Sivistyspalkinto

Kvs-säätiö (Kansanvalistusseura sr.) jakaa vuosittaisen Sivistyspalkinnon ajankohtaiselle henkilölle, ryhmälle tai teolle, joka edistää sivistystä suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Sivistyksellä tarkoitamme empatiaa, suvaitsevaisuutta, vastuuta ympäristöstä ja maailmasta”, määrittelee säätiön toimitusjohtaja Lauri Tuomi.

Vuoden 2022 Kansanvalistusseuran Sivistyspalkinto myönnettiin Puistokatu 4:lle sekä hankkeen avainhenkilöille, Anna Herlinille ja Minttu Jaakkolalle. Palkinnon jakoivat Kvs-säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja presidentti Tarja Halonen ja hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri säätiön valtuuskunnan kokouksessa 16.11.2022. Puistokatu 4 on kesällä 2022 avattu turvallinen tila ekologista kriisiä koskevalle tutkimukselle, työlle ja keskustelulle.

Kvs-säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen toteaa: ”Puistokatu 4, Anna Herlin ja Minttu Jaakkola ovat ansainneet Kansanvalistusseuran 2022 palkinnon kehittämällä Puistokatu 4:stä ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa vastuu ympäristöstä ja maailmasta on käsinkosketeltava. Tilassa yhdistyvät tutkittu tieto, yhdessä oppiminen ja paremman maailman rakentaminen. Anna Herlin ja Minttu Jaakkola ovat erinomaisia esikuvia meille kaikille sivistyksen pelottomasta puolustamisesta”.

Ekososiaalisen sivistyksen peloton puolustaja

Helsingin Kaivopuistossa osoitteessa Puistokatu 4 sijaitsevalle, vuosikausia lähes autioituneena seisseelle rakennukselle ei tahtonut löytyä roolia ja omistajaa, kunnes tammikuussa 2020 Tiina ja Antti Herlinin säätiö hankki talon ryhtyen myös mittavaan kunnostamistyöhön.

Heinäkuussa 2022 avautui kaupunkilaisten uudeksi olohuoneeksi tarkoitettu talon ensimmäinen kerros, joka kätkee sisäänsä muun muassa kirjaston ja Elm-kortteliravintolan. Talon muissa kerroksissa tullaan tarjoamaan mm. työtiloja eri säätiöille ja toimijoille sekä Tiedevintti, joka on työpiste, tukikohta ja eri tieteenalojen törmäyttämispaikka ekologisen kriisin tutkijoille. Talon eri käyttäjien työ linkittyy tavalla tai toisella Puistokatu 4:n missioon, joka on ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen henkilökohtaisella tasolla – turvallisemman tilan ja rakentavan keskustelun periaatteita noudattaen.

Tätä missiotaan Puistokatu 4 toteuttaa myös konkreettisesti, kun entisöinti on toteutettu huomioiden erityisesti se, että vierailu talossa onnistuu esteettömästi ja tilat ovat saavutettavia.

Kuten Kvs-säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri toteaa, on ekososiaalisuus Kvs-säätiön strategian painopiste: ”Visiomme on yhteiskunta, jonka perusta on arkisivistys. Arkisivistys on yhdessä oppimista, jotta voimme pitää huolta toisistamme ja ympäristöstämme. Tämän vuoden palkinnon saajat tuovat erinomaisesti tieteen ja yhdessä oppimisen osaksi ympäristöstämme huolehtimista”.

Myös Puistokatu 4:n Anna Herlin ja Minttu Jaakkola näkevät tärkeinä yhteisesti jaetut arvot: ”Olemme äärimmäisen otettuja saamastamme tunnustuksesta, sillä jaamme Puistokatu 4:ssä Kansanvalistusseuran arvomaailman. Uskomme, että 2020-luvulla sivistyksen ytimessä on toistemme kunnioittava kohtaaminen ja rakentava keskustelu. Pyrimme Puistokadulla hyvään elämään planeetan rajoissa. Tähän kuuluvat keskeisesti empatia, suvaitsevaisuus sekä vastuu ympäristöstä ja maailmasta”, Herlin ja Jaakkola toteavat.

Sivistyspalkinto 2022 on suomalaista taidetta

Palkinto voi olla suomalaista nykytaidetta tai aineeton lahja.

Kvs-säätiön toimitusjohtaja Lauri Tuomi kertoo, että luonto tematiikkana vaikutti myös palkinnon valintaan. ”Sivistyspalkintomme 2022 on tehnyt taidemaalari Anna-Maija Rissanen, jonka teosten aiheena on luonto. Sivistyspalkinnoksi annoimme teoksen nimeltä ‘Panoraama’. Toivomme, että pääsemme ihastelemaan taulua Puistokatu 4:n seinällä”, sanoo Lauri Tuomi.

Sivistyspalkinto on jaettu vuodesta 1974

Kvs-säätiö jakaa vuosittaisen Sivistyspalkinnon ajankohtaiselle henkilölle, ryhmälle tai teolle, joka edistää sivistystä suomalaisessa yhteiskunnassa. ”Sivistyksellä tarkoitamme empatiaa, suvaitsevaisuutta, vastuuta ympäristöstä ja maailmasta”, sanoo säätiön toimitusjohtaja Lauri Tuomi.

Huomionosoitus tunnettiin aiemmin Kansanvalistusseuran palkintona. Palkinto perustettiin vuonna 1974, kun seuran perustamisesta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Vuodesta 2015 säätiö on jakanut vuosittaisen Sivistyspalkinnon. Palkinto on suomalaista nykytaidetta tai aineeton lahja. Sivistyspalkinto 2022 oli suomalaista taidetta, tekijänä taidemaalari Anna-Maija Rissanen.

Vuoden 2021 Kansanvalistusseuran Sivistyspalkinto myönnetään ulkoasiainneuvos Jussi Tannerille.

Palkinnon jakavat Kvs-säätiön (kansanvalitusseura sr.) valtuuskunnan puheenjohtaja Presidentti Tarja Halonen ja hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri etäkokouksessa perjantaina 12. marraskuuta.

Tanner on tullut suuren yleisön tietoon erityisesti Suomen Afganistanin evakuointioperaation johtamisesta Kabulissa elokuussa 2021 sekä vuonna 2020 etäopetuksen järjestämisestä Syyrian al-Holin suomalaislapsille.

Hänellä on takanaan mittava ura diplomaattina vuodesta 2005.

