EU lisää digiturvaa – mitä yksilö voi tehdä tietoturvansa eteen?

Alkuvuonna 2024 voimaan tulleet EU:n digipalvelusäädös DSA ja tekoälylaki pyrkivät parantamaan kansalaisten tietoturvaa. Tietosuoja-asiantuntija Harto Pönkän yleisöluennosta kertovan artikkelin toisessa osassa Pönkä kertoo, mitä yksilö voi tehdä tietoturvansa eteen.

Mitä paremmin meidät tunnetaan, sitä helpommin meihin voidaan vaikuttaa – paitsi myymällä asioita myös manipuloimalla mielipiteitämme ja tekemisiämme. Tämä uhkaa turvallisuuttamme monella tavalla, koska vaarassa ovat niin henkilökohtaiset tietomme kuin yhteiskuntarauhakin.

Pönkän listaamien vaikuttamiskeinojen määrä on hengästyttävä. Tutuimmasta päästä on esimerkiksi Venäjän valeuutismasinointi. Myös kiinalaisomisteisen Tiktokin tarkoitusperistä on puhuttu paljon.

Luennon yleisöstä useampi esittää eri näkökulmista saman kysymyksen: Mitä pieni ihminen voi tehdä? Evästeiden kieltämisen, jäljittämistä estävien lisäosien (näistä lisää Pönkän esityksestä, jonka voit katsoa täältä) ja sovellusten käytön lopettamisen lisäksi ei kovin paljoa. Siksi asian ei pitäisikään olla vain yksittäisten ihmisten vastuulla.

”Useimmiten se käyttäjä on itse asentanut vakoilusovellukset sinne laitteisiin. Ei tarvitse tavallaan vaikeampia keinoja käyttää siihen”, Pönkä sanoo ja viittaa erityisesti sosiaalisen median sovelluksiin. Valokuva: Mari Uusivirta

Alkuvuonna 2024 voimaan tullut EU:n digipalvelusäädös DSA (Digital Service Act) pyrkii vahvistamaan ihmisten oikeuksia verkossa – päätavoitteena on Euroopan komission mukaan ”estää laitonta ja haitallista toimintaa verkossa ja torjua disinformaation leviämistä”.

– Algoritmien toiminnasta on kerrottava vähintäänkin sen tärkeimmät kriteerit ja muuttujat sekä niiden keskinäinen tärkeysjärjestys, Pönkä sanoo.

Nähtäväksi jää, kuinka DSA onnistuu vaikuttamaan. Pönkän mielestä DSA-asetuksen kanssa voidaan olla toiveikkaita: se vähintäänkin tekee meitä tietoiseksi siitä, mitä selaillessamme tapahtuu.

– EU on harvoja tahoja, jotka voivat sääntelyä tehdä ja sitä kautta torpata riskejä ja tuoda toivoa. EU-alueen vaatimuksista voi parhaimmillaan kehittyä globaaleja standardeja.

Ja vaikka asian ei pitäisi olla yksilöiden vastuulla, antavat EU:n määrittelemät pelisäännöt myös yksilöille mahdollisuuksia vaikuttaa. Yksi esimerkki siitä on niin sanottu Schrems II -päätös. Yhden ihmisen, Max Schremsin, nostamaa kannetta seurasi päätös siitä, että eurooppalaisten henkilökohtaiset tiedot pitää Yhdysvalloissa suojata yhtä hyvin kuin EU:n alueella.

Pönkä muistuttaa, että tällaisia ennakkopäätöksiä syntyy vain sillä, että yksittäiset ihmiset ryhtyvät toimeen.

Seuraava askel on tekoälyä suitsiva AIA

Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2024 tekoälyä säätelevän AIA-säädöksen (Artificial Intelligent Act). Se on maailman ensimmäinen laki, joka säätelee tekoälyn käyttöä. Tekoälyä käytetään yhä enenevissä määrin eri aloilla ja teknologia kehittyy huimaa vauhtia.

Laki luokittelee tekoälyjärjestelmiä niiden aiheuttamien riskien mukaan ja esimerkiksi kieltää tietynlaisten tekoälyjärjestelmien käytön. Kiellettyä on esimerkiksi ihmisten jakaminen ryhmiin käytöksen, sosioekonomisen aseman tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Laki myös määrää, että turvallisuuden varmistamiseksi tekoälyn valvonnan tulee olla ihmisen käsissä sen sijaan, että se olisi automaattista.

AIA:ta valmistellessa on käyty samaa keskustelua kuin GDPR:n ja DSA:n kohdalla: ovatko säännöt liian tiukkoja, jotta ne haittaavat innovaatioita ja kilpailukykyä? Vai ovatko ne liian löysiä?

Lisätietoa aiheesta löytyy myös täältä.

Pönkän yleisöluennosta kertovan artikkelin ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Artikkeli on tehty osana Tulevaisuus ja toivo – EU Euroopan rakentajana -hanketta (2024). Hanke on rahoitettu valtioneuvoston kanslian myöntämistä valtionavuista kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedottamiseen. 

Harto Pönkä

• Tietoturvan ja sosiaalisen median asiantuntija ja kouluttaja.
• Päivätyönään ohjelmistoyrittäjä Innowise Oy:ssa.
• Koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja.
• Tietokirjailija ja osallistunut Faktabaarin Digitaalisen informaatiolukutaito-oppaan ja Tekoälyoppaan tekemiseen.
• Lempisome on Twitter, nykyinen X, kaikesta huolimatta, vaikka alustaa on viime vuosina kritisoitu mm. vihapuheen sallimisesta. ”Siellä voi vielä toisinaan toteutua yhteiskunnallisen keskustelun ideaali, jossa kuka tahansa voi keskustella kenen tahansa kanssa.”

Artikkelin kirjoittajasta

Mari Uusivirta on freelancer-toimittaja, joka asuu Oulussa. Hän kirjoittaa erityisesti yhdenvertaisuuteen liittyvistä aiheista.