Janne Kotiaho: ”Vakavasti tehtäväänsä suhtautuva arvioija saattaa nostaa artikkelin uudelle tasolle”
Julkaistu:Ekologian professori Janne Kotiaho suostuu arvioimaan enää tieteen huippusarjoihin lähetettyjä käsikirjoituksia, sillä yhä kiihtyvä julkaisutahti kuormittaa liikaa kaikkia. #Vertaisarvioin-juttusarjassa tuomme esiin tutkijoiden ajatuksia tieteen laadun varmistamisesta.
”Vertaisarviointi on tieteen laadunvarmistusmekanismi. Alan asiantuntijat käyvät läpi julkaistavaksi tarjotut artikkelit ja toteavat, ovatko ne tarpeeksi laadukkaita julkaistaviksi. Vain harva artikkeli menee läpi ilman muokkauksia. Joskus tekstin sisällöstä käydään dialogia vertaisen kanssa useita kertoja editorin välityksellä.
VIIME VUOSIKYMMENINÄ tieteellisten julkaisusarjojen määrä on kasvanut niin paljon, että vertaisarvioijien työkuorma alkaa olla kaikille liian raskas. Olen ollut jo yli 30 vuotta mukana vertaisarvioinnissa. Nykyisin olen hyvin valikoiva siinä, mitä arvioin. Käytännössä suostun arvioimaan enää tieteen huippusarjoihin lähetettyjä artikkeleita, jos niitäkään.
Vertaisarviointi on kokopäiväistä työtä, kun käyt tiheällä kammalla läpi kaikki menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Arvioita tekevät tutkijat ovat omassa tutkimustyössään joskus niin kiireisiä, etteivät kaikki välttämättä aina ehdi perehtyä arvioitaviksi tuleviin tutkimuksiin tarpeeksi hyvin. Silloin vertaisarvioinnin varmistusmekanismi saattaa pettää, eli arvioinnit eivät ole riittävän laadukkaita.
Vertaisarviointi on kokopäiväistä työtä, kun käyt tiheällä kammalla läpi kaikki menetelmät, tulokset ja johtopäätökset.
Kun artikkelille tulee laaduttomia vertaisarvioita, julkaistavaksi saattaa päätyä myös heikompilaatuista, epäluotettavaa tutkimusta. Toisaalta myös oikein toteutettuja laadukkaita tutkimuksia saatetaan ehdottaa hylättäväksi pintapuolisin perustein.
VAKAVASTI TEHTÄVÄÄNSÄ suhtautuvat arvioijat tekevät perinpohjaista työtä, perustelevat kommenttinsa ja antavat mahdollisesti ehdotuksia, joiden ansiosta artikkelista voi tulla paljon parempi kuin mitä se oli alun perin. Tutkijat kirjoittavat artikkeleitaan useita kuukausia tai vuodenkin, eli näkevät huimasti vaivaa niiden eteen. Joten onhan se kestämätön tilanne, jos vertaisarvioja lukee artikkelin ylimalkaisesti ja latelee puolivillaisia, pahimmillaan virheellisiä argumentteja.
Tieteellisten seurojen ylläpitämissä lehdissä laadukas tiedonvälitys on aina ollut se ykkösjuttu. Niillä ei ole tehty rahaa, vaan ne ovat olleet tieteellisten seurojen jäsenille suunnattuja tiedonvälityskanavia. Sisältö on ollut tärkeintä.
Toisin on nykyään joissakin julkaisutaloissa, joiden ykkösjuttu on julkaista niin paljon artikkeleita kuin mahdollista ja tehdä sillä rahaa. Pahimmillaan nämä niin sanotut predaattorilehdet julkaisevat maksua vastaan ihan mitä tahansa ilman kunnollista tai mitään vertaisarviointia. Nämä toimijat ovat epärehellisiä akateemisen kilpailun hyväksikäyttäjiä.
TUTKIJOITA ARVIOIDAAN edelleen julkaisujen määrän perusteella. Kilpailu määrällä laadun sijaan on ongelma monesta syystä. Pahimmillaan määräkilpailu johtaa tieteen mädättymiseen, kun julkaiseminen muuttuu tärkeämmäksi kuin tieteellinen sisältö. Määräkilpailu myös mahdollistaa epärehellisten julkaisutoimijoiden voitontavoittelun.
Radikaaleja ratkaisuja tarvitaan. Yksi sellainen voisi olla julkaisukiintiö. Paranisiko laatu, jos jokainen tutkija saisi julkaista vain yhden artikkelin vuodessa – tai kirjan parin vuoden välein? Ainakin vertaisarvioijien työmäärä pienenisi.
Paranisiko käsikirjoitusten laatu, jos jokainen tutkija saisi julkaista vain yhden artikkelin vuodessa
Ohjaan omassa tutkimusryhmässä huomattavaa määrää nuoria tutkijoita, joiden kanssa pyrimme arvioimaan ihmiskunnan tuottamaa suoraa ja epäsuoraa luontojalanjälkeä. Teen periaatteessa vertaisarvioinnin kaltaista työtä myös silloin, kun kommentoin ja editoin yhteisiä artikkeliversioitamme. Kun tutkimusryhmä kasvaa, ryhmän sisäinen koulutus ja laadun ylläpito vie paljon aikaa. Tällöin muuhun vertaisarviointiin jäävä aika kutistuu väistämättä.”
Haastattelu: Suvi Ruotsi
Oma tiedonlähteeni
- Minulla on etuoikeutettu tehtävä tukea luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana. Se on hyvin antoisaa ja mielenkiintoista. Tehtäväni takia luen alkuperäisen perustutkimuksen sijaan pääasiassa tieteellisiä katsauksia ja laajoja yhteenvetoraportteja. Suomen hallituksen tieteellisenä neuvonantajana hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) täysistunnoissa toimin vertaisarvioijana paneelin tutkijaryhmien tuottamille globaaleille arviointiraporteille. Lisäksi lukulistallani ovat politiikkadokumentit, kuten biodiversiteettistrategiat ja toimenpideohjelmat, kansainväliset monimuotoisuussopimukset ja esimerkiksi EU-asetukset. Ilokseni olen huomannut, että politiikka- ja lainsäädäntödokumenteissa on usein paljon tieteelliseen näyttöön perustuvaa taustoitusta.
Janne Kotiaho
- on ekologian professori Jyväskylän yliopistossa.
Tiedettä ei ole ilman vertaisarviointia. Siksi #Vertaisarvioin.
Tiedeyhteisön kampanja tekee näkyväksi vertaisarvioijien tärkeää mutta usein näkymätöntä työtä tutkimuksen laadun varmistamiseksi. Kvs-säätiö toteuttaa #Vertaisarvioin-kampanjan Suomen tiedekustantajien liiton toimeksiannosta.
Siirry kampanjasivulle