Ajankohtaista
Ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa monilla eri tasoilla: omilla valinnoilla, kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla.
Miten Suomen ilmastopolitiikkaa tehdään tulevina vuosina, ja kuinka siihen voi vaikuttaa?
Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii toimia neljällä tasolla: globaalisti, EU-tasolla, kansallisesti sekä yksilön arjessa.
1. Tärkeimmät päätökset tehdään globaalisti
Koska ilmastonmuutos on globaalisti koko ihmiskuntaa koskettava kysymys, myös sitä koskevat tärkeimmät suuntaviivat piirretään kansainvälisesti, käytännössä YK:n ilmastokokouksissa.
Yhteisistä pelisäännöistä on neuvoteltu useasti. Suuren yleisön tietoisuuteen ilmastonmuutos nousi Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin, eli niin kutsutun Rion kokouksen myötä. Siellä solmittiin muun muassa ensimmäinen valtioita sitova ilmastosopimus, jota täydennettiin vuonna 2005 voimaan astuneella Kioton pöytäkirjalla.
Tällä hetkellä tärkein ilmastonmuutosta koskeva dokumentti on vuonna 2015 solmittu ja vuonna 2016 voimaan astunut Pariisin ilmastosopimus. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa, mieluiten 1,5 asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan.
”Pariisin merkitys on se, että vuosikymmenten työn tuloksena päädyttiin sopimukseen, jossa on elementit viedä meidät kohti nettonollaa. Se on niin pakottava ja sitova kuin vuosien neuvottelujen jälkeen oli mahdollista siten, että kaikki maailman valtiot ovat siinä mukana”, Suomen ilmastosuurlähettiläs Jan Wahlberg sanoo.
Nettonollalla tarkoitetaan tilannetta, jossa hiilinielut ovat yhtä suuret kuin päästöt.
Aivan kaikki valtiot eivät kuitenkaan enää Pariisin sopimukseen kuulu, sillä Donald Trumpin johdolla Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä sopimuksesta marraskuussa 2019.
Sopimusosapuolet määrittelevät itse päästövähennystavoitteensa ja vastaavat omista poliittisista toimistaan niiden mukaisesti – kuitenkin siten, että päästöjen laskulle tulee sopia tavoitteet vuosille 2030 ja 2050. Varsinaisia sanktioita sopimus ei sisällä.
Käynnissä oleva vuosi 2020 on olennainen sopimuksen sitovuuden kannalta. Vuoden loppuun mennessä jokaisen Pariisin sopimuksen osapuolen pitää antaa ilmastolupauksensa (National Determined Contributions, NDC). Käytännössä jokainen valtio kertoo, kuinka paljon se vähentää päästöjänsä vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon tai millaisia sopeutumissuunnitelmia sillä on.
”Pariisin ilmastosopimus on sitonut meidät tähän prosessiin. Kaikkien on tavallaan pakko neuvotella”, Wahlberg sanoo.
Toinen tärkeä kansainvälinen elin ilmastonmuutoksen vastaisen työn kannalta on hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC. Paneelin tehtävä on koota tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta ympäri maailmaa. Sen raportteihin viitataan yleisesti politiikan lähtökohtana.
Vuonna 1990 hyväksyttiin virallisesti IPCC:n ensimmäinen arviointiraportti. Sen mukaan maailman keskilämpötila nousee asteella vuoden 1990 tasosta vuoteen 2005 ja kolmella asteella vuosisadan loppuun mennessä, jos ilmastonmuutosta ei hillitä. Käytännössä ennusteen ensimmäinen osa on jo toteutunut.
Paneelin tuorein raportti julkaistiin lokakuussa 2018. Se toi esille sen, että ilmastonmuutoksen seuraukset ovat huomattavasti vakavammat, mikäli 1.5 asteen sijaan maailman keskilämpötila nousee kahdella asteella.
2. EU ohjaa jäsenmaidensa ilmastotoimia
Suomen ilmastopolitiikkaan vaikuttavat ennen muuta EU-alueen lait ja sopimukset. EU esimerkiksi antaa ilmastolupauksensa NDC:n yhteisenä, koko EU-aluetta koskevana. Vuotta 2030 koskevan päivitetyn lupauksen on määrä valmistua joulukuussa 2020.
”Jos siis haluamme vaikuttaa Euroopan sitoumukseen päästöjen vähentämisestä vuoteen 2030 mennessä, meidän pitää tehdä lobbaustyötä Euroopan sisällä”, Wahlberg sanoo.
Käytännössä Suomi lobbaa tällä hetkellä mahdollisimman kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden puolesta. Suomen puheenjohtajuuskaudella vuonna 2019 EU antoi pitkän aikavälin ilmastolupauksensa: sen on tarkoitus olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.
Vuotta 2030 koskien EU ilmoitti aiemmin tavoittelevansa 40 prosentin päästövähennystä, mutta tänä vuonna komissio on antanut tavoitteesta tiukemman ehdotuksen, 55 prosenttia. Lokakuussa myös Euroopan parlamentti otti kantaa asiaan: tiukan äänestyksen jälkeen se päätyi suosittamaan tavoitetason nostoa peräti 60 prosenttiin.
