Skip to Content
Ajankohtaista

Tuija Saresma: ”Rohkeus vie tiedettä ja taidetta eteenpäin”

Julkaistu:

Kulttuurintutkimuksen professori Tuija Saresma tutkii polarisoitunutta keskustelukulttuuria ja saa artikkeleiden arviointipyyntöjä ulkomaita myöten, onhan ilmiö kansainvälinen. #Vertaisarvioin-juttusarjassa tuomme esiin tutkijoiden ajatuksia tieteen laadun varmistamisesta.

”Vertaisarviointi on laadun varmistamista kollegiaalisesti ja tärkeä osa tutkijayhteisöön kuulumista. Vertaisarvioijat kantavat jaetusti vastuuta siitä, että julkaistavat artikkelit ovat tieteellisen käytännön mukaisia. Käytämme omaa asiantuntemustamme toistemme hyväksi.

MUISTAN HYVIN, miltä tuntui, kun minut kutsuttiin ensimmäistä kertaa tekemään arviota kansainväliseen journaaliin. Olin äitiysvapaalla vauvan kanssa kotona enkä tehnyt töitä. Tuli arvostettu olo, kun ulkomailta pyydettiin tällaiseen tehtävään. Lisäksi olin tehnyt oman väitöskirjan samasta aiheesta, joten tiesin olevani asiantuntija ilman huijarisyndroomaa.

Sittemmin minua on pyydetty arvioimaan todella laajalla skaalalla muun muassa sukupuolentutkimukseen, politiikkaan, sosiologiaan, kirjallisuudentutkimukseen, viestintään, musiikkitieteeseen, taidehistoriaan, psykologiaan ja kasvatustieteeseen liittyviä artikkeleita. Iloitsen siitä, että pyyntöjä tulee niin monilta ihmistieteiden aloilta.

Arvioita tehdessäni voin myös nähdä, mitä eroja ja erityisyyksiä eri aloilta löytyy.

MIELEEN JÄÄVÄT aina ne artikkelit, josta voi sanoa, ettei niille tarvitse tehdä mitään. Ne ovat harvinaisia. Sekin on kyllä kivaa, jos pystyy konkreettisesti kertomaan, miten artikkelista tulisi parempi ja saa olla ohjaamassa sitä prosessia, jossa voi syntyä timantteja.

Opettaessa myös oppii parhaiten. Kun lukee artikkelit huolellisesti, saa tietoa siitä, mikä on uusinta uutta tutkimuksen saralla. Samalla voi kasvattaa kykyä hahmottaa omaa kirjoittamistaan.

Opettaessa myös oppii parhaiten.

Äskettäin olen kyllä törmännyt sellaisiinkin käsikirjoituksiin, jotka pohjautuvat pikemminkin ideologiselle asetelmalle kuin tieteelle. Pseudotieteellisten kirjoitusten tarjoaminen näyttäytyy minulle nykyilmapiirissä yleistyvältä akateemisen tutkimuksen vastustukselta. Se on huolestuttavaa, mutta kuvastaa samalla vertaisarvioinnin tärkeyttä ja tähdentää asiantuntijoiden asemaa tieteen laadun valvojina.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA kulttuurintutkimuksen laajaan kenttään kuuluu nykykulttuurin tutkimuksen lisäksi perinteentutkimuksellisia painotuksia kulttuuriantropologiasta etnologiaan. Keskeistä on tarkastella kulttuurisia ilmiöitä niiden yhteiskunnallisessa ja taloudellisessakin kontekstissa. Eli ei ohiteta sitä, että taloudellisella ja poliittisella päätöksenteolla on merkitystä siihen, mitä on tapahtumassa.

Kulttuurintutkimuksessa ei vain todeta ja tulkita asioita vaan halutaan oikeasti parantaa maailmaa ja tehdä siitä tasa-arvoisempi kaikille. Olen viime aikoina tutkinut oikeistopopulismia, vihapuhetta ja polarisoitunutta keskustelukulttuuria. Tutkijoiden on vaikea puuttua siihen, miten vihapuhetta käytetään strategiana politiikassa menestymiseen. Emme mahda sille mitään, että jotkut tahot ovat huomanneet saavansa äänestäjiä vihapuheella.

Kulttuurintutkimuksessa halutaan oikeasti tehdä maailmasta tasa-arvoisempi kaikille.

Mutta sekin on tärkeää, että kansalaisia herätellään näkemään, miten meitä ohjaillaan vihapuheella. Viime aikoina on myös ulkomailta tullut paljon vihapuheeseen liittyvien artikkeleiden arviointipyyntöjä. Tämä kertoo siitä, että kyse on kansainvälisistä trendeistä ja yhteisestä diskurssista.

TIETEELLINEN KIRJOITTAMINEN on luovaa toimintaa. Haluaisin viedä vertaisarviointia siihen suuntaan, että luovaa kirjoittamista osattaisiin arvostaa. Leikillä on sijansa myös tieteen tekemisessä, kun keksitään jotakin uutta, kokeillaan, yritetään, erehdytään ja sitten lähdetään toiseen suuntaan. Tämä saisi näkyä myös teksteissä.

Arvioijat saisivat olla valmiimpia hyväksymään, että luova yllätyksellisyys ei ole aina merkki vääränlaisesta tutkimuksesta. Rohkeus erilaiseen tekemiseen vie eteenpäin sekä tiedettä että taidetta.”

Haastattelu: Suvi Ruotsi; kuva: Niko Jouhkimainen

Omat tiedonlähteet

Tuija Saresma

  • on kulttuurintutkimuksen professori Itä-Suomen yliopistossa.

Tiedettä ei ole ilman vertaisarviointia. Siksi #Vertaisarvioin.

Tiedeyhteisön kampanja tekee näkyväksi vertaisarvioijien tärkeää mutta usein näkymätöntä työtä tutkimuksen laadun varmistamiseksi. Kvs-säätiö toteuttaa #Vertaisarvioin-kampanjan Suomen tiedekustantajien liiton toimeksiannosta.

Siirry kampanjasivulle
Jaa artikkeli
Back to top