”Jussi Tannerin voidaan sanoa hyvällä syyllä olevan sivistyksen peloton puolustaja ja lasten oikeuksien puolesta puhuja. Virkamiehenä ja kansalaisena hän on osoittanut empatiaa ja suvaitsevaisuutta sekä vastuuta maailmasta. Juuri nämä ominaisuudet ovat Kansanvalistusseuran sivistyspalkinnon perusteita”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri.

Syyrian etäopetuksen käynnistäjä

Vuodesta 2019 alkaen Jussi Tanner on valtioneuvoston toimeksiannosta vastannut erityisedustajana Suomen Koillis-Syyrian leireillä pidettyjen suomalaisten avustamistehtävästä.

Marraskuuhun 2021 mennessä hän on yhdessä tiiminsä kanssa kotiuttanut 30 leireillä pidettyä Suomen kansalaista.

Erityisedustajana Tannerilla on ollut perustuslain mukainen virkavelvoite turvata perus- ja ihmisoikeudet, jos se on mahdollista. Al-Holin leirillä lasten perusoikeudet, kuten oikeus opetukseen, eivät ole toteutuneet. Tanner teki siksi maaliskuussa 2020 aloitteen etäopetuksen järjestämisestä Syyrian al-Holin suomalaislapsille. Tämän aloitteen pohjalta Kvs-säätiö sai pyynnön lähteä toteuttamaan etäkoulua vankileirin suomalaislapsille.

”Tanner myös sopi lasten äitien kanssa opetuksen aloittamisesta ja saattoi opettajat yhteen lasten kanssa. Näin Jussi Tanner on väsymättä ollut edistämässä hyvin haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksia sekä heidän pääsyään turvaan ja suomalaiseen yhteiskuntaan”, Presidentti Halonen sanoo.

Elokuussa 2021 Jussi Tanner johti Suomen Afganistanin evakuointioperaatiota Kabulissa.

Inhimillisiä tekoja paremman maailman puolesta

Jussi Tanner on ollut Kansanvalistusseuran Syyria etäkouluhankkeen aikana aina valmis pohtimaan ratkaisukeskeisesti, miten etäkoulu parhaiten voitaisiin toteuttaa niissä äärimmäisissä olosuhteissa, joissa suomalaislapset ovat olleet.

”Hän on erinomainen esimerkki meille kaikille siitä, että empatia, suvaitsevaisuus ja vastuu maailmasta eivät ole vain kauniita sanoja vaan ne ovat ennen kaikkea inhimillisiä tekoja”, sanoo Pekka Sauri.

Aiemmin diplomaattiurallaan Jussi Tanner on toiminut muun muassa kriisi- ja avustusryhmän johtajana ulkoministeriön konsuliasioiden yksikössä. Hänen tiiminsä vastasi toimista konsulikriiseissä, joiden taustalla oli esimerkiksi luonnonkatastrofeja, kidnappauksia sekä terrorismia.

Tanner on toiminut myös suurlähettiläänä ja pysyvän edustajan sijaisena Suomen YK-edustustossa New Yorkissa 2018–2020 sekä ulkoministerin diplomaattineuvonantajana 2015–2018.

Kansanvalistusseuran (Kvs-säätiö) Sivistyspalkinnon 2020 saa opettaja Harri Mantila Kurittulan koulusta Maskusta. Hän on kehittänyt sairaan lapsen etäopetusta merkittävästi Suomessa.

Vuonna 2020 Suomessa vietetään etäopetuksen 100-vuotisjuhlavuotta.

Mantila palkitaan perjantaina 6. marraskuuta järjestettävässä #Etä100-juhlawebinaarissa, joka nostaa suomalaisen etäopetuksen parrasvaloihin. Webinaarin järjestävät suomalaisen etäopetuksen pioneeri Kvs-säätiö ja Opetushallitus.

Sivistyspalkinnon luovuttaa virtuaalisesti Kvs-säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen klo 14.15–14.25. Palkittavasta päätti Kvs:n hallitus 22. lokakuuta.

”Tänä vuonna säätiömme halusi palkita arkisivistyksen ruohonjuuritason toimijan, ja erityisesti etäopiskelun juhlavuoden teeman mukaisesti etäopetusta kehittäneen opettajan. Arkisivistys on toimintaa ja meistä jokainen voi vaikuttaa sivistysyhteiskunnan rakentamiseen”, sanoo toimitusjohtaja Lauri Tuomi.

Mantila on rohkaiseva ja innostava esimerkki

Harri Mantila sai kimmokkeen sairaan lapsen etäopetuksen kehittämiseen, kun hänen oman luokkansa oppilas sairastui vakavasti 2000-luvun alussa. Kotona tai sairaalassa eritysolosuhteissa olevalle oppilaalle rakennettiin etäyhteys, jonka välityksellä hän saattoi osallistua oman luokkansa opetukseen.

Mantila on levittänyt sairaan lapsen etäopetuskäytäntöjä valtakunnallisesti etäopetuksen kehittämishankkeissa ja -verkostoissa, viimeksi Tuettua verkko-opetusta erityistilanteissa eli Tuuve-hankkeessa yhdessä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ja Otavan Opiston kanssa. Hanketoiminnan avulla hän on auttanut yli 150 vastaavassa tilanteessa olevaa opettajaa, monia kouluja, oppilaita ja heidän perheitään etäopetuksen käytännön järjestelyissä.

Harri Mantila on rohkaiseva ja innostava esimerkki siitä, miten etäopetuksen avulla on voitu säilyttää poikkeuksellisissa tilanteissa elävien oppilaiden yhteys omaan luokkaansa, opettajaan ja luokkakavereihin, ja luoda heille inhimillinen oppimiskokemus.

Sairaanakin selviää koulusta -blogissaan Mantila kertoo:

”Konkreettinen esimerkki sairastuneen lapsen halusta pysyä yhteydessä kouluun on erään leukemiaan sairastuneen viidesluokkalaisen nuoren miehen toiminta. Perhe asui sopivan välimatkan päässä hoitavasta sairaalasta, joten heidän ei tarvinnut olla osastolla hoitojen ajan, vaan he kävivät aamulla sairaalassa saamassa tarvittavan lääkityksen. Tämän jälkeen he saivat palata kotiin. Kotiin päästyään hoidoista toipuva oppilas ei edes riisunut ulkovaatteitaan vaan riensi tietokoneelle ja avasi etäyhteyden kouluun. Säännöllinen yhteydenpito luokkaan oli hänelle näin tärkeää. Myös luokassa yhteyden avautumista odotettiin. Tätä voi etäyhteys olla parhaimmillaan.”

