Sivistys on jatkuvaa ymmärryksen kartuttamista maailmasta, kirjoittaa akateemikko ja filosofi Ilkka Niiniluoto.
SIVISTYS-KÄSITE oli pitkään poissa muodista, kun sitä pidettiin hienostelevan elitistisenä. Uutta nousua merkitsi kansallisfilosofimme Johan Vilhelm Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhla vuonna 2006 yleisteemanaan ”sivistys”.
Snellman näki, että Suomi on rakennettava sivistysvaltioksi, jonka ytimenä toimiva sivistysyliopisto kasvattaa kriittisesti ajattelevia kansalaisia sekä valistaa kansakuntaa totuuden ja rehellisyyden arvoista.
Sivistys ilmaisee oppineisuutta, yksilön henkistä pääomaa ja kansakunnan tietovarantoa, kaikkea, mitä on saatu aikaan tieteen, taiteen, uskonnon, elinkeinoelämän ja tapojen aloilla.
SIVISTYS ARVOKÄSITTEENÄ merkitsee inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvostusten jatkuvaa kehittämistä ja jalostamista.
Yliopistoille sivistys 2020-luvulla on avarakatseisuutta ja hyväntahtoisuutta, suvaitsevaisuutta ja luottamusta, huolenpitoa tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta, isänmaan ja maailman parhaasta.
SIVISTYS ON humanistista ja luonnontieteellistä perustutkimusta, kulttuuriperinnön tallennusta museoihin ja kirjastoihin, uuden tiedon luovaa etsintää, opettajien koulutusta, elinikäistä oppimista, ylioppilaiden toimintaa ja alumnien tapaamisia, tutkitun tiedon välittämistä päätöksentekijöille ja kansalaisille.
Sivistys on ymmärryksen lisäämistä maailman muutoksesta ja pirullisten ongelmien eettisesti vastuullisesta ratkaisemisesta, ekologisen kestävyyden tukemista, ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luontokadon ehkäisemistä, demokratian lujittamista ja rauhantyötä.
Kuva: Suomen Akatemia