”Onkohan käsikirjoittaja käynyt vakoilemassa kotonani?” juolahti mieleeni katsoessani Scarlett Johanssonin ja Adam Driverin tähdittämää Marriage Story -draamaa.
Elokuvassa vaimon juuret ovat Amerikan länsirannikolla, mies on sieluaan myöten itärannikon kasvatti. Aviopari ajautuu erilleen, kun vaimo ei enää halua jatkaa loputonta sopeutumistaan miehensä elinpiiriin.
Elokuvan kohtaukset kuulostivat paikoitellen liiankin tutuilta.
Kuten näyttelijät, myös mieheni ja minä riitelemme käsikirjoituksen mukaan. Vuorosanojen, jotka ovat ennalta laadittuja ja hyvin harjoiteltuja. Oman parisuhteeni perusriita kulkee yleensä näin:
Minä (belgialaiselle miehelleni Belgiassa): ”Et voi ymmärtää millaista on, kun luopuu kaikesta omasta! Olen joutunut aloittamaan kaiken alusta!”
Mieheni: ”Mutta sinähän itse halusit muuttaa ulkomaille, ei sinua kukaan pakottanut! Et ollut edes onnellinen Suomessa!”
Minä: ”No se oli silloin se! Hyvähän sinun on olla, kun kaikki on tuttua ja helppoa. Sinun ei tarvitse sopeutua mihinkään, mutta minä joudun sopeutumaan yhä uudestaan, sille ei tule loppua!”
Väittäisin, että monen muunkin ulkosuomalaisen riidat noudattavat samantyyppistä kaavaa. Kun kumppanin tai asuinmaan uutuudenviehätys laantuu, mielen voi vallata pettymys. Syypää omaan pahaan oloon löytyy kätevästi läheltä: Kumppania on helppo syyttää.
Omalla kohdallani yleensä ilma puhdistuu kun saa purettua pahan mielen. Muistutan itseäni, etten ole vankilassa. Saan tehdä omia valintoja. Joskus valinta on se, että juuri nyt en voi tai halua muuttaa asioita. Ravistelen itseni irti uhrin asemasta, vaikka kuinka tekisi mieli kääriytyä itsesääliin ja sysätä vastuu ulkopuolisille.
Riitamme eivät ole herkkua miehellenikään. Ei ole hänen syynsä, että kärsin ulkopuolisuuden tuskasta tai että paikalliset tavat ottavat hermoilleni. Jos minun on täytynyt sopeutua mieheni kotimaahan, hänen on täytynyt oppia antamaan sopeutujalle tunnustusta: taputus olalle tai halaus tekevät terää. Tuskani on tullut kuulluksi.
Marriage Story -elokuva on hauska, riipivä, kauhea, ihana, itkettävä ja kaikkia näitä yhtäaikaa. Aivan kuten useimmat rakkaussuhteet oikeassakin elämässä.
Täydellistä konseptia – kuka joustaa ja miksi joustaa – ei ole olemassakaan. Ei missään parisuhteessa, ei millään mantereella. Riittää hyvin, että kompromisseja tehdään yksi kerrallaan.
Valmista ei tule koskaan.
Heli Suutari
Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja” (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.