– Monet ajattelevat, että eihän rannalla edes ole roskia, mutta kyllä niitä löytyy. Valitettavasti kaikki, joka rannalle heitetään, voi kulkeutua mereen, sanoo Helsingin NNKY:n koordinaattori Katri van Wensen.

NNKY on yksi viidestä organisaatiosta Helsingin rantaviivoja siivoamaan innostavan SATAKOLKYT-hankkeen taustalla.

Kansanvalistusseura myönsi vuoden 2019 sivistyspalkinnon yhteishankkeelle, joka edistää arkisivistystä esimerkillisellä tavalla. Se kutsuu kansalaisia yhdistämään voimansa Itämeren rantojen siivoamiseksi.

Nimensä mukaisesti SATAKOLKYT kannustaa helsinkiläisiä siivoamaan 130 kilometrin pituisen ranta-alueen roskista ja samalla tutustumaan alueensa merenrantaan.

Vuosina 2019−2021 järjestettävässä yhteishankkeessa ovat mukana Helsingin kaupungin nuorisopalvelut, Pääkaupunkiseudun Partiolaiset, Helsingin Vihreät Nuoret, Helsingin 4H-yhdistys ja Helsingin NNKY.

Piristysruiske ilmastoahdistukseen

Kansanvalistusseuran toimitusjohtaja Lauri Tuomi kiittelee toimijoita edistyksellisestä aktiivisuudesta. SATAKOLKYT muun muassa vaikuttaa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja viestii ympäristönsuojelusta innostavasti.

– Se on toiminut piristysruiskeena ympäristöahdistukseen. Kekseliään karttapalvelun avulla kansalaiset voivat seurata työn tuloksia eli rantojen puhdistumista reaaliajassa ja suunnata kohteisiin, joissa siivottavaa vielä riittää, Tuomi sanoo.

Siivoustalkoot ovat saaneet mukaan lukuisia tahoja kouluista yrityksiin. Kesäkuussa myös Kansanvalistusseura liittyi talkoisiin, kun henkilöstö raivasi Hietalahden uimarannan ympäristöä roskasta osana virkistyspäivää.

– Olemme huomanneet, että ihmisten halu toimia puhtaamman Itämeren ja rantojen puolesta kasvaa, kun he pääsevät itse kokemaan, miten upeita rantoja meillä on, sanoo hankkeen koordinaattori Eeva Puustjärvi.

Ympäristökasvatuksen koordinaattori Ulla Kajaluoto Helsingin kaupungin nuorisopalveluista kertoo, että nuoret ovat huolissaan ympäristön ja rantojen likaantumisesta, sillä se vaikuttaa myös eläimiin.

– Tulevana vuonna ajatuksena on haastaa perheitä, erityisesti aikuisia toimimaan, koska saamme nuorilta koko ajan sellaista viestiä, että aikuiset eivät kuuntele tai toimi.

Yhdessä oppiminen on arkisivistystä

Palkitsemisperusteiden mukaan kansalaisten yhteen tuominen ympäristön hyväksi on juuri sellaista arkisivistystä, jota tarvitsemme tulevaisuudessa. KVS:lle arkisivistys tarkoittaa yhdessä oppimista, jotta voimme pitää huolta ympäristöstämme ja toisistamme.

Kaikille avoimissa siivoustempauksissa eri-ikäiset kaupunkilaiset pääsevät liikkumaan yhdessä ympäristön puolesta ja saavat merkityksen toiminnalleen.

Kansanvalistusseura toivoo sivistyspalkinnon kannustavan myös muita SATAKOLKYT-hankkeen kaltaiseen esimerkilliseen ja innostavaan työhön ympäristön ja arkisivistyksen hyväksi.

Vuotuisesta sivistyspalkinnosta päättää Kansanvalistusseuran hallitus. Sen mukaan palkittava hanke on erinomainen esimerkki yhdessä oppimisesta.

Kansanvalistusseuran sivistyspalkinnon saanut teologian tohtori ja ympäristötutkija Panu Pihkala kannustaa ihmisiä ilmastoaktivismiin.

– Aiemmin politiikka on voitu jättää pääsääntöisesti muille, mutta enää se ei ole mahdollista. Meidän on oltava aktiivisia sekä vaalien alla että vaalien välissä. Pelkästään yksilöt eivät voi ratkaista nykyisiä ongelmia, vaan tarvitaan poliittisia linjauksia.

Pihkala vastaanotti palkinnon Kansanvalistusseuran keskustelutilaisuudessa 16. marraskuuta, jossa muun muassa todettiin, ettei mikään ole vaikeampaa kuin aikuisten kouluttaminen ilmastokysymyksistä.

Pihkala ehdottaa ratkaisuksi vuorovaikutteisia tilanteita, joihin pitää sanan varsinaisessa merkityksessä mennä, liikkua paikasta toiseen.

– Esimerkiksi kävely ulkona tai siirtyminen uuteen paikkaan tukee ihmisten mahdollisuuksia käsitellä uutta tietoa ja vaikeaakin aihetta. Kaikki eivät lähde opistoihin, mutta oppimista voidaan järjestää vaihtoehtoisesti kirjastoissa, näyttelyissä tai luontokohteissa.

Puhetta ympäristöahdistuksesta

Panu Pihkala tunnetaan esimerkillisenä keskustelunherättäjänä, joka on onnistunut rikkomaan vaikenemisen kulttuuria Suomessa.

Hänen vuonna 2017 julkaisemansa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja) oli ensimmäinen suomalainen ympäristöahdistusta käsittelevä teos, jossa ihmisiä kannustetaan puhumaan ympäristökysymyksiin liittyvistä tuntemuksista.

Tutkija on tyytyväinen, että kansalaisvaikuttamista on nostettu julkisuudessa aiempaa enemmän esiin.

– Olen viime aikoina iloinnut siitä, että kuulen ympäristöasioista keskustelua esimerkiksi bussissa.

Lue Pihkalan blogista kolme ideaa sivistyspalkinnon kunniaksi.

Panu Pihkala

• on teologian tohtori, ympäristötutkija, kirjailija ja kestävää kehitystä edistävä kansalaistoimija.
• tunnetaan etenkin ympäristöahdistuksen tutkijana.
• julkaisi teoksen Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja) lokakuussa 2017.
• toivoo, että kirjan luettuaan ihminen saa nimet tunteilleen ja aikamme ilmiöille, jotka liittyvät ympäristötuhoihin ja niiden uhkiin.

– Darwin on parempi runoilija kuin moni muu, sanoo vuoden Sivistyspalkinnon 2017 vastaanottanut kirjailija, ohjaaja Juha Hurme.

