Sivistyksen pelottomat
Oppilaat työskentelevät ryhmissä ja tehtävänä on lukea pätkä tekstiä vuorotellen. Kun hiljainen ja vetäytyvä oppilas lukee osuutensa, toinen puuskahtaa kyllästyneenä:
– Puhu lujempaa, eihän tuota kukaan kuule!
Kolmas oppilas, joka ehkä haluaa edellisen puhujan silmissä lisää suosiota, mutisee:
– Kuin kärpäsen ininää.
Hiljaa puhunut oppilas lopettaa lukemisen ja hiljenee, silmiin nousee jotain kosteaa. Kaikki muutkin oppilaat hiljenevät hetkeksi. Jokainen kokee hetken epämukavuuden ja tietää, että nyt tapahtui jotain väärää.
Tällaisessa tilanteessa opettaja hämmentyy. Hätäinen huomautus ilkeän kommentin sanojalle ei tunnu riittävän. Pitäisi puolustaa arvostelun kohteeksi joutunutta, mutta kuinka ottaa puheeksi aiheita, jotka ovat yhden oppilaan kannalta arkaluontoisia?
Illan mittaan opettaja pohtii tapahtunutta ja päättää, että huomenna aiheeseen palataan. Aamulla hän kysyy pilkan kohteena olleelta oppilaalta, sopiiko tälle, jos tilanteesta keskustellaan yhdessä.
Tunnekasvatuksen teoriaa ei vielä tunneta
Edellä kuvattu tilanne voisi olla oma kokemukseni opettajan työstä tai kenen tahansa opettajan kokemus. Tapahtuneen keskiössä voisi olla mikä tahansa asia, jonka vuoksi ryhmään syntyy kielteistä tunneilmapiiriä.
Nuorena opettajana huomasin, että koulun arjessa tunteet ja tunnekokemukset ovat jatkuvasti läsnä. Myönteisten tunteiden kanssa meillä on taipumus pärjätä, mutta kipeät tunteet ovat täysin eri asia. Ylipäätään luokan arjessa on usein tilanteita, joissa epämääräistä tunneainesta nousee esiin.
Vaikka tunteet koulukontekstissa ovat vasta viime vuosina nousseet laajaan keskusteluun, uskon aina olleen tunnekyvykkäitä opettajia, jotka ovat toteuttaneet tunnekasvatusta erilaisilla keinoilla.
Nykyisissä perusasteen opetussuunnitelman tavoitteissa ja sisällöissä mainitaan useaan kertaan tunneosaaminen, joten tarvitsemme myös tutkimusperustaista tietoa siitä, mitä tunnekasvatus koulussa on ja miten sitä voidaan toteuttaa.
Yksittäiset ohjelmat tai materiaalipaketit koetaan usein ylimääräisenä työnä ja niiden käyttöaste riippuu opettajan innostuksesta.
Olen myös kohdannut satoja opettajaksi opiskelevia nuoria, joiden mukaan monilla kursseilla todetaan, että tunnekasvatusta olisi hyvä toteuttaa, mutta kukaan ei kerro, mitä se on.
Olen väitöskirjatutkija ja pyrin tutkimuksessani tarkastelemaan tunnekasvatusta ilmiönä, joka tulisi olla osa jokapäiväistä koulun arkea. Olen kerännyt tutkimusaineiston osana opettajan työtäni, ja se koostuu videoiduista tai nauhoitetuista opetustilanteista sekä opettajan havaintopäiväkirjan merkinnöistä.
Myönteistä tunneilmapiiriä voi pyrkiä rakentamaan
Tunteiden olemusta ja tehtäviä voidaan määritellä eri tieteenaloista käsin. Tunnetutkija Marja Kokkonen muistuttaa, että tunteet vaikuttavat monin tavoin oppimiseen. Myönteiset tunteet parantavat oppimista ja muistamista ja toisaalta kielteiset tunteet estävät uuden omaksumista.
Ryhmän ilmiöitä tutkinut Tiina Nikkola puhuu ryhmässä ilmenevistä tuntemuksista, joita kavahdetaan. Jos ryhmän jäsenet kokevat jonkinlaista uhkaa, alkaa energia siirtyä työn tekemisestä oman itsen suojaamiseen. Uuden oppimisen sijaan erilaiset sosiaaliset pelit saavat tilaa.
Tutkimukseni aineiston perusteella on nähtävillä, että opettaja voi pyrkiä rakentamaan myönteistä tunneilmapiiriä. Seuraava lista kuvaa keinoja, joiden avulla opettaja voi pyrkiä luomaan ryhmään yhteyden ja toisia kohti suuntautumisen ilmapiiriä:
- Yhteyttä rakentava puhumisen tapa
- Hellyyden ja lämmön osoittaminen oppilaita kohtaan sanallisesti tai sanattomasti
- Oppilaiden ohjaaminen myötätunnon äärelle
- Kysyminen keinona rakentaa yhteyttä
- Kiittäminen keinona rakentaa yhteyttä
- Ennakoiva ohjeistus keinona rakentaa yhteyttä
- Yhteisen naurun salliminen
- Yhteyttä rikkovaan käytökseen puuttuminen
- Keskinäiseen kuuntelemiseen ohjaaminen
Näitä tekijöitä voi tunnistaa myös tämän blogitekstin alussa kuvaillusta tilanteesta. Mutta miten alussa kuvailtu tilanne lopulta päättyi? Kuinka ikävä tilanne palautettiin yhteiseen keskusteluun ja miten se ratkesi?
Vinkkejä opettajana toimimiseen
Seuraava kuvaus kertoo yhden esimerkin siitä, miten tunnekasvatuksellisesti orientoitunut opettaja voi pyrkiä rakentamaan luokkaan jakamisen ja toisia kohti avautumisen ilmapiiriä:
Oppilaat kokoontuvat yhteiseen piiriin. Ensin käydään läpi päivän ohjelmaa, jutellaan kaikesta mitä päivän aikana tulee muistaa ja huomioida. Sitten venytellään lempeästi kehoa, silitetään ensin omia käsivarsia, kaulaa, niskaa ja kasvoja. Käännytään piirissä siten, että kasvot osoittavat edessä istuvan selkää kohden. Silitetään toisen selkään, piirretään sinne kuvioita ja annetaan toisen arvata, mistä kuviosta oli kyse. Annetaan oppilaille mahdollisuus koskettaa toista turvallisesti ja kauniisti.
Rentoutustuokion jälkeen käännytään taas piirin keskelle. Opettaja johdattelee keskustelun eiliseen tilanteeseen, josta kenellekään ei jäänyt hyvä mieli. Piiriparit pohtivat keskenään, miten tilanteen voisi korjata. Oppilaiden ehdotus on, että hiljaa puhuneelle oppilaalle rumasti kommentoinut pyytää anteeksi. Opettajan pyynnöstä oppilaat pohtivat vielä sitä, mikä on hyvä keino pyytää anteeksi; millä tavalla katsotaan ja puhutaan kun pyydetään anteeksi? Joku ehdottaa ”Katsotaan silmiin” ja toinen lisää ”Sillain että tarkottaa sitä, eikä vain sano.”
Näin toimitaan, ja ikävän kokemuksen kohteena ollut oppilas tulee anteeksipyytäjää puoleen tiehen vastaan. Kun tapahtunut on sovittu, opettaja pyytää vielä oppilaita piiriparin kanssa puhumaan siitä, minkälainen tunnelma luokkaan syntyi siitä, kun ikävä tilanne selvitettiin ja saatiin anteeksi. Yksi oppilaista kuvailee ”Kaikkia alkoi naurattaa” ja vieruskaverinsa lisää siihen ”Ja tänne luokkaan tuli sellanen hyvä tunnelma.” Opettaja ja oppilaat katsovat toisiaan hymyillen. Luokkaan syntyy hetken onnellinen hiljaisuus.
Lue lisää aiheesta:
Marja Kokkonen. Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. (2017).
Tiina Nikkola, Matti Rautiainen & Pekka Räihä. Toinen tapa käydä koulua. (2013).
Kirjoittaja on saanut Kvs-säätiön apurahaa väitöstutkimukseensa koulun tunnekasvatuksesta. Uusi apurahakausi jatkuu 31.7.2021 saakka.
