Skip to Content
Perhe maailmalla

Ystävystyminen ulkomailla

Julkaistu:

Perheen ulkopuoliset merkitykselliset ihmissuhteet, kuten ystävät ja luottohenkilöt, tuovat arkeen turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.  Ne myös vahvistavat osallisuuden tunnetta, joka on syrjäytymisen vastakohta.

Ystävyyssuhde ei kuitenkaan synny pakottamalla, vaikka sille olisi tarvetta. Ensimmäinen askel sille on ihmisten tapaaminen ja tutuksi tuleminen.

Osallistuminen toimintaan avaa mahdollisuuden tutustumiselle

Eräs hyvä keino löytää
merkityksellisiä ihmissuhteita on etsiä tilanteita, joissa voi tavata ihmisiä ja
tutustua paremmin. Potentiaalisia tilanteita syntyy tekemisen ohessa, arjessa
ja harrastaessa. Kuntosalilla kohtaaminen voi syntyä samalle laitteelle
jonottamisesta. Lasten koulukyytien suunnittelu tuo vapaaehtoiset vanhemmat
yhteiseen keskusteluun. Savikurssilla voi alkaa puhua vierustoverin kanssa
vetäjän suurenmoisuudesta tai saven mahdottomuudesta.

Jos ystävyyden syntytilanteen
purkaisi oikein pieniksi osasyiden joukoksi, lista voisi näyttää tältä:

  • Paikka, jossa muita ihmisiä voi kohdata.
  • Aihe, jonka pariin tullaan mielellään tietyn ajanjakson sisällä useamman kerran (jatkuvuus on taattu).
  • Tilanteita, joissa vuorovaikutusta (mm. keskustelu, neuvottelu) voi syntyä.
  • Yhteistä tekemistä, jossa tutustumisen lomassa saadaan parhaassa tapauksessa yhteisiä muistoja tai onnistumisen kokemuksia.

Lista voisi olla kuvaus vaikkapa Merimieskirkolla viikoittain kokoontuvasta lasten kerhosta tai au pairien kuukausittaisesta kokoontumisesta. Ennaltaehkäisevän sosiaalityön tarkoituksena on luoda tilanteita, joissa syntyy kohtaamista, koska se voi tarkoittaa ystävystymistä.

Rohkeutta yrittää, lujuutta olla tyytyväinen

Kohtaamispaikat
ovat hyvä tapa löytää uusia ihmisiä, mutta järjestetty toiminta ei vetoa
kaikkiin eikä sellaista ole joka paikkakunnalla. Viikkoaikatauluunkin saattaa
olla mahdotonta lisätä säännöllistä omaa aikaa. Jos mahdollista, uudella
asuinpaikalla voi olla viisasta jatkaa aiempaa harrastusta tai vapaa-ajan
viettotapaa, koska sen sisältö on jo tuttua. Tuttuuden tunne saattaa olla
helpottavaa, kun vieraalla kielellä toimimisen lisäksi kaikkea ei tarvitse
opetella. Onnistumisen kokemukset vahvistavat minäpystyvyyden tunnetta ja
vähentävät oppimisesta koituvaa stressiä.

Tärkeintä ei ole viikoittaisuus,
tietty paikka tai tapa, vaan pikemmin mahdollisuudet toistuvan vuorovaikutuksen
syntymiselle ja rohkeus yrittää. Itsenäinen harrastus (kuten yleisessä saunassa
käyminen) tutustuttaa samanrytmisiin henkilöihin. Paikalliset sosiaalisen
median ryhmät ja keskustelut ovat helppo tapa osallistua etänä. Joskus on
mukava tutustua vahingossa, päätyä ystäväksi ilman ilmassa leijuvaa
tarkoituksellisuuden tuntua.

Aina ei kuitenkaan etsimälläkään
löydy uutta sydänystävää. Silloin voi auttaa ajatus “tarpeeksi hyvästä”. Se voi
olla lapsen koulukaverin vanhempi tai jumpparyhmän henkilö.

Merkityksellisiä ihmissuhteita
kannattaa etsiä ja vaalia, sillä niiden avulla olemme osa ryhmää. Merkityksellisen
ihmissuhteen ei tarvitse olla täydellistä toisen ymmärtämistä, paremminkin
tunne siitä, että olet jollain tavalla erityinen toiselle; välillänne on
luottamusta ja positiivista vuorovaikutusta.

Salla Korteniemi, Lontoon merimieskirkon liikkuva sosiaalikuraattori

Kirjoittaja on koulutukseltaan kasvatustieteiden kandidaatti. Hän työskentelee tällä hetkellä Lontoon Merimieskirkon liikkuvana sosiaalikuraattorina. Työssään Korteniemi tukee suomalaisten yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia Isossa-Britanniassa ja Irlannissa.  Korteniemi on aiemmin työskennellyt pitkään mm. toimittajana, markkinointiyrittäjänä ja opettajana.

Kuva: Anupam Mahapatra/Unsplash

Lähteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osallisuus. Päivitetty 17.5.2019. Viitattu: 11.2.2020 https://thl.fi/en/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Peltonen, K. Elomaa-Krapu, M. Määttä, A., Kahala, M. & Kananen, M. (2017) Nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen. UAS Journal. Viitattu: 11.2.2020 https://uasjournal.fi/2-2017/ammattikorkeakoulut-nuorten/

Pennington,D. C. (2010) Pienryhmän sosiaalipsykologia Helsinki: Gaudeamus. 1. painos

Jaa artikkeli
Back to top