Hurme palkittiin perjantaina 17. marraskuuta Kansanvalistusseuran Sivistyspalkinnolla työstä, joka antaa toivoa ja voimaa mennä eteenpäin myös seuraavat 100 vuotta.

Hän on rakentanut riippumattomuuttaan teatterin ja taiteentekijänä 1980-luvulta saakka ja toiminut kansakunnan herättelijänä silloinkin, kun se taloudellisesti ei olisi ollut järkevää.

Hurmeelle sivistyksen juuret ovat evoluutiossa. Siksi hän nostaa Darwinin sivistyskäsityksensä ytimeen. Evoluutiosta tulee ymmärtää jotain, jotta voi tarkastella ihmisen paikkaa historiassa.

Vasta tämän päälle voi rakentaa esimerkiksi tietoa ja vasta sen jälkeen syntyy empatiaa ja solidaarisuutta. Nämä asiat ymmärrettyään voi humanismi lopulta astua kuvioon, ja sitten voi lukea vaikka Shakespearea tai nauttia taiteista, Hurme kuvaa.

– Humanismiin kuuluu käsitys muusta elävästä luonnosta. Suurin virheemme on ajatella, että ihminen olisi jotenkin erityisasemassa. Ihmiseläin on yksi muiden eläinlajien joukossa.

Arvokas tunnustus

Sivistyspalkinto ojennettiin Hurmeelle osoituksena siitä, kuinka hän on kansanvalistajana onnistunut tuomaan jatkuvasti uutta näkökulmaa aiemmin kirjoitettuun tai esitettyyn.

Teatterintekijänä ja opettajana hän suhtautuu taiteeseen ja kulttuuriin laajana sivistyskysymyksenä. Hurmeelle opettaminen on oppimista ja alati muuttuva tehtäväkenttä, elinikäinen matka.

– Olen enemmän kuin otettu, että joku taho näkee tämän saman asian. Pitkän linjan taiteentekijä olen saanut tunnustuksia työstäni, mutta arvotan tämän aivan ykköseksi. Tämän arvokkaampaa palkintoa ei ole, Hurme sanoo.

Hänen mielestään sivistystä kaivataan nyt erityisesti ekokatastrofin käsittelyyn. Nopean hyödyn aikana ahneus ja typeryys muodostavat epäpyhän liiton, joka ohjaa päätöksentekoa. Tätä Hurme, ikuinen humoristi, ei voi sulattaa.

– Sivistys on vahvin ase siihen, että voimme elää näissä hurjissa oloissa. Se on kovinta todellisuutta, ei hörhöä.

Kuluvana vuonna Hurme on tuonut nykyteatteria eri puolille Suomea teatterikorkeakoululaisten kanssa järjestetyllä kiertueella, jossa perinteisiä iltamia herätettiin moderniin muotoon. Esitykset pohjaavat hänen uutuusteokseensa Niemi (Teos 2017), joka on myös vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.

Kirjailija ja suomentaja Sirpa Kähkösen mukaan ”sivistys on vastuuta maailmasta”. Hän on toteuttanut ajatusta esimerkillisesti omassa elämässään.

Kähkönen on muun muassa kiertänyt kirjastoissa puhumassa kansantajuisesti sananvapaudesta sekä yhteiskunnallisesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Hänen teoksissa keskeisiä teemoja ovat siviilien kohtalot kriisiaikoina, lasten ja naisten historia sekä suurten aatteiden ja utopioiden vaikutukset yksilöiden elämään.

Jokainen on vastuussa sanomisistaan

Kirjailijoiden ja toimittajien sananvapausjärjestö Suomen PEN:in puheenjohtajana Kähkönen on esittänyt huolensa vihapuheen luomasta pelon ilmapiiristä, joka johtaa itsesensuuriin. Hän on tuonut esille etenkin tutkijoiden ja yhteiskunnallisten keskustelijoiden ilmaisunvapautta rajoittamaan pyrkiviä mekanismeja.

Hän on lisäksi muistuttanut, että verkottuneessa maailmassa jokaisen on kannettava vastuu sanomisistaan.

– Sirpa Kähkösen tapa luoda asioiden välisiä yhteyksiä ja asettaa niitä suurempiin kokonaisuuksiin on ymmärrettävää, elävää ja ilmeikästä. Se on tässä ajassa tarvittavaa sivistystyötä, kun populismilla pyritään hämärtämään todellisuutta ja vähättelemään faktoja, sanoo KVS:n toimitusjohtaja Pirkko Ruuskanen-Parrukoski.

Palkintona nykytaidetta

Kansanvalistusseura jakaa Sivistyspalkinnon ajankohtaiselle henkilölle, ryhmälle tai teolle, joka edistää sivistystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Sivistyksellä tarkoitamme empatiaa, suvaitsevaisuutta, vastuuta ympäristöstä ja maailmasta sekä kasvamista tavoiteltavaan aikuisuuteen, ihmisyyteen ja yhteiskuntaan.

Palkinto on perinteisesti ollut nykytaidetta. Tänä vuonna se oli kuvanveistäjä Tarja Malisen keraaminen veistos Toimelias tyttö. Taiteilijan töiden taustalla on YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Kähkönen on ollut KVS:n hallintoneuvoston jäsen vuosina 1999–2008. Palkitsemisesta päätti Kansanvalistusseuran hallitus lokakuussa.

Kuvassa KVS:n hallituksen puheenjohtaja Cay Sevon (vas.), Sirpa Kähkönen ja KVS:n toimitusjohtaja Pirkko Ruuskanen-Parrukoski.

Sirpa Kähkönen

• Syntynyt 1964 Kuopiossa
• Opiskellut historiaa ja kirjallisuustiedettä Helsingin ja Tampereen yliopistossa Kirjailija. Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistä kustannustoimittaja Kustannusosakeyhtiö Otavan tietokirjaosastolla 1991-1996, tutkimusavustaja Helsingin Yliopiston historiaprojektissa 1988-1990.
• Kolumnisti useissa lehdissä.
• Suomen PEN:in puheenjohtaja.
• Teuvo Tulio -seuran puheenjohtaja.

Kansanvalistusseura on myöntänyt vuoden 2015 Sivistyspalkinnon Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtajalle Kalle Lööville.

Punainen Risti on tehnyt tärkeää työtä erityisesti pakolaiskriisin hoitamisessa. Kalle Löövi on toiminut näkyvässä roolissa kansainvälisen avustustyön johtajana ja inhimillisen pakolaispolitiikan puolestapuhujana.

