Perustaidot muuttavat maailmaa – mutta kuka päättää, mitä jokainen tarvitsee?

Kasvatusfilosofi Paulo Freire tuli 1970-luvulla tunnetuksi Brasilian lukutaidottomien maanviljelijöiden lukutaitokoulutuksista ja kriittisen pedagogiikan uranuurtajana.

Freiren kasvatusajattelun ytimessä on tietoisuuden ja toimijuuden vahvistaminen, tasa-arvo ja dialogisuus. Hänen ajatuksensa tunnetaan hyvin suomalaisessa vapaan sivistystyön perinteessä, jonka laissa määriteltyyn tarkoitukseen ja tavoitteisiin ne istuvat.

Freire on kriittisen pedagogiikan muotoilijana 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia kasvatusteoreetikoita, ja hänen ajattelussaan on yhä paljon opittavaa. Kriittinen pedagogiikka tarjoaa vankan pohjan myös aikuisten perustaito-opetuksen tarkasteluun.

Aikuisten perustaitoja tarvitaan

Kvs ja Opintokeskus Sivis kehittivät 2018–2020 yhdessä kumppaneiden kanssa ryhmien perustaito-opetukseen tarkoitetun Kaikkien-mallin tukemaan työikäisten tavoitteellista ja vaikuttavaa oppimista.

Tavoitteena oli kehittää perustaitoja tavalla, joka auttaa ihmisiä parantamaan omaa arkeaan ja vahvistaa heidän osallisuuttaan. Onnistunutta mallia jatketaan edelleen kouluttajien koulutuksilla, joita järjestetään vuosina 2021 ja 2022 yhdessä Opintokeskus Siviksen kanssa.

On laajalti nähty, että yhteiskunnan nopea muutos, kuten sähköistyminen ja globalisaatio monine seurauksineen, vaikuttaa osaamistarpeisiimme arjessa. Meiltä odotetaan myös kykyä reflektioon ja itseohjautuvuuteen.

Aikuisten perustaitoja tarvitaan, jotta jokainen voi vaikuttaa elämäänsä tekemällä oikeita asioita ja päätöksiä oikeaan aikaan.

Mitä perustaidot käytännössä ovat?

Aikuisten perustaitoihin on kiinnitetty laajasti huomiota niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Keskustelua on ohjannut muun muassa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n teettämä PIAAC-vertailututkimus.

Perustaidoiksi määritellään tutkimuksessa luku-, numero-, ja digitaidot, ja niiden vahvistamiseen aikuisväestössä on laadittu runsaasti ohjelmia ja hankkeita eri maissa.

Yritykset kuvata tarkemmin niitä tietoja ja taitoja, jotka kunkin tulisi hallita, törmäävät kuitenkin varsin nopeasti vaikeasti ratkaistaviin kysymyksiin. Mitä perustaidot käytännössä tarkoittavat? Kuka päättää, mitä jokainen tarvitsee? Ovatko perustaidot kaikille samat? Onko niin, että osalla meistä ei ole perustaitoja? Tai jopa niin, että osalla heistä ei ole perustaitoja?

Perustaidot elävät ajassa ja paikassa

Teoksessaan Politics of Education Paulo Freire kuvaa keskusteluaan lukutaidottoman maanviljelijän kanssa: ”Voidaksesi olla lukutaidoton sinun tulee elää siellä, missä on kirjaimia, etkä silti osaa niitä.” maanviljelijä sanoi Freirelle (Freire 1985, 14).

Lukutaidottomuus ilmenee siis suhteessa ympäristöön. Freirelle lukutaidottomuus ei ollut koskaan merkki ihmisen älykkyydestä, vaan mahdollisuuksien puutteesta.

Sama ajaton havainto voidaan liittää myös perustaitoihin: ne ovat kontekstisidonnaisia. Jokaisella meistä on tietoja ja taitoja, mutta yhtä lailla tarvitsemme uusia tietoja ja taitoja toimiessamme uusissa tilanteissa tai ympäristöissä.

Freire katsoi, että edellisen keskusteluesimerkin pystyy tuottamaan vain ihminen, joka näkee oman lukutaidottomuutensa ongelmallisena. Opetuksen tuleekin hänen mukaansa edistää kriittistä tietoisuutta.

Transformatiiviset perustaidot?

Freire katsoi, että kun oppijat oppivat katsomaan ja analysoimaan kriittisesti maailmaansa, heidän on mahdollista toimia siinä aiempaa omaehtoisemmin. Lukutaidosta tulee globaali tehtävä, jossa on mukana oppijat suhteessa muihin ja ympäröivään maailmaan.

Tietoisuutta edistävässä, dialogisessa oppimisessa oppijat löytävät uusia merkityksiä. He oppivat ottamaan paikkansa maailmassa toimijoina ja luomaan uutta.

Lukutaito ei ole valmiiden ajatusten omaksumista, vaan ajattelua ja uudelleen ajattelua, luonteeltaan transformatiivista.

Freire kritisoi passivoivaa tallettavaa kasvatusta, jossa opettaja osoittaa valmiin oppisisällön oppijoiden omaksuttavaksi. Oppimisen tulee hänen mukaansa lähteä liikkeelle oppijan kannalta oleellisista asioista. Sen lisäksi kasvatuksen päämääränä tulee olla muutos, joka luo parempaa maailmaa.

Perustaidot kestävän tulevaisuuden perustana

Nyky-yhteiskunnassa omaehtoinen toiminta edellyttää myös numeerisen tiedon ymmärtämistä sekä digitaalista osaamista. Arjen toiminnot tapahtuvat enenevässä määrin digitaalisissa ympäristöissä, joten turvallinen ja tarkoituksenmukainen asiointi vaatii uutta osaamista.

Tarvitsemme yhä enemmän medialukutaitoa, ymmärrystä niistä keinoista, joilla meihin pyritään vaikuttamaan, sekä lähdekriittisyyttä. Myös numero-osaaminen on tärkeää päivittäisessä arjessamme. Selitämme, arvioimme ja ennakoimme asioita numeerisen tiedon ja matemaattisen ongelmanratkaisun avulla.

Erityisen tärkeänä asiana on laajalla rintamalla havaittu kiireellinen tarve tuottaa uutta tietoisuutta ja toimijuutta suhteessa kohtaamaamme ekokriisiin ja ongelmalliseen luontosuhteeseemme. Tästä mainion puheenvuoron on kirjoittanut muun muassa Maria Joutsenvirta Sivistystori-blogissa.

Voidaankin nähdä, että oman paikan ottaminen maailmassa edellyttää riittäviä perustaitoja, jotka vahvistavat toimijuuttamme. Tasa-arvoon ja kestävään tulevaisuuteen tähtäävän yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus oppia itselleen tärkeitä taitoja läpi elämän.

Parempi tulevaisuus rakennetaan oppimalla yhdessä

Tästä kaikesta voi soveltaa käytäntöjä myös aikuisten perustaito-opetuksen toteuttamiseen.

Tavoitteena on oppia keskustelusta, oppia muodostamaan omia näkemyksiä ja yhdistämään erilaisia näkökulmia sekä hahmottaa yhdessä opittavaa asiaa ja tuottaa uutta ymmärrystä.

Kaikkien-mallissa oppijat nähdään tasa-arvoisina toimijoina ja oppiminen yhdessä tekemisenä.

Luku-, numero- ja digitaidot kehittyvät tarttumalla omaehtoisesti ja tavoitteellisesti arjen ongelmien ratkaisuihin. Oppijalähtöisyytensä ja paikallisuutensa ansiosta malli soveltuu eri ryhmille riippumatta esimerkiksi koulutustaustasta tai työmarkkinastatuksesta. Lue lisää www.kaikkienmalli.fi.

Kuva: Nina Hjelt.