Ajankohtaista
Jouko Kokkonen käyttää digiarkistoa työkaluna.
Jouko Kokkonen käyttää digiarkistoa työkaluna.
Mitä lukija saa heti, mistä joutuu maksamaan ja mitä odottamaan? Liikunta & Tiede -lehdessä avoimen julkaisemisen politiikkaa on linjattu tutkimustiedon avoimuudesta käsin. Digitointi on ajateltava osaksi avoimuuden linjauksia.
”Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit ovat verkossa vapaasti luettavissa tuoreeltaan julkaisun ilmestyttyä. Lisäksi verkossa on vapaasti tarjolla tuoreimpia tutkimusraportteja PDF-muodossa”, toimituspäällikkö Jouko Kokkonen kertoo.
Liikunta & Tiede -lehteä kustantaa Liikuntatieteellinen Seura.
”Kustantaja suhtautuu avoimeen julkaisemiseen periaatteessa myönteisesti. Liikunta & Tiede on kuitenkin joko erikseen tilattava tai jäsenmaksuun sisältyvä lehti, joten vuoden ajan julkaisun verkkoversio on vain maksavien asiakkaiden saatavissa”, Kokkonen perustelee avoimuuden linjauksia.
Koronapandemia koskettaa tiedejulkaisemista siinä missä muitakin toimialoja. Kun tutkimustiedon tarve lisääntyy, siihen on vastattava. Siksi Liikunta & Tiede avasi alkuvuoden numeronsa verkkoon kaikkien luettavaksi.
Tekijän on saatava oikeutensa
Jouko Kokkonen puhuu Tiedelehti digiksi -työpajassa siitä, mitä iloa digitoiduista aineistosta on lehden tekijälle ja lukijalle. Paljon.
”Digiaineistot ovat julkaisemattominakin erinomainen työkalu. Ne muodostavat arkiston, josta voi esimerkiksi selvittää, miten juttuideaa on mahdollisesti käsitelty aiemmin”, Kokkonen antaa esimerkin.
Suunta on toimituspäällikön mukaan kohti avoimuutta. Meneillään on hanke, jota varten vuodesta 2000 ilmestyneet lehdet on digitoitu.
”Mahdollisesti jatkamme jossakin muodossa lehtien digitointia. Liikunta & Tiede on ilmestynyt vuodesta 1963 aluksi nimellä Stadion. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi pääkirjoitusten ja sisällysluettelon digitointi”, Kokkonen kertoo.
Hän muistuttaa, että digitoinnissa olennaista on varmistaa kirjoittajien ja kuvaajien luvat. Se edellyttää esimerkiksi sopimusten päivittämistä avoimen julkaisemisen tarpeisiin.
Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Jouko Kokkosen arkisto
