Miten edistää saavutettavuutta projekteissa?

Työskentelin aiemmin vammaisjärjestöissä, ja nykyään katson monia asioita saavutettavuussilmälasien kautta. Kun syön ravintolassa, tarkistan usein automaattisesti, pääseekö sisään pyörätuolilla ja löytyykö kunnollista inva-wc:tä. Kun selailen verkkosivuja, huomaan heikon kontrastin ja mietin, että huononäköinen ei kyllä saisi tekstistä selvää.

Saavutettavuudella viitataan yleensä esteettömiin digitaalisiin palveluihin, ja esteettömyydellä fyysisiin tiloihin ja rakennuksiin. Saavutettavuutta käytetään kuitenkin joskus yhteisenä käsitteenä näistä molemmista puhuttaessa. Puhutaan myös sosiaalisesta saavutettavuudesta, jolla tarkoitetaan ihmisten moninaisuuden huomioon ottavaa ilmapiiriä ja asenteita.

Saavutettavuuden perimmäinen tarkoitus on edistää yhdenvertaisuutta eli kaikkien mahdollisuutta osallistua ja toimia. Usein kun pohditaan saavutettavuutta, mieleen tulee ajatus ”eihän meillä ole vammaisia asiakkaita, miksi satsaisimme saavutettavuuteen”. Täytyy myöntää, että itselläkin on joskus tuo käynyt mielessä. Silloin voi kysyä: miksi meillä tosiaan ei ole vammaisia asiakkaita?

Toisaalta saavutettavuus palvelee monia muitakin asiakasryhmiä, esimerkiksi suomea vieraana kielenä puhuvia, ikääntyviä ja heikkonäköisiä. Muille se voi näkyä esimerkiksi vaivattomampana ja selkeämpänä käyttökokemuksena.

Erityisryhmien korostamisen sijaan saavutettavuutta kannattaa tarkastella Design for all -näkökulmasta eli painottaa kaikille sopivaa suunnittelua – oli sitten kyse verkkosivuista, verkkokurssista tai tapahtumasta. Design for All tarkoittaa sellaisia suunnitteluun liittyviä strategioita ja keinoja, joilla edistetään ympäristöjen, tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä, saavutettavuutta ja esteettömyyttä kaikille käyttäjille (määritelmä: Suomen Design for all -verkoston Facebook-ryhmä).

Huomio saavutettavuuteen jo projektin suunnittelussa

Lainsäädäntömme alkoi edellyttää saavutettavuutta mun muassa valtioiden ja kuntien verkkopalveluilta siirtymäajan päätyttyä vuoden 2020 syyskuuhun mennessä. Taustalla on EU:n saavutettavuusdirektiivi, joka perustuu WCAG-standardiin (Web Content Accessibility Guidelines). Saavutettavuusvaatimukset koskettavat yhä useammin myös järjestöjä, jotka tuottavat esimerkiksi verkkopalveluja julkishallinnon myöntämällä projektirahoituksella.

Jo projektin suunnittelu- ja budjetointivaiheessa tulisi huomioida saavuttavuus ja esteettömyys. Niitä tulisi pohtia esimerkiksi projektin tapahtumien ja kurssien järjestämisessä, verkkosivujen suunnittelussa ja viestinnässä. Erityisesti silloin, kun projektin tarkoitus on edistää osallisuutta ja tarjota palveluita heikommassa asemassa oleville, saavutettavuuden ja esteettömyyden tulisi olla osa suunnittelua.

Valitettavasti esimerkiksi verkkopalveluiden saavutettavuuskartoitusten tekemisestä on tullut saavutettavuuslainsäädännön voimaantulon jälkeen niin kallista, että projektirahoitus ei monesti riitä siihen – ainakaan jos sitä ei ole etukäteen budjetoitu. Myös esimerkiksi videoiden ja podcastien tekstittämiskuluihin tulisi varautua ennakkoon.

Tietoa saavutettavuudesta pitäisi olla koko projektihenkilöstöllä, jotta se ei jää vain yhden tai muutaman ihmisen puuhasteluksi, jolloin kukaan ei katso kokonaisuutta. Parhaassa tapauksessa projektin suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana kokemusasiantuntijoita, mahdollisia tulevia käyttäjiä, joille saavutettavuus on omakohtaisesti tärkeää.

Joskus tarkoitus voi olla hyvä, mutta asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Esimerkki tästä on pyörätuolia käyttävän entisen kollegani kertomus ravintolasta. Ravintolassa oli kyllä inva-wc, mutta sinne olisi pitänyt mennä portaita, koska hissiä ei ollut.

Sari Pohjola
Viestintäsuunnittelija, Euroopan aikuiskoulutusjärjestö EAEA

Kvs-säätiö vastaa  Euroopan aikuiskoulutusjärjestön EAEA:n (European Association for the Education of Adults) viestinnästä.