Ajankohtaista

Souli: Tuliko liikunnasta sivistyksen mitta?

Julkaistu: 10.11.2016

Uskallatko kertoa työkavereillesi, että lösähdit koko illaksi sohvalle? Harva uskaltaa. Vaikka työtä tehdään yhä useammin tietokoneella kuin lapiolla, työelämässä pitää näyttää kovakuntoiselta.

– Koulutustasomme on jo hyvin korkea, joten sen perusteella on vaikea tehdä karsintaa rekrytoitaessa. Kun samaa paikkaa hakee hyvin koulutettu asiantuntijajoukko, ruumiilliset näkökohdat, kuten sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, ovat erottavia kriteerejä, tulkitsee ruumiillisuuteen perehtynyt tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta.

Ovatko juoksukilometrit sivistyksen uusi mitta, kysytään Kansanvalistusseuran kustantamassa oppimisen verkkomediassa Soulissa. Aiemmin vertailimme lukukokemuksiamme, nyt vertailemme liikuntasuorituksiamme.

Suorituskeskeisyydestä hyvinvointiin

Kirjailija Jari Ehrnroothin mielestä aktiivinen liikunta ja itsestä huolehtiminen kuuluvat sivistykseen. Ihmisten pitäisi myös itse ottaa vastuuta terveydestään.

– Ajatellaan että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jota pitävät yllä hyvinvointia tuottavat palvelut. Jotta niitä ei jouduttaisi purkamaan, säästetään korkeimmasta sivistyksestä. Lopputuloksena sivistynyttä hyvää elämää vähennetään ja huonon elämän hoitoa lisätään.

Varalan urheiluopiston rehtori Kimmo Sirainen taas arvostelee liikuntatrendiä suorituskeskeisyydestä. Se vie pois ajatuksesta, että liikunta on sivistystä.

– Urheiluopistossa vapaan sivistystyön tavoite on aina se, että kurssin päätyttyä jotakin ihmisen ajattelussa ja toiminnassa on muuttunut ja että hän osaa pitää huolta omasta kehostaan, Sirainen sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu vapaan sivistystyön lailla säädettyihin tehtäviin.