Skip to Content
Perhe maailmalla

Takapihalta luistinradalle – paluumuuttajan ensimmäinen talvi

Julkaistu:

Muutimme Suomeen heinäkuussa. Syksyn ruska oli kaunis ja marraskuu armollisen leuto. ”Koti-ikävä” ei saanut valtaa – kunnes joulukuun pimeys iski päin naamaa! Kaipasin Välimerta, kauniita auringonlaskuja, leutoa ilmastoa…  

Väsytti. Popsin D-vitamiinia. Keskityin uuteen innostavaan työhöni ja kohdistin odotukseni joulunviettoon: Viettäisimme joulumme Tahkolla; puumökissä, jossa on sauna ja takka. Ympärillä kaunis talvinen satumaa! Pääsisimme laskettelemaan! Voiko ihanampaa joulua enää odottaa?  

Jouluaattoaamuna heräsimme maisemaan, jossa puut notkuivat lumesta ja koko seