Ryhmään kuuluminen arjen tukipilarina

Monesti ajatellaan, että toiset ovat sosiaalisempia ja heille on luonnollisempaa kuulua ryhmään tai ystävystyä. Jotkin luonteenpiirteet (kuten empaattisuus) ja elämäntilanteet (kuten koulu tai työpaikka) todellakin helpottavat ihmissuhteiden syntymistä. Meille kaikille on kuitenkin tärkeää positiiviseen ryhmään kuuluminen. Se antaa toivon ja onnen tunteita; tärkeitä arjen tukipilareita.

Ryhmän puuttuminen tai loppuminen esimerkiksi muutettaessa uuteen maahan aiheuttaa ymmärrettävästi yksinäisyyttä. Yksinäisyyden tunteet voivat liittyä myös esimerkiksi masennukseen, heikkoon itsetuntoon tai sopeutumisvaikeuksiin.

Muutoksen
tuoma yksinäisyyden tunne ei ole harvinainen, kenenkään vika tai missään
tapauksessa häpeä. Se kannattaa todeta olemassa olevaksi, hyväksyä ja kerätä
rohkeutta muutokselle.

Oili,
43, tiesi, että yksinäisyys ulkomailla on mahdollista ja halusi toisenlaisen
kokemuksen.

”Lontooseen
muuttaessani lähdin tietoisesti hankkimaan ystäviä, koska vietin aiemmin
yksinäisen työkauden Espanjassa. Tiesin, että minun täytyisi olla itse
aktiivinen, muuten sama toistuisi. Tulin heti esimerkiksi merimieskirkolle,
liityin harrasteryhmiin ja pyysin tapaamiani henkilöitä kahville. Jo etukäteen
Suomessa selvittelin tapoja olla mukana ryhmissä. Tämä ulkomaankeikka on ollut
ihan erilainen, ja olen löytänyt tosi hyviä ystäviä.”

Saana,
27, sanoo samaa muiden seuraan hakeutumisesta. Hän tunsin yhden lontoolaisen
ennen muuttoa.

”Asuin aiemminkin ulkomailla, ja silloin olin yksin. Tällä kertaa olen selvästi kuulunut enemmän yhteisöön. Yksikin tuttu paikallinen ihminen on ensiaskel, koska tämä tuntee muita ja pääset heti osaksi ryhmää. Myös sosiaalisella medialla on iso vaikutus nykypäivän ystävystymiseen, paikallisten tai suomalaisten ryhmien kautta voi löytää samanhenkisiä ihmisiä.”

Muiden seuraan avoimella asenteella

Usein
haastavammat olosuhteet avartavat käsitystämme ”oikeanlaisesta” ystävästä ja
ystäväpiirien syntymisestä. Tämä ei rajoitu ulkomaille: Esimerkiksi opiskelujen
takia toiselle paikkakunnalle muuttavan ja kotipaikkakunnallaan opiskelevan sosiaaliset
tarpeet eroavat toisistaan. Uudelle paikkakunnalle muuttava joutuu tekemään
töitä sosiaalisen ympäristönsä rakentamisen eteen ja todennäköisesti myös
hyväksymään enemmän erilaisuutta kuin valmiisiin piireihin kotipaikkakunnallaan
tukeutuva.

Ihmisellä
on taipumus tuntea yhteenkuuluvuutta niiden kanssa, jotka tuovat esille
samankaltaisuutta tai toivottuja ominaisuuksia. Saatammekin olla sokeita sille,
mistä etsimme ystävyyssuhteita tai jopa sille, kuinka nopeasti tai helposti
odotamme ystävyyksien syntyvän.

Torjunta
ja ulossulkeminen ovat todellisuutta myös suomalaisryhmissä ulkomailla. Se ei
tarkoita torjutun vähättelyä, vaan sitä, ettei juuri tuo ryhmä tarjonnut
toivottua yhteyttä muiden kanssa. Samantyyppinen elämäntilanne tai yhteinen kieli
eivät automaattisesti tarkoita ryhmän muodostumista, vaikka siltä voisi tuntua.

Yksinäisyyden
selättämiseksi kannattaa hakeutua aktiivisesti muiden seuraan avoimella
asenteella, pohtia omia toiveita ja sopeutua tarjolla olevien ihmissuhteiden
syvyyteen. Ryhmään kuuluminen on tavoiteltavaa, sillä pienikin positiivinen
palaute, kuten: ”Hei kato Marjo, kiva nähdä sut täällä!” vahvistaa
ihmiselle tärkeää yhteenkuuluvuuden ja toivon tunnetta.

Tehtävä: Mieti omia toiveitasi ja ryhmiä, joista olet ennen etsinyt uusia ystäviä. Voisitko tietoisesti suunnitella ystävystyväsi eri-ikäisen henkilön kanssa, esimerkiksi vierailla yksinäisen vanhuksen luona tai tarjota ruokaa opiskelijalle? Löytäisitkö ystäviä eri kieltä puhuvien tai eri toimialalla työskentelevien parista?

Vinkki: Eri maissa toimii ystäväpalveluita ja verkostoja, joiden kautta voi olla vapaaehtoisena ystävänä toiselle suomalaiselle. Kokeile myös itse suomalaistapaamisen ehdottamista – pubi-illan toteuttamiseen tarvitset vain paikan, ajan ja siitä ilmoittamisen Facebookissa.

Salla Korteniemi

Kirjoittaja on koulutukseltaan kasvatustieteiden kandidaatti. Hän työskentelee Lontoon Merimieskirkon liikkuvana sosiaalikuraattorina. Työssään Korteniemi tukee suomalaisten yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Korteniemi on aiemmin työskennellyt pitkään mm. toimittajana, markkinointiyrittäjänä ja opettajana.