Laajemmin EU:n ilmastotoimia voi tarkastella tutustumalla EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan, European Green Deal:iin. Sen tavoitteena on unionin päästöjen vähentäminen ja kestävään vihreään talouteen siirtyminen ohjelman kymmenen eri teeman aloilla.
”Ohjelma lähtee siitä, että meillä voi olla talouskasvua samalla, kun menemme kohti hiilineutraaliuutta”, Wahlberg summaa.
Käytännössä ohjelma merkitsee monia uusia EU-lainsäädäntöhankkeita lähivuosina. Eurooppalaisilla ilmastolaeilla on tarkoitus esimerkiksi tehdä päästövähennystavoitteista laillisesti sitovia.
3. Suomi hiilineutraaliksi – millainen rooli kansallisella politiikalla on?
EU:n yhteinen ilmastopolitiikka siis ohjaa ja velvoittaa Suomea. Silti Suomessa voidaan sopia kansallisesti niistä keinoista, joilla EU:ssa asetettuja tavoitteita käytännössä toteutetaan.
Sanna Marinin hallituksella on omat ilmastotavoitteensa. Niihin kuuluu muun muassa tavoite Suomesta hiilineutraalina jo vuoteen 2035 mennessä.
Tällä hetkellä kotimaisen ilmastopolitiikan kuuma peruna on ensi vuonna uudistuva ilmastolaki, joka pyrkii ohjaamaan tähän tavoitteeseen pääsyä lain keinoin. Myös vuoden 2050 tavoite päivitetään ja lakiin lisätään päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040.
Hallituksen esityksen uudistetuksi ilmastolaiksi on määrä valmistua vuonna 2021.
4. Myös yksilön toiminnalla on väliä
Uuden ilmastolain tarkoitus on kirjata tavoitteita lakiin, jotta ne velvoittaisivat yli hallituskausien. Silti ennemmin tai myöhemmin hallitus vaihtuu, ja uuden hallitusohjelman myötä kansallisiin ilmastonmuutostoimiin voi tulla muutoksia.
Siksi yksi yksilön tärkeimmistä vaikuttamisen paikoista on äänestäminen vaaleissa. Poliittiset puolueet yleensä kertovat omat ilmastolinjauksensa ohjelmissaan ennen vaaleja.
Osa vastuusta jää myös väistämättä kansalaiselle itselleen. Esimerkiksi sillä on väliä, mitä itse kukin meistä syö ja ostaa, kuinka liikumme, minkälaista energiaa käytämme ja minkälaisten yritysten tuotteita tai palveluita hankimme. Omien valintojen muutosta ilmastoystävällisemmäksi voi tukea esimerkiksi käymällä allekirjoittamassa kansalaisen ilmastolupauksen: siinä kansalainen sitoutuu kymmenessä vuodessa puolittamaan oman hiilijalanjälkensä.
Mikäli haluaa vaikuttaa kotimaiseen päätöksentekoon vaalien välillä, se onnistuu esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin tai lähtemällä mukaan järjestötoimintaan.
”Kyllä mieltä osoittavia ja järjestöissä toimivia ihmisiä kuunnellaan. Edelliset eduskuntavaalit olivat ”ilmastovaalit” – nyt poliitikkojen pitää lunastaa lupauksensa. Jo nyt on nähtävissä, että poliitikot alkavat kilpailla nuorten suosiosta”, Wahlberg sanoo.
Juuri nyt voisi olla hyvä hetki muistuttaa päättäjiä heidän vastuustaan siitä, että valtavat koronaelvytyspaketit käytetään ilmaston kannalta kestävästi.
”Päättäjien eli ikäisteni sukupolven herättäminen siihen, että ymmärrättekö te, mitä te olette päättämässä ja mistä te olette vastuussa, on tärkeää. Jos me käytämme elvytysrahat fossiilisen yhteiskunnan elvyttämiseen, ne tulevat monella tapaa ihan faktisestikin nuorten sukupolvien maksettavaksi, koska otamme myös lisää valtion velkaa. Jos tästä saa aikaan vuoropuhelun, on tehnyt merkityksellisen teon.”
Juttua varten on taustahaastateltu myös Fingon ilmastotyön asiantuntijaa Emilia Runebergia.
Teksti: Karoliina Knuuti
Kuvat: Viestintätoimisto Rodinia
Tule mukaan ilmastokeskusteluun 3. joulukuuta verkossa!
Erätauko-säätiö, Pääkaupunkiseudun partiolaiset sekä Kansanvalistusseuran Sivistyskulma järjestävät verkossa kaikille avoimen Erätauko-keskustelun ilmastopäätöksenteon saavutettavuudesta, ymmärrettävyydestä sekä päätöksenteon merkityksestä omassa elämässä.
Lue lisää ja ilmoittaudu:
