Freiren ajatukset elävät Portugalin lukutaito-opetuksessa

Kävimme Erasmus-apurahan tukemana Portugalissa tutustumassa lukutaitohankkeeseen Coimbran alueella. Porton yliopistossa saimme syventyä Paulo Freiren kasvatusfilosofian ja kriittisen pedagogiikan suuntauksen ajankohtaisuuteen. Miten Freiren ajattelu näkyy portugalilaisen aikuiskoulutuksen arjessa? Voisivatko freireläisyys ja Coimbran lukutaitohanke innoittaa myös suomalaisen opistokentän työtä?

Lukutaito on Portugalissa Euroopan heikoimmalla tasolla. Maassa on noin 500 000 lukutaidotonta, joista kolmannes on työikäisiä (Census 2011, PIAAC 2024). Syyt laajaan lukutaidottomuuteen ovat sekä sosiaalisia että oppimiseen liittyviä: on esimerkiksi koulupudokkuutta, ja oppimisvaikeuksiin tarjottava tuki on puutteellista. Joillain alueilla jopa 10 % asukkaista voi olla lukutaidottomia. Monet heistä työskentelevät maataloudessa, joten he ovat myös tulleet pitkälti toimeen ilman lukutaitoa.

Luku- ja perustaitoja opetetaan Portugalissa erilaisissa hankkeissa, muun muassa Euroopan unionin (EU) aikuiskoulutukseen osoitetulla rahoituksella. Kävimme Erasmus-apurahan tukemana Portugalissa tutustumassa Letras Prá Vida -projektin (suom. Kirjaimet elämää varten) lukutaitohankkeeseen Coimbran alueella. Brasilialaisen Paulo Freiren kasvatusfilosofian ja kriittisen pedagogiikan suuntauksen ajankohtaisuuteen taas saimme syventyä Paulo Freire -instituutissa Porton yliopistossa.

Yhdessä oppien…

”Aprender Sempre”, vapaasti suomennettuna ”Ikuiset oppijat”. Tämän nimen naiset ovat antaneet ryhmälleen, joka kokoontuu kerran viikossa yhteistaloon Bruscosin kylässä. Kymmenhenkinen ryhmä on ollut koossa vasta huhtikuusta 2026 lähtien, mutta keskustelu on äänekästä ja tuttavallista. Ei ihme, sillä yli seitsenkymppiset naiset ovat asuneet samassa kylässä koko ikänsä.

Ryhmän toiminta on osa Coimbran ammattikorkeakoulun (Escola Superior de Educação de Coimbra) koordinoimaa Letras Prá Vida -projektia, joka järjestää opetusta maaseudun aikuisille. Tavoitteena on edistää aikuisten lukutaitoa, digi- ja numeerista lukutaitoa sekä vahvistaa oppijoiden itseluottamusta ja aktiivista kansalaisuutta.

Bruscosin kurssilla opetellaan erityisesti digitaitoja. Ohjaajana toimii sosiaalipedagogi Lina Santos – hänkin saman kylän kasvatti. Opetus pohjautuu Paulo Freiren pedagogiseen ajatteluun, jonka mukaan oppiminen on tasa-arvoista ja tapahtuu dialogissa. Sisältöjen rakentaminen yhdessä oppijoiden kanssa vahvistaa heidän tietoisuuttaan omasta toimijuudestaan.

Santos ei opeta taitoja mekaanisesti, asioita opetellaan yhdessä tekemällä ja yhteisön omasta elämästä ammentaen. Kokoontumisille ei ole valmista aihetta, vaan ryhmäläiset päättävät ne itse. Ohjaajan rooli on tukea oppimista ja mahdollistaa yhdessä oppiminen.
”Lähtökohtana on ryhmäläisten omat tarpeet”, Lina Santos korostaa.

…ja omasta elämästä ammentaen

Toukokuun lopussa työpajan ohjelmassa oli matkapuhelimella tallennettava kuunnelma, johon ryhmäläiset loivat joka viikko uuden jakson. Jatkokertomuksen tapahtumat perustuvat vuosikymmenten takaiseen elämään, jolloin naiset kokoontuivat pesemään pyykkiä läheisen joen rannalle.

Tämänkertaiseen jaksoon saatiin niin dramatiikkaa kylässä liikkuvista juoruista kuin yhteislaulua arkisen työn lomassa. Lopuksi ryhmäläiset keskustelivat, mitä tarinassa tapahtui ja miksi. He pohtivat sen paljastamia sosiaalisia rakenteita, valtasuhteita ja sukupuolten välistä työnjakoa.

Ryhmän toimintaa leimaa vahva demokratia: kaikesta neuvotellaan ja päätetään yhdessä, niin ryhmän nimestä kuin jatkokertomuksen juonenkäänteistä.

Tarinan tallennuksen jälkeen ryhmä kuuntelee jakson yhdessä ja keskustelee, mitä tarinassa tapahtui ja miksi. Millaisia olivat sen paljastamat sosiaaliset rakenteet ja valtasuhteet? Kuva: Kvs

73-vuotias oppija Lúcia Lucas kertoo yllättyneensä, kuinka tärkeää digilukutaito on.

”Parasta on, että olen oppinut lisää digiteknologiasta enkä enää arastele sen käyttöä”, hän jatkaa. Häntä myös ilahdutti huomata, että pystyy yhä oppimaan uutta.

Valtaosa ryhmän naisista on käynyt vain neljä vuotta koulua. Bruscosin naiset ovat hyvässä asemassa, sillä kaikissa kylissä aviomiehet eivät salli vaimojen osallistua opetukseen.

”Joskus pitää myös perustaa kaksi ryhmää, toinen miehille ja toinen naisille, sillä avioparien sisäiset valta-asetelmat estävät vaimojen tasavertaisen osallistumisen”, Santos kertoo.

Santos kiittelee bruscoslaisten lämpimiä suhteita, mikä vauhdittaa avointa keskustelua.

”Hienointa on päästä kuulemaan heidän ajatuksiaan ja keskustelujaan. Nyt heillä on taas aikaa tavata toisiaan, kun perheet on perustettu ja aikuiset lapset muuttaneet pois kotoa. Moni sanoo kaivanneensa tällaista uudenlaista yhteyttä.”

Paulo Freiren ajatukset elävät ajassa

Porton yliopiston psykologian ja kasvatustieteen tiedekunnan yhteydessä toimiva, autonominen Paulo Freire -instituutti pitää yllä Freiren perintöä. Instituutissa työskentelevä José Pedro Amorim toimii myös apulaisprofessorina tiedekunnassa.

”Uskomme Paulo Freiren työn esillä pitämiseen: Freiren sanoma on jopa entistä tärkeämpää nyt, kun todistamme maailmassa tapahtuvaa autoritarismin ja oikeiston esiinmarssia. Portugalissa oli diktatuuri vain 50 vuotta sitten, ja nyt kuuluu ääniä, että silloin olisi ollut paremmin. Tämä olisi ollut aiemmin ennenkuulumatonta.”

”Myös Freiren vastustama kolonisaatio on edelleen kaikkialla keskuudessamme, vaikka se on pitkälti tabuaihe”, Amorim jatkaa. Hän korostaa, että kolonialismi ja siihen liittyvä hyväksikäyttö olisi tunnustettava ja tunnistettava arjessamme. ”Tasa-arvoista ja demokraattista oppimista ja kriittisiä kansalaisia tarvitaan ajassamme kipeästi.”

Amorim kuvaa Freiren opetusten olevan kuin sipuli, siinä on useita kerroksia. Jokaisesta ajasta käsin voimme löytää hänen sanomastaan uusia ja ajankohtaisia tulkintoja.

Myös Freiren oma ajattelu kehittyi hänen uransa aikana. Hän tuli tietoiseksi käyttämänsä kielen seksistisyydestä feministien kritiikin myötä: portugalin kielessä mies on synonyymi ihmiselle ja maskuliinin ja feminiinin käyttö pitää sukupuolen aina esillä eri yhteyksissä.

”Freire tunnisti tämän myöhemmissä kirjoituksissaan ja haastoi itsekin kielen tuottamaa sosiaalista rakennetta. Kieli ehdollistaa ihmisiä kuten muutkin sosiaaliset rakenteet.”

”Tietoa tulisi tuottaa ja kerätä yhdessä yhteisön kanssa”

Yksi keskeinen asia Freiren ajattelussa oli tiedon tuottaminen yhdessä. Tämä periaate on sovellettavissa myös aikuiskoulutuksessa, ja se tasa-arvoistaa oppimistilanteita:

”Sen sijaan, että jakaisimme tietomme yhteisölle tai oppilaille, tietoa tulisi tuottaa ja kerätä yhdessä yhteisön kanssa.”

Freire-instituutin vahvuutena Amorim pitää sitä, että sillä on pääsy alkuperäisiin teksteihin portugaliksi: ”Freiren kieli on paikoin kuvaannollista ja runollista, ja käännöksissä moni asia muuttaa hieman merkitystään.”

Amorim rinnastaa tämän suomalaiseen käsitteeseen sivistys, jolle ei ole olemassa suoraa käännöstä englannin kielessä.

Oppia läpi elämän

Bruscosin naisten esimerkki osoittaa, että ihminen voi oppia läpi elämän.

Oppiminen tukee yhteiskuntaan osallistumista ja hyvinvointia monin tavoin: digitaidot mahdollistavat palveluiden käyttämisen, tiedon hankkimisen ja yhteydenpidon.

Yhtä lailla käsitys omasta toimijuudesta vahvistuu: ihminen edelleen oppia ja tehdä uutta. Yhdessä oppiminen vahvistaa suhteita muihin ja parantaa kokemusta hyvinvoinnista ja osallisuudesta.

Myös Suomessa vapaan sivistystyön ja järjestökentän koulutuksissa opitaan yhdessä monenlaisia tietoja ja taitoja läpi elämän. Tämä oppimisen moniulotteinen, osaamista, osallistumista ja hyvinvointia lisäävä merkitys on tunnistettava jatkossakin.

Paulo Freiren kasvatusajattelu voi tukea erilaisten kurssien toteuttamista sisäänrakennettuina kantavina periaatteina. Lisäksi se auttaa kuvaamaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, joka kasvatuksella ja koulutuksella voi ja tulisi olla.