– Pakolaiskriisi on osoittanut tarpeen tehokkaalle avulle niin pakolaisleireillä kuin pakolaisten vastaanottomaissa. Suomen Punainen Risti toteuttaa tätä työtä nopeasti ja koordinoidusti Kalle Löövin johdolla. Hän on myös omissa puheenvuoroissaan julkisuudessa tuonut esille inhimillisyyden arvoa ja edistänyt keskustelua pakolaiskriisin syistä, tiivistää Kansanvalistusseuran puheenjohtaja Cay Sevón.

Suomen Punainen Risti tukee viranomaisia turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisessa ja ylläpitää useita vastaanottokeskuksia eri puolilla Suomea. Järjestön vapaaehtoisilla on tärkeä rooli vastaanottokeskusten asukkaiden arjessa.

Kansanvalitusseura jakaa Vuoden sivistyspalkinnon ajankohtaiselle henkilölle, ryhmälle tai teolle, joka edistää sivistystä yhteiskunnassa. Sivistyksellä tarkoitetaan empatiaa, suvaitsevaisuutta, vastuuta ympäristöstä ja maailmasta sekä kasvamista tavoiteltavaan aikuisuuteen, ihmisyyteen ja yhteiskuntaan. Vuodesta 1974 lähtien jaettu palkinto tunnettiin aiemmin Kansanvalistusseuran palkintona. Vuoden sivistyspalkinto jaettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Palkinto on perinteisesti ollut nykytaidetta. Tänä vuonna se on kuvanveistäjä Tarja Malisen keraaminen veistos Ei toivottu tyttö. Taiteilijan töiden taustalla on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Sen mukaan jokaiselle lapselle kuuluu yhtäläinen oikeus säilyä hengissä, elää arvokas ja turvallinen elämä.

Kansanvalistusseuran hallitus päätti painottaa vuonna 2014 mediasivistystä ja palkita entisen Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen sananvapauden ja journalismin vaalijana.

Palkinto luovutetaan aikana, jona mediaympäristö on ollut ankarissa muutospaineissa.

Ruokanen on johtanut Pohjoismaiden ainoan puolueettoman ja ajankohtaisjournalismiin painottuvan aikakauslehden toimitusta. Päätoimittajana Ruokanen on luonut mahdollisuuksia tehdä luotettavaa ja kriittistä journalismia yhteiskunnan, talouden, politiikan, kulttuurin, tieteen ja taiteen kysymyksistä.

Palkinto on aina nykytaidetta. Tänä vuonna se on kuvanveistäjä Tarja Malisen keraaminen veistos Green peace. Taiteilija perustaa työnsä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen mukaan jokaiselle lapselle kuuluu yhtäläinen oikeus säilyä hengissä, elää arvokas ja turvallinen elämä.

Presidentti Tarja Halonen palkittiin 22. marraskuuta 2013 Kansanvalistusseuran sivistyspalkinnolla tunnustuksena työstään kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta.

Halonen tunnetaan aktiivisena aikuisopiskelijana kuvataiteiden ja tanssin alalla. Luottamustoimien ohella hän on osallistunut aikuisopiskelijana Viittakiven opiston kuvataideleireille, Helsingin työväenopiston kuvataidekursseille ja Kalliolan kansalaisopiston itämaisen tanssin kursseille.

Vapaa sivistystyö on tullut presidentti Haloselle tutuksi monin tavoin. Hän oli muun muassa Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen puheenjohtajana 1980–90-luvuilla ja on nykyään liiton kunniapuheenjohtaja.

Lisäksi Halonen on ollut Suomen Kansanopistoyhdistyksen hallituksen jäsen vuosina 1994–1996.

Palkintona luovutettiin kuvanveistäjä Tarja Malisen veistos Tyttö. Halonen on Tyttöjen Talon pysyvä suojelija ja tunnettu tekemästään työstä ihmisoikeuksien puolesta. Malisen keraamisten lapsiveistosten teosten perusajatuksena on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus.

Kansanvalistusseuran palkinto 2012 myönnettiin dosentti Matti Rimpelälle tunnustuksena pitkäaikaisesta ja menestyksellisestä elämäntyöstä lasten ja nuorten hyvinvointipalvelujen kehittäjänä.

Tampereen yliopiston dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori, Matti Rimpelä on tutkinut hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä 1970-luvulta alkaen. Hän on kunnostautunut yhteiskunnallisena keskustelijana ja opettajana sekä sivistyksen ja syrjäytymisen tematiikan esillä pitäjänä.

Rimpelä on kriittinen ”unilukkari” sosiaalisen eriarvoistumisen arvokysymyksissä. Tutkijana hän on tuonut esille poikien ja miesten sekä nuorten aikuisten ja perheen tukemisen tärkeyttä. Kansanvalistusseura pitää erityisessä arvossa Rimpelän innostuneisuutta ja sitkeyttä elinikäisenä opettajana.

Palkinto on suomalaista nykytaidetta. Tänä vuonna palkinto on taiteilija Joakim Sederholmin pronssiveistos Erityinen.

Kansanvalistusseuran vuoden 2011 palkinto on myönnetty Valkeakoski-opiston johtavalle rehtorille Juha Sihvoselle. Palkinto annettiin hänelle tunnustuksena merkittävästä työstä kansalaisopistotoiminnan ja vapaan sivistystyön hyväksi. Juha Sihvonen, 61, on työskennellyt Valkeakoski-opiston johdossa vuodesta 1983. Hän hoitaa myös Valkeakosken kaupungin sivistystoimenjohtajan tehtäviä.

Sihvonen on laatu- ja arviointihankkeiden edelläkävijöitä kansalaisopistokentässä. Hän kuului koulutuksen arviointineuvostoon vapaan sivistystyön edustajana vuosina 2003–2001. Hän on toiminut useiden vuosien ajan opetusministeriön asettaman kansalaisopistojen laatupalkinnon arviointiryhmän puheenjohtajana.

Sihvosta on käytetty paljon asiantuntijana aikuiskoulutuspolitiikan valmistelussa. Vuosina 2008–2009 hän oli opetusministeriön työryhmässä laatimassa vapaan sivistystyön kehittämisohjelmaa vuosille 2009–2012.

Sihvonen tunnetaan myös vapaan sivistystyön tutkijana ja tuotteliaana kirjoittajana. Hän väitteli vuonna 1996 kasvatustieteen tohtoriksi kansalaisopistojen henkiinjäämistaistelusta 1990-luvun alun lamavuosina. Väitöskirja nimi on Sivistystä kaikille vai valituille? Kansalaisopistotoiminnan kehitys vapaasta kansanvalistustyöstä maksupalveluun.

Palkinto on suomalaista nykytaidetta. Tänä vuonna palkintotyö on Tilla Kekin pronssikupariveistos Ystävänä risukasa.

Kansanvalistusseuran vuoden 2010 sivistyspalkinto on myönnetty opetus- ja kulttuuriministeriön aikuiskoulutusyksikön entiselle johtajalle johtaja Marita Savolalle. Palkinto on tunnustus Savolan ansiokkaasta toiminnasta aikuiskoulutuksen vastuuvirkamiehenä runsaan kymmenen vuoden aikana.

Palkintopäätöksessä Savolaa kiitellään siitä, että hän paneutui työssään niin työelämää palvelevaan koulutukseen kuin vapaan sivistystyön kehittämistarpeisiin. Hän osoitti aloitteellisuutta ja kaukonäköisyyttä vapaan sivistystyön oppilaitosten lainsäädännön, rahoituksen ja rakenneuudistusten valmistelussa.

Viime kesänä eläkkeelle jäänyt Savola työskenteli opetusministeriössä vuodesta 1973 lähtien. Pääosa virkavuosista kului korkeakoulu- ja tiedepolitiikan tehtävissä. Aikuiskoulutuksen yksikön ja tulosalueen johdossa hän toimi vuodesta 1998.

Savola johti viimeisten virkavuosiensa aikana Vapaan sivistystyön vuosien 2009-2012 kehittämisohjelman valmistelua määrätietoisella otteella. Ohjelmatyön tuloksena vapaan sivistystyön lainsäädäntöä on uudistettu kahteen otteeseen vuosina 2009-2010. Laki koskee kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten toimintaa.

Palkinto on suomalaista nykytaidetta. Tänä vuonna palkintotyö on Pekka Rytkösen pronssimarmoriveistos Roomalainen kukkula.

Kansanvalistusseura palkitsee vuonna 2009 laulupedagogi Ava Nummisen musiikin avulla tehdystä hyvinvointityöstä. Hän on avannut suomalaisten laulusuut, taitoon tai ääneen katsomatta.Helsinkiläisen Ava Nummisen ammattien lista kielii aktiivisesta itsensä kehittämisestä: musiikin tohtori, läänintaiteilija, kouluttaja, laulaja, laulunopettaja ja psykologi.

”Nummisen tutkimukseen perustuva musiikkikasvatusnäkemys on luonut pohjaa vapaan sivistystyön laulunopetuksen kehittämiselle kaikille aikuisille kohdistettavana toimintana ja yleensä matalan kynnyksen musiikkiryhmien lisäämiselle. Hän on paneutunut erityisesti laulamisen käyttämiseen hoitavana vuorovaikutuksena sosiaali- ja terveysalan palveluissa”, raati toteaa.

Tutkija ja toimija

Ava Numminen on mukana useissa tutkimushankkeissa, joissa kehitetään välineitä muistisairaiden kuntoutukseen. Hoitolaitosten kulttuuritoiminnan edistämisen läänintaiteilija vie musiikkia laitoksiin, jotta se saisi sijaa perushoidossa.

– Musiikin aivotutkimuksesta tiedetään, että musiikki stimuloi aivojen syviä tunnekerroksia. Niinpä lähimuistinsa menettänyt potilas laulaa usein vaivatta lapsuutensa lauluja, hän perustelee.

Nummisen innoittamana on syntynyt ympäri maata kynnyksettömiä lauluryhmiä.

– Kuorossa laulaminen on itseisarvo, mutta lisäksi siihen kuuluu yhteisöllisyyden kokemus. Laulaminen antaa iloa, turvallisuutta, mahdollisuuden kokea henkistä ja hengellistä yhteyttä, purkaa surua ja pettymyksiä, olla osa omaa persoonallista ilmaisua, laulupedagogi sanoo.

Kansanvalistusseura luovutti Ava Nummiselle tunnustuksena Veikko Myllerin pronssityön Pikkulintuja I.

Palkinto ja perustelut

Ava Numminen sai tunnustuksen ”tuloksellisesta työstä laulutaidottomien aikuisten laulamaan oppimisen ja lauluharrastuksen puolesta sekä musiikkiharrastuksen hyvinvointivaikutusten selvittämisestä ja esille tuomisesta. Nummisen tutkimukseen perustuva musiikkikasvatusnäkemys on luonut pohjaa vapaan sivistystyön laulunopetuksen kehittämiselle kaikille aikuisille kohdistettavana toimintana ja yleensä matalan kynnyksen musiikkiryhmien lisäämiselle.”

Kansanvalistusseuran vuoden 2008 palkinto on myönnetty näyttelijä Hannu Huuskalle. Tunnustus annetaan ansioista näyttelijän työn ja teatteri-ilmaisun opettajana ja harrastajien ohjaajana vapaassa sivistystyössä.

Hannu Huuska, 59, on työskennellyt 30 vuoden ajan tuntiopettajana Helsingin kaupungin suomenkielisessä työväenopistossa. Palkintopäätöksessä kiitellään hänen paneutumistaan harrastajien opettamisen vaatimuksiin ja kunnianhimoista ja tinkimätöntä otetta teatteriproduktioiden tuottamisessa.

Näyttelijän työn opetuksessa Huuska on käyttänyt muuan muassa Stanislawskin menetelmää. Teatteri-ilmaisua hän on opettanut myös taiteen perusopetuksen ohjelmassa 1990-luvun alusta lähtien.

Työväenopiston studionäyttämöllä ja Opistoteatterissa Huuska on ohjannut ulkomaisia ja kotimaisia klassikoita. Ohjelmassa on ollut muuan muassa Strindbergiä, Tsehovia, Kallasta, Kiantoa, Kiveä, Waltaria ja Wuolijokea.

Keväällä 2007 Opistoteatteri esitti Kiannon Punaisen viivan dramatisoinnin ensimmäisten eduskuntavaalien juhlavuoden kunniaksi. Tänä syksynä oli vuorossa Waltarin Yövieras, sotavuosina syntynyt komedia kirjailijan syntymän juhlavuoden esityksenä.

Hannu Huuska tunnetaan myös lausuntataiteilijana. Hän toimi Kajaanin Runoviikon taiteellisena johtajana vuosina 1995-1999. Teatterialan koulutuksensa hän on hankkinut Drama Centre Londonista.

Palkinto on suomalaista nykytaidetta. Tänä vuonna palkintotyö on Tilla Kekin kupariveistos Unen vartija.

