Aikuiskasvatus: Esihenkilön työhyvinvointitoimijuus vahvistaa koko työyhteisöä

Jos halutaan kehittää kestävää työelämää, on kehitettävä esihenkilöiden työhyvinvointitoimijuutta. Tuoreessa tutkimuksessa luotu käsite siirtää näkökulman vikojen korjaamisesta aktiiviseen työhyvinvoinnin edistämiseen.

Aikuiskasvatuksen tutkijat Merianna Rossi, Katja Vähäsantanen ja Saara Pyykkönen selvittivät, miten esihenkilöt kokevat oman toimijuutensa työhyvinvoinnin edistämisessä ja millaisia keinoja he käyttävät sen tukemiseksi.

”Esihenkilön jaksaminen ja työhyvinvointi heijastuvat suoraan työntekijöiden hyvinvointiin, sitoutumiseen, työilmapiiriin ja lopulta tuottavuuteen”, tutkijat toteavat.

Tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu vertaisarvioituna tiedeartikkelina Aikuiskasvatus-tiedelehdessä, jolle työelämän kehittäminen on keskeinen tutkimusalue.

Esihenkilötyö on yhä vaativampaa

Tuoreista tutkimuksista tiedetään, että työn imu, työtyytyväisyys ja arviot työkyvystä ovat heikentyneet erityisesti johtajilla.

”Työelämän myllerryksessä esihenkilöiden työkuorma on kasvanut. Intensiivinen työ sekä useat eri roolit ja vastuut vievät voimia. Työhyvinvoinnin haasteet, kuten työuupumus, koettelevat myös johtoa”, Rossi, Vähäsantanen ja Pyykkönen sanovat.

Heidän mukaansa tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä, joilla tuetaan työntekijöiden työhyvinvointia, osallisuutta ja oppimista. Niiden kehittämistä edistää tutkijoiden luoma käsite: työhyvinvointitoimijuus. Se ilmenee käytännössä tekoina ja asenteina, jotka tukevat niin esihenkilön omaa kuin työntekijöiden hyvinvointia.

Tyyppitarinat kuvaavat työhyvinvointitoimijuutta

Tutkijat  keräsivät aineistonsa nauhoittamalla tutkimukseen osallistuneiden yhdeksän esihenkilön ja työhyvinvointivalmentajien keskusteluja. Narratiivisella otteella analysoidusta aineistosta syntyi neljä tyyppitarinaa, jotka ilmentävät esihenkilön työhyvinvointitoimijuutta ja kuvastavat samalla käsitteen moniulotteisuutta.

Tarinoihin voi myös peilata omaa asennettaan ja toimintaansa.

Siinä, missä edistävää työhyvinvointitoimijuutta osoittava esihenkilö oli työsti aktiivisesti omaa ja työntekijöiden työhyvinvointia, vastustavaa toimijuutta osoittanut ei pitänyt asiaa lainkaan tarpeellisena. Epävarmaa hyvinvointitoimijuutta osoittanut esihenkilö käänsi keskustelun herkästi työasioihin, ja ulkoistavaa toimijuutta osoittanut esihenkilö koki mahdottomaksi vaikuttaa sen paremmin omaan kuin alaistensa työhyvinvointiin.

Huomio aktiiviseen kehittämiseen

Tutkijoiden yllätykseksi työhyvinvointitoimijuuden käsite käänsi näkökulmaa merkittävästi. Sen sijaan, että keskitytään korjaamaan vikoja, kehitetään aktiivista, omannäköistä työelämää itselle ja työyhteisön jäsenille.

Se vaatii uuden oppimista niin esihenkilöltä kuin alaisilta. Työhyvinvointi on yhdessä oivaltamisen prosessi.

”Hyvinvoivat esihenkilöt eivät vain paranna organisaationsa toimintaa vaan edistävät laajemminkin työelämän kestävyyttä ja yhteiskunnan hyvinvointia”, Merianna Rossi, Katja Vähäsantanen ja Saara Pyykkönen toteavat.

Viestinsä he suuntaavat etenkin esihenkilöille, johdolle ja henkilöstöhallinnon ammattilaisille.

Tiedeartikkelin tekijät

• Merianna Rossi, kasvatustieteen maisteri, , yrittäjä, Jyväskylän yliopisto
• Katja Vähäsantanen, kasvatustieteen tohtori, dosentti, tutkijayliopettaja, HAMK Edu -tutkimusyksikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu
• Saara Pyykkönen, kasvatustieteen maisteri, Jyväskylän yliopisto

Lue tiedeartikkeli

• Rossi, M., Vähäsantanen, K. & Pyykkönen, S. (2025). Työhyvinvointitoimijuus esihenkilötyössä: Tarinoita uuden toimijuuskäsitteen taustalle. Aikuiskasvatus, 45(1), 6–19. https://doi.org/10.33336/aik.126142

Lisää aiheesta

• Järvensivu, A. (2025). Mitä sanottavaa Aikuiskasvatuksella on tuottavuuskehityksestä? Aikuiskasvatus, 45(1), 4–5. https://doi.org/10.33336/aik.159973

Lisätiedot

• toimituspäällikkö Terhi Kouvo, terhi.kouvo@kvs.fi, 0400 396 437