Skip to Content
Sivistyksen pelottomat

Kansallisfilosofi J. V. Snellmanin sivistyskäsite on yhä ajankohtainen

Julkaistu:

Suomella on vahva sivistyskeskustelun perinne, jolla on annettavaa myös kansainväliseen keskusteluun.

Yksi käynnistäjistä oli kansallisfilosofi J. V. Snellman (1806–1881), jonka sivistyskäsitteestä tuli Suomen ensimmäisen tasavallan vapaan kansansivistystyön perusta. Katsomustensa eroista huolimatta niin Santeri Alkio, Väinö Voionmaa kuin Zachris Castrénkin vetosivat siihen.

Toisen maailmasodan jälkeen Snellmanin sivistyskäsite jäi kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen piirissä vähäiselle huomiolle. Kuitenkin hänen kirjoituksensa Akateemisesta opiskelusta (1840) ja Sivistys ja yleishenki (1846) tarjoavat edelleen erinomaisia lähtökohtia sivistyskäsityksemme pohdinnalle ja uudistamiselle.

Kulttuuriperintö ja sen muokkaaminen keskiössä

Snellmanille sivistynyt ihminen oli kulttuurinen innovaattori, vastuun kantaja sekä arvojen ja normien kehittäjä. Hän nosti sivistyksen ja oppimisen yksilön ja kulttuuriperinnön avainkysymyksiksi. Kulttuuriperintö viittaa ihmiskunnan tai kansakuntien, tiede-, taide- ja ammattiyhteisöjen tähänastisiin saavutuksiin.

Snellman totesi, että tieto on sekä yksilöstä riippumatonta perinnettä että ajattelevan subjektin tapa ottaa tietoisuuteensa tämä sisältö.

Perinteen tulkitsevassa omaksumisessa tieto muuttuu Snellmanin sanoin ”omaksi vapaaksi päätökseksi, vakaumukseksi ja oivallukseksi”. Näin sivistyksessä yhdistyy kulttuurihistorian tuntemus sekä olemassa olevan ylittäminen, kun ihminen osallistuu kulttuurin tuottamiseen vapaalla päätöksellään.

Tämä näkemys on kokonaisvaltaisempi käsitys yksilön kehityksestä, tietämisestä ja oppimisesta kuin myöhemmät kognitiivisen psykologian näkemykset informaation prosessoinnista (tietokoneanalogia) tai yksilöstä maailmaa tulkitsevien selitysten rakentajana (konstruktivismi).

2000-luvulla valta-asemaan koulutuspoliittisessa keskustelussa ovat puolestaan nousseet 21. vuosisadan kompetenssit ja yleispätevät, erityisestä sisällöstä riippumattomat taidot. Ne sananmukaisesti erottavat oppimisen kulttuuriperinnöstä, oppiaineksen sisällöstä ja aikakauden aatevirtauksien vertailusta.

Kansainvälisyys on olennainen osa sivistystä

Snellman piti kansainvälistä keskustelua välttämättömänä. Vaikka hän kehitteli sivistyskäsitettään osana Suomen 1800-luvun kansallista heräämistä ja puhui paljon kansallishengestä, liittyi tähän pyrkimykseen vahva kosmopoliittinen ulottuvuus.

Snellmanille kansallishenki oli ”kansakunnalle ominainen yleisinhimillisen sivistyksen muoto.”

Valtio-oppi teoksensa alussa hän toteaa (KT 5, 38):

”Yksikään kansakunta ei voi muodostua pelkästään itseensä pitäytyen, vaan se liittyy kokonaisuudeksi vasta olemalla vuorovaikutuksessa muiden kansakuntien kanssa ja sen sivistys saa tietyn muodon suhteessa niihin (…) Riittäköön sen oivaltaminen, että erityinen kieli sisältää jo erityisen kansallisen sivistyksen ja edellyttää tätä ja että tämän sivistyksen on aina oltava yhteydessä ihmiskunnan sivistykseen.”

Aikamme haasteiden ollessa globaaleja, on myös ratkaisuja rakennettava globaalissa yhteistyössä. Ihmiskunnan yhteinen sivistys ratkaisee sen, millaiseksi tulevaisuutemme maapallolla muodostuu.

Aikakauden suuret kysymykset määrittävät sivistystä

Snellmanin sivistyskäsitteen vahvuuksiin lukeutuu myös sen näkemys velvoitteesta olla tietoinen ja löytää ratkaisuja aikakauden suuriin kysymyksiin.

Kirjoituksessaan Sivistys ja yleishenki (KT 9, 438) hän toteaa, että ensimmäinen yksilön sivistykselle esitettävä vaatimus se, että hän (mls. 441) ”perheenjäsenenä, ammatissaan, kunnassaan, kansakunnassaan, ihmiskunnan suurissa kysymyksissä ymmärtää aikansa vaatimukset” ja että hänellä on ”tietoa ja tahtoa edistää näitä yleisiä etuja.”

On selvää, että ajan vaatimuksiin sisältyvät nykyään ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen. Panos näiden globaalien ongelmien ratkaisemiseksi edellyttää edelläkävijyyttä kansallisessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa sekä sinnikästä työtä sitovien kansainvälisen sopimuksien aikaansaamiseksi.

Kirjoittaja osallistui Kvs-säätiön Sivistystilatyöpajoihin, joissa koostetaan jaettua ymmärrystä sivistyksen juurista ja tulevaisuudesta. Projektiin on saatu osarahoitusta Sitran Sivistys+-ohjelmasta.

Lähteet:

Miettinen, R. & Virkkunen, J. (2021) Johan Wilhelm Snellmanin sivistyskäsitys, aikuiskasvatus ja työ. Aikuiskasvatus 40(2), 268–277.
Snellman, J.V. (2000 [1840]). Akateemisesta opiskelusta. Kootut teokset, Osa 2, 452–476.
Snellman. J.V. (2001[1842]). Valtio-oppi. Kootut teokset, osa 5, 32–293.
Snellman, J.V. (2002[1846]). Sivistys ja yleishenki. Kootut teokset, Osa 9, 437–444.

Lue seuraavaksi:

Sivistystila antaa kanavan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseksi – projektipäällikkö Nina Hjelt kertoo hankkeesta

Sivistystehtävä on kaikkien yhteinen, mutta ei yksin kenenkään (Sivistyksen pelottomat -blogi)

Sivistyksen tilat – teemaryhmä Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä 2022 

Snellmanin sivistyskäsitys jatkuvan oppimisen ja työorganisaatioiden kehittämisen lähtökohtana ja haasteena (Aikuiskasvatus-tiedelehti)

Kuva: Thomas Ulrich, Pixabay

Jaa artikkeli
Back to top