Uutta suomalaista musiikkikasvatusta – oma bändi tuo elämänlaatua ja osallisuutta myöhäisikäisille

Työiän ohittaneille tulee tarjota yhä monipuolisempia harrastus- ja koulutusmahdollisuuksia, sillä oppiminen jatkuu läpi elämän, sanovat myöhäisikäisten aikuisbändiä tutkineet Tuulikki Laes ja Laura Kiuru.

”Kun on musiikki mukana, niin minusta tämäkin elämänvaihe on ihana, ja bänditoiminta vaikuttaa siihen tietysti. Ainahan kehittyy, kun on jossakin mukana.”

Näin tiivistää kokemuksensa harrastajamuusikko, jota musiikkikasvatuksen tutkijat Tuulikki Laes ja Laura Kiuru haastattelivat tutkimukseensa. Siihen perustuva tiedeartikkeli myöhäisikäisten eli työiän ohittaneiden bänditoiminnasta on juuri julkaistu vertaisarvioidussa Aikuiskasvatus-tiedelehdessä.

Tutkimus kannustaa siihen, että vanhanakin on mahdollista opetella soittamaan.

”Taiteesta voi nauttia kuluttajana, mutta on syytä muistaa taiteen kasvatuksellinen merkitys. Määrätietoinen opiskelu edistää tutkitusti esimerkiksi aikuisten elämänhallintaa, minäpystyvyyttä, elämän tarkoituksellisuuden kokemusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta”, tutkijat sanovat.

Aikuisbänditoiminta on osa suomalaista uudistuvaa musiikkikasvatusta ja vaihtoehto perinteisille myöhäisiän harrastuksille. Se on pedagogisesti tavoitteellista, soitinopetukseen keskittyvää ja esiintymisiä oppimiskokemuksina painottavaa.

Bänditoiminnasta avautuu näkymä ympäristön myöhäisikäisille tarjoamiin toimintamahdollisuuksiin. Niitä tutkijat haluavat valaista, sillä myöhäisikää koskevalle oppimisen tutkimukselle on tarvetta. Suomi on yksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) määrittämistä superikääntyvistä maista, joten yhteiskunnassa on kehitettävä uusia ratkaisuja tukea elinikäistä oppimista ja toimijuutta.

Tavoitteellinen toiminta vaatii räätälöityä pedagogiikkaa

Tutkimustaan varten Laes ja Kiuru havainnoivat senioritalon asukkaiden bänditoimintaa, haastattelivat bändiläisiä ja videoivat esiintymistilanteita. Useimmat osallistujat olivat alkeisoppijoita, iältään 71–81-vuotiaita.

Ikääntyneiden tavoitteellisessa bänditoiminnassa tarvitaan oppimisen ohjaajaa ja esteettömiä menetelmiä tuntevaa, aikuisoppimiseen suuntautunutta musiikkipedagogia. Ei riitä, että senioritalon yhteiseen olohuoneeseen kannetaan rumpusetti, basso ja koskettimet.

Ikä voi tuoda mukanaan oppimisen hidasteita, kuten näön tai kuulon rappeumia, ja niiden myötä turhautumisen tunteita: taidot eivät tartukaan yhtä helposti kuin nuorena. Oppiminen on kuin kamppailua, jossa vaihtelevat epäonnistumisen ja onnistumisen kokemukset. Juuri se on tutkijoista merkityksellistä.

”Se, että uskallan mennä kokeilemaan ihan uutta, on ollut avartava kokemus”, eräs tutkimukseen haastateltu kertoo.

Tutkijoiden mukaan oppiminen ja julkiset esiintymiset luovat myöhäisikäisille mahdollisuuksia oman identiteetin uudelleen rakentamiseen sekä musiikin oppijana että yhteiskunnan toimijana.

Myöhäisikäisten bändit rakentavat sukupolvien välisiä siltoja: lapset ja lastenlapset musisoivat yhdessä mummon ja vaarin kanssa, keskustelevat musiikista ja soittimista sekä kuuntelevat yhdessä musiikkia.

”Keikoilla myöhäisikäisiä soittajia tulevat kuuntelemaan kaikenikäiset, ja osallistujat kokevat saavansa mahdollisuuden näyttää, että tällaistakin voi vanhana tehdä”, Laes ja Kiuru kertovat.

Ikääntyneekään eivät ole yhdestä puusta: yksi palaa bändissä nuoruutensa rockmusiikkiin, toiselle musiikinlaji on ennestään tuntematon.

Ikääntyneiden oikeutta oppimiseen on puolustettava

Suomi tunnetaan ainutlaatuisesta musiikkioppilaitosverkostostaan, johon kuuluvat taiteen perusopetus ja vapaa sivistystyö. Tiedeartikkeli onkin ajankohtaista luettavaa, kun juuri päättyneissä hallitusneuvottelussa vapaata sivistystyötä on uhattu suurilla leikkauksilla.

”Aikuisten tavoitteellinen opiskelu ja harrastaminen auttavat konkreettisesti haastamaan ikääntymistä koskevia ikäviä ennakkoluuloja ja raivaamaan tilaa omalle tavalle elää ja ikääntyä. Vanhanakin on oikeus sivistää itseään. Tämä on hyvä muistaa koulutusleikkauksia koskevassa päätöksenteossa”, päätoimittaja, professori Ulpukka Isopahkala-Bouret sanoo.

Tuulikki Laes ja Laura Kiuru toivovat tiedeartikkelinsa tavoittavan ne, jotka työkseen tai luottamustehtäväkseen päättävät ikääntyneiden asioista: sosiaali- ja terveysalan päättäjät, senioritaloyhtiöiden hallitukset, vanhustyöntekijät ja musiikkikasvatuksen kouluttajat. Moniammatillisella musiikkikasvatuksella on paljon annettavaa myöhäisikäisten elämänlaatuun ja merkityksellisen elämän tukemiseen.

”Opetus- ja kulttuurialan instituutioilla on velvollisuus vastata yhä monipuolisemmin nopeasti ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin”, Laes ja Kiuru sanovat.

Kuva: Arash Sammander/RockHubs.

Lue tiedeartikkeli

• Laes, T. & Kiuru, L. (2023). Identiteettityöskentely aikuisbändissä. Myöhäisiän oppimisen kamppailu ja esiintymisen tarjoumat. Aikuiskasvatus, 43(1–2). https://doi.org/10.33336/aik.127920

Lisää aiheesta

• Isopahkala-Bouret, U. (2023). Iällä on väliä myös koulutusta koskevassa päätöksenteossa. Aikuiskasvatus, 43(1–2), 5–7. https://doi.org/10.33336/aik.130712
• Laes, T. & Rautiainen, P. (2018). Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin. Elinikäinen oikeus vai velvollisuus? Aikuiskasvatus, 38(2), 130–139. https://doi.org/10.33336/aik.88334

Aikuiskasvatus

• on tieteenalansa ainoa kotimainen vertaisarvioitu tiedejulkaisu, jonka kustantavat Kvs-säätiö ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura (ATS).
• on luettavissa vapaasti Journal.fi-palvelussa tuoreeltaan ja koko historialtaan
• oli Vuoden tiedelehti 2022 -kilpailun finalisti
• sai Helsingin yliopiston aikuiskasvatustieteen opiskelijoilta Vuoden 2019 Aikuiskouluttajan tunnustuksen
• tuottaa yhdessä opiskelijoiden kanssa Sivistystä!-podcastia.

Lisätiedot

• toimituspäällikkö Terhi Kouvo, terhi.kouvo@kvs.fi, 0400 396 437