Aikuiskasvatus: Vuoden tiedeartikkeli osoitti leipäjonojen yhteisöllisyyden

Pysyykö kulutusyhteiskunnassa enää mukana ilman merkkituotteita ja trendikkäitä harrastuksia? Ajetaanko ihmiset tinkimään perushyödykkeistä, kuten ruuasta, jotta edes perheen lapset pystyisivät osallistumaan yhteiskuntaan?

Kun yleinen hyvinvointi kasvaa, kasvaa myös tarve hyödykkeisiin, sanoo Aikuiskasvatus-lehden vuoden 2012 tiedeartikkelin kirjoittanut Minna Mattila-Aalto.

Kuntoutussäätiön erikoistutkijana työskentelevän Mattila-Aallon mukaan tasavertaisuuden paine lapsiperheissä on suuri. Nuorille hankitaan teknisiä laitteita, vaikka se lisäisi taloudellista ahdinkoa.

Palkitussa tiedeartikkelissaan ”Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisemistä oma-avun yhteisössä – tapaus leipäjonoyhteisö” Mattila-Aalto analysoi suomalaisia leipäjonoja. Viime vuosina erityisesti lapsiperheiden, nuorten ja maahanmuuttajien osuus pääkaupunkiseudun leipäjonoissa on kasvanut.

Leipäjonoissa on aktiivisia toimijoita

Leipäjonojen heijastamaa köyhyyttä tai syrjäytymistä on tarkasteltu usein määrällisesti esimerkiksi tyypittelemällä jonoissa olevia ihmisiä.

Mattila-Aalto analysoi leipäjonoja yhteisöllisyyden paikkoina. Hän haastatteli Uudellamaalla ruokaa jakavan vapaaehtoisyhteisön vastuuhenkilöitä ja leipäjonossa olleita. Lisäksi hän tarkkaili jonojen toimintaa kenttätutkimuksena.

Tutkimuksen mukaan leipäjonot eivät ainoastaan tarjoa apua, vaan antavat jäsenilleen myös mahdollisuuden siirtyä avun hakijasta auttajaksi ja työllisten joukkoon.

Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa syrjäytyneitä pidetään passiivisina ja heihin kohdistetaan siksi erilaisia aktivoimistoimenpiteitä ja -suunnitelmia, mutta leipäjonoyhteisössä jäsenet ovat lähtökohtaisesti aktiivisia toimijoita. Osallistumalla yhteisön toimintaan he oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan.

– Laadullista tutkimusta tarvitaan valottamaan juuri sitä rakoa, joka auttaa meitä ymmärtämään, mistä tässä oikeastaan on kyse, Mattila-Aalto sanoo.

Hänen mielestään syrjäytymistutkimukseen ja -keskusteluun pitäisi tuoda mukaan myös niin sanottuja vuorovaikutuksellisia prosesseja. Sen sijaan, että mitataan jonkin toimenpiteen määrällisiä tuloksia, pitäisikin pohtia, mikä oikeasti toimii.

Aikuiskasvatus-lehti ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura ATS ry palkitsivat Minna Mattila-Aallon vuoden 2012 tiedeartikkelista 15. helmikuuta Tampereella. Perusteluissa todettiin, että artikkeli muun muassa nostaa esiin yhteiskunnallista keskustelua ja muistuttaa ongelmasta, jolle ei ole kyetty tai haluttu tehdä mitään.

Lisätietoja:
Minna Mattila-Aalto
erikoistutkija, Kuntoutussäätiö
VTT, KM, fysioterapeutti
040 837 2057
minna.mattila-aalto@kuntoutussaatio.fi