kalvaa kansanvaltaa
Suomi ja muut Pohjoismaat lasketaan sentään edelleen täysiksi kansanvalloiksi, mutta tähän ryhmään kuuluvia valtioita on yhä vähemmän. Eikä demokratian tulevaisuus Pohjoismaissakaan ole mikään itsestäänselvyys.
Mistä demokratian taantuminen kertoo?
Syyt ovat epäilemättä moninaiset ja monisyiset. Uskallan kuitenkin väittää, että viime kädessä syynä on ihmisten kärsimättömyyden ja lyhytjänteisyyden lisääntyminen. Yhä useampi kokee perinteiset liberaalin demokratian instituutiot, kuten eduskunnan tai tuomioistuimet, lähinnä elitistisinä hidasteina tunneperäiseen vakaumukseen perustuvalle päätöksenteolle.
Populismissa ongelmat halutaan ratkoa nopeasti ja yksinkertaisesti.
Kansanvallan instituutioiden sivuuttamista päätöksissä on nimitetty myös populismiksi. Ongelmat halutaan ratkaista nopeasti yksinkertaisin keinoin, mutta instituutiot tapaavat viivyttää ja hämärtää päätöksentekoa loputtomine selvityksineen ja työryhmiin hautaamisineen.
Kärsimättömyyden puntarissa riippumaton oikeusjärjestelmä ja tutkittu tieto edustavat helposti samaa hidastetta ratkaisuille, jotka tunteenomaisen ”terveen järjen” näkökulmasta ovat itsestään selviä.
Jokainen on oman mediansa päätoimittaja
Kärsimättömyyden ja lyhytjänteisyyden lisääntymiselle on niin ikään syynsä: digitaalinen viestintäteknologia. Se on antanut käytännössä kaikille mahdollisuuden saattaa julkisuuteen omia kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja näkemyksiään. Älylaitteen avulla jokainen on oman mediansa päätoimittaja, eikä julkaisua valvo etukäteen mikään viranomainen tai mielipidesivun toimituspäällikkö.
Kasvottomassa ja usein myös nimettömässä keskustelussa julkaisukynnys alenee helposti maan tasalle.
Suuri paradoksi on, että periaatteessa jokaisen mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun parantaa demokratiaa. Julkisuuteen pääsee nyt mukaan ääniä, jotka aiemmin ovat jääneet keskustelun ulkopuolelle.
Kaikki alkaa kuuntelusta
Ongelma on, että digitaalisesta keskustelusta usein puuttuu juuri sivistys: keskustelun muita osapuolia ei kunnioiteta, ja puheenvuorot saattavat olla alatyylisiä ja henkilöön käyviä. Ei ole ihme, että monet kunnioittavaan keskusteluilmapiiriin tottuneet kansalaiset ja organisaatiot ovat poistuneet sosiaalisesta mediasta.
Sivistyksen varassa demokratia murtuu tai vahvistuu
Demokratiaa ei ole ilman sivistystä – erityisesti siinä merkityksessä, että keskustelun muita osallistujia kunnioitetaan ja heidän näkemyksensä otetaan vakavasti.
Digitaalisen kommunikaation alustat ovat olleet sivilisaation käytössä vasta parin vuosikymmenen ajan, ja niiden käytön opettelu vaatii aikaa. Vakiintuneiden sivistysvaltioiden, kuten Suomen, vastuulla on, että opimme käyttämään alustoja toisiamme kunnioittaen.
Sivistyksen varassa demokratia joko murtuu tai vahvistuu.
Lisää aiheesta
Kirjoittaja
Pekka Sauri Pekka Sauri on filosofian tohtori ja kirjailija sekä Kvs-säätiön hallituksen puheenjohtaja. Kuva: Johanna Kukka.