Kansanvalistusseuran sivistyspalkinto myönnettiin toimittaja Hannu Reimelle tunnustuksena neljä vuosikymmentä kestäneestä ansiokkaasta ja omaleimaisesta toiminnasta uutisjournalismin alueella.

Reimen journalistiselle työlle on ollut ominaista käsitellä ja esitellä uutiset tapahtumien usein monihaaraista yhteiskunnallista ja historiallista taustaa vasten. Hän on onnistunut tekemään vaikeista aiheista kuulijalle ymmärrettäviä sivistyneisyytenne ja lukeneisuutenne ansiosta.

Hän on onnistunut välittämään tietoa myös meille kaukaisista maista ja vähälle huomiolle päivän uutisvirrassa jäävistä aiheista.

Kulttuuriasiainneuvos Kirsti Kekki

Palkinto myönnettiin tunnustuksena tuloksellisesta toiminnasta kirjastolaitoksen kehittämiseksi. Kirsti Kekki on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla viimeisten kymmenen vuoden aikana laadittuihin kirjastoalan valtakunnallisiin ohjelmiin ja strategioihin, jotka ovat saaneet tunnustusta myös kansainvälisellä tasolla. Hän on huolehtinut alan keskeisenä virkamiehenä kirjastojen palvelujen uudistamisesta tietoyhteiskunnan muuttuneiden vaatimusten mukaisesti. Korostetaan, että Kekki on paneutunut huolella myös pienten kirjastojen toimintaedellytysten turvaamiseen.

Professori Jukka Tuomisto

Palkinto myönnettiin Jukka Tuomistolle tunnustuksena useiden vuosikymmenten työstä aikuiskasvatuksen tutkijana ja yliopisto-opettajana. Hän on osoittanut työssään erityistä kiinnostusta vapaaseen sivistystyöhön ja edistänyt monin tavoin sitä koskevaa tutkimustyötä. Tuomisto oli mukana perustamassa Aikuiskasvatus-tiedelehteä ja toimisen päätoimittajana ensimmäiset kymmenen vuotta. Päätöksessä korostetaan myös sitä, että hän on ollut kehittämässä alan tutkijoiden yhteistyötä muun muassa toimimalla pitkään Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran esimiehenä.

Kansanvalistusseuran vuoden 2005 palkinto on myönnetty rehtori Martti Markkaselle Parkanosta. Palkinto on tunnustus Markkasen tuloksellisesta toiminnasta kansalaisopistotyön kehittäjänä. Markkanen, 60, on toiminut useiden opistojen rehtorina ja on nykyisin Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän toimialarehtori.

Hän toimi Kansalais- ja työväenopistojen liiton puheenjohtajana vuosina 1991–2005. Hän on toiminut myös Aikuiskoulutuksen maailma -lehden päätoimittajana.

Palkintopäätöksen mukaan Martti Markkanen edustaa näkemystä, että kansalaisopiston tulee erityisesti maaseutupaikkakunnilla tarjota erilaisia aikuiskoulutuspalveluja perinteisen vapaan sivistystyön lisäksi. Monipuolisen koulutuksen tuottaminen edellyttää verkottumista muiden opistojen ja oppilaitosten kanssa.

Opistotyön monipuolistaminen ja oppilaitosten verkottuminen on entistä tärkeämpi edellytys kansalaispistoverkoston säilymiselle toimintakykyisenä kaikkialla maassa.

Päätöksessä korostetaan, että Markkanen on ollut ensimmäisten joukossa tuomassa systemaattista laatutyötä kansalaisopistoihin. Tällä toiminnalla on ollut suuri merkitys vapaan sivistystyön kehitykselle.

Kansanvalistusseuran hallituksen päätöksen perusteluissa sanotaan, että palkinto myönnetään toimittaja Umayya Abu-Hannalle tunnustuksena monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta edistävästä toiminnasta.

Päätöksen mukaan hän on toimittajana, kirjailijana ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisena toimijana ravistellut suomalaisten vieraita kansoja ja kulttuureja koskevia ennakkoluuloja jo yli kymmenen vuoden ajan.

Umayya Abu-Hanna on osoittanut toiminnallaan suomalaisille, että maahanmuuttajilla on rikastuttava vaikutus kulttuuriimme ja että he edustavat suurta voimanlisäystä tämän päivän ja tulevaisuuden Suomessa.

Palkinnon luovutus tapahtui Kansanvalistusseuran 130-vuotisjuhlan vastaanotolla, joka pidettiin 16. kesäkuuta 2004.

Kansanvalistusseuran hallituksen päätöksen perusteluissa sanotaan, että palkinto myönnetään kirjailija Risto Ahdille tunnustuksena pitkäaikaisesta ja menestyksellisestä toiminnasta luovan kirjoittamisen opettajana ja korkeatasoisesta taiteellisesta työstä suomenkielisen runouden eturivissä useiden vuosikymmenien aikana.

Perusteluissa mainitaan, että Ahti on opettanut ja ohjannut kirjoittajia Oriveden Opistossa vuodesta 1982 lähtien. Useat sen jälkeen esikoisteoksensa julkaisseet kirjailijat ovat saaneet hänen ohjaustaan. Päätöksessä mainitaan edelleen, että runoudessa yhdistyvät mielikuvituksen voima ja konkreettinen runokäsitys, uni ja oppi. Risto Ahti on tuotannossaan piirtänyt kuvaa ihmisestä, tuonut valoa ja lohtua vallan ja järjestyksen sumentamaan maailmaan.

Heinolan kansalaisopiston rehtori ja Päijät-Hämeen verkko-opiston projektipäällikkö Pirkko Marjavaara (synt. 1943) on saanut Kansanvalistusseuran vuoden 2002 palkinnon.

Rehtori Pirkko Marjavaara saa tunnustuksensa pitkäaikaisesta, tuloksellisesta ja innovoivasta toiminnastaan vapaan sivistystyön ja aikuiskasvatuksen opetus-, johto- ja kehittämistehtävissä. Hän on pitkän, vuonna 1972 alkaneen työuransa ajan edustanut kansalaisopistoliikkeen perinteisiä tavoitteita ja arvoja, mutta suuntautunut samalla rohkeasti yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen myötä uudenlaisiin työtapoihin ja sisältöihin.

Uusin tällainen on Päijät-Hämeen alueella organisoitu Verkko-opisto Sytty, jossa on mukana kahdeksan Päijät-Hämeen kansalaisopistoa, kaksi kansanopistoa ja kesäyliopisto. Verkko-opistoon liittyy kolmellatoista paikkakunnalla toimivat
nettikioskit tai -tuvat, joissa ihmisiä autetaan sähköpostin ja internetin käytössä.

Verkko-opiston kokemuksia tarvitaan kipeästi nimenomaan väestöään menettävien maaseutualueiden kansalaisopistotoiminnan ja aikuiskasvatuspalvelujen turvaamiseksi tulevaisuudessa, palkinnon perusteluissa todetaan.

Rehtori Pirkko Marjavaara näkee aikuiskasvatuksen tehtäväksi tehdä ihmiselle mahdolliseksi kasvaa itsensä kokoiseksi. Vapaalta sivistystyöltä se edellyttää ennakkoluulotonta yhteistyötä, kykyä yhteistyöhön oman kotikunnan kanssa ja alueen ihmisten elinolosuhteet huomioonottavaa toiminnan omaleimaisuutta.

Kansalaisopiston tulee olla mukana oman kunnan kehityksessä ja kehittämisessä. Niin ikään tietoyhteiskunnan rakentamiseen on vapaan sivistystyön tultava mukaan, jotta tietoyhteiskunnasta tulisi tasavertaisten ihmisten yhteiskunta, hän sanoo.

Ennen siirtymistään Heinolaan vuonna 1987 Marjavaara teki 16 vuoden työrupeaman Pohjois-Savossa Kiuruveden kansalaisopiston rehtorina. Sivistys- ja kasvatusajattelussaan hän tunnistaa oppi-isäkseen Urpo Harvan.

Kansanvalistusseuran palkinto on sääntöjen mukaan uniikkia suomalaista nykytaidetta. Tällä kertaa se on taiteilija Panu Patomäen keramiikkaveistos Ajatuksissaan (2002)

Kansanvalistusseuran hallituksen päätöksen perusteluissa sanotaan, että palkinto myönnetään professori Kari Uusikylälle monipuolisesta toiminnasta kasvatustieteen tutkijana ja opettajana sekä aktiivisena keskustelijana kasvatuksen ja koulun kysymyksissä.

Luovuustutkijana hän on antanut merkittävän panoksen perusopetuksen kehittämistä koskevaan keskusteluun painottaen sitä, että koulussa on annettava tilaa ja luotava edellytyksiä erilaisten lahjakkuuksien kehittymiselle. Kansanvalistusseuran hallitus kiinnitti huomiota siihen, että Uusikylä on esiintynyt taide- ja taitoaineiden opetuksen puolesta ja kiinnittänyt huomiota tältä pohjalta nouseviin opettajankoulutuksen kehittämistarpeisiin.

Kansanvalistusseuran palkinnon saaja vuonna 2000 on musiikin maisteri Sari Kaasinen Rääkkylästä. ”Palkinto annetaan tunnustuksena monipuolisesta ja kunnianhimoisesta toiminnasta kansanmusiikin hyväksi. Sari Kaasisella on hyvin merkittävä rooli kansainvälistyvän Suomen uudistuvassa kansanmusiikkikulttuurissa. Hänellä on näyttöjä niin taiteilijana ja opettajana kuin kulttuuritapahtumien toteuttajana. Hän on tuonut esille ja painottanut omassa työssään myös niitä mahdollisuuksia, joita kansanmusiikkiin liittyvillä hankkeilla on paikallisen elinkeinotoiminnan kehittämisessä erityisesti Pohjois-Karjalan maakunnassa”, perusteluissa todetaan.

Kansanvalistusseuran palkinto perustettiin vuonna 1974 seuran täyttäessä sata vuotta. Sääntöjen mukaan palkinto on suomalaista nykytaidetta. Tällä kertaa valinta kohdistui Kuutti Lavosen teokseen Jehudiel (1999).

Sari Kaasinen on syntynyt Rääkkylässä ja siellä, noin 3000 asukkaan kunnassa Rasivaaran kylässä hän asuu edelleen aviomiehensä ja kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Sari Kaasinen meni varhaislapsuudessaan mukaan Rasivaaran nuorisoseuran toimintaan, mistä intohimo kansanmusiikkiin sai alkunsa. Hän esiintyi Tsupukat-yhtyeessä paikallisissa iltamissa ja Nuorison taidetapahtumissa ympäri Suomea. Hän esiintyi kansantanssiyhtye Motoran kantelesolistina Euroopan eri maissa sekä osallistui ja palkittiin soolosolistina, lausujana ja säveltäjänä monissa tapahtumissa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kuopion musiikkilukiosta vuonna 1986 ja sai musiikin maisterin pätevyyden Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta vuonna 1994. Hänellä on valmisteilla väitöskirja.

Sari Kaasinen on luonut uransa musiikintekijänä ja esiintyvänä taiteilijana. Näkyvin ja aktiivisin vaihe ajoittuu vuosiin 1986-1996 taiteilijana Värttinä-yhtyeessä. Sen jälkeen hän on toiminut sooloartistina. Sari Kaasinen on tuottelias säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja ja on jo vuosia kuulunut maamme nimekkäimpien musiikin ammattilaisten joukkoon.

Kansanmusiikin opetustehtävät Sari Kaasinen aloitti vuonna 1983. Hän on opettanut Keski-Karjalan kansalaisopistossa, Keski-Karjalan musiikkiopistossa, Joensuun konservatoriossa ja muissa oppilaitoksissa. Opetustehtävien lisäksi hän toimii Rääkkylän Kihauksen taiteellisena johtajana, projektipäällikkönä Rääkkylän kansanmusiikin kehittämisprojektissa ja toimitusjohtajana omassa yrityksessään.

Sari Kaasiselle paluu kotikylään on tietoinen valinta, jolla hän haki elämänlaatua, turvallisuutta ja luonnonläheisen ympäristön lapsilleen. Hän on loistava esimerkki sille, että syrjäseudulla asumisen ei tarvitse olla este ammatilliselle tai taiteelliselle toiminnalle. Sari Kaasinen tuokin mielellään esille kulttuuritaustansa toimiessaan kotiseutunsa hyväksi.

Sari Kaasinen on saanut useampiakin palkintoja ja apurahoja. Värttinä sai valtion säveltaidepalkinnon vuonna 1993, Sari Kaasinen itse Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston työskentelyapurahan vuonna 1998 ja valtion yksivuotisen taiteilija-apurahan vuonna 1999. Viisi vuotta sitten hänet palkittiin Maakunnan Kehittäjä –palkinnolla. Levyjä Sari Kaasinen on julkaissut yksin, Värttinän ja Sirmakka-yhtyeen kanssa toistakymmentä.