Ajankohtaista
Pääsihteeri Pauliina Raento muistuttaa digitoinnin hyödyistä tutkijalle.
Pääsihteeri Pauliina Raento muistuttaa digitoinnin hyödyistä tutkijalle.
Siirtymä painetuista julkaisuista verkkojulkaisemiseen muuttaa tiedejulkaisemisen käytänteitä. On omaksuttava uusi julkaisujärjestelmä ja muokattava sopimuksia. On varmistettava, että digitoitu aineisto löytyy ja säilyy tulevillekin sukupolville.
Kotimaisten tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus on niin opetusministeriön kuin tiedelaitosten ja monien tiedejulkaisijoidenkin tavoite. Mieluiten ilmaiseksi, ja mieluiten heti.
”Jos avoimuus halutaan täysin maksuttomaksi julkaisujen käyttäjille, niiden tuottamisen kustannukset olisi korvattava kustantajille. Heidän työnsä parantaa julkaisujen laatua ja saavutettavuutta merkittävällä tavalla, eivätkä työ ja sen edellyttämä infrastruktuuri ole ilmaisia”, sanoo pääsihteeri Pauliina Raento Suomen tiedekustantajien liitosta.
Digitointi luo jatkumon
Vanhojen julkaisujen digitointi on avoimen julkaisemisen yksi ulottuvuus. Se luo jatkumon, jossa on mahdollista tehdä uudenlaisia hakuja ja vertailuja.
”Aineistoja voi jakaa entistä helpommin ajasta ja paikasta riippumatta niin tutkimuksessa kuin opetuksessa. Tämä helpottaa dialogia tutkittavista ilmiöistä”, Raento kuvaa.
Hän puhuu Tiedelehti digiksi -työpajassa Suomen tiedekustantajien liiton tuoreista digitointiohjeista, digijulkaisujen käyttöoikeuksien määrittelystä ja digitointihankkeiden rahoituksesta. Ohjeet ovat nyt ajan tasalla sekä aiempaa luettavammassa ja helpommin omaksuttavassa muodossa.
”Kokonaan uutta on laaja tietopaketti tiedelehtien käyttöehtojen, avoimen julkaisemisen ja sen rahoituksen suhteesta. Sen avulla kukin digitointia valmisteleva tiedelehden julkaisija voi valita lehdelleen ja yhteisölleen sopivimman lisenssin ja perustella valintansa,” Raento kertoo.
Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Jonne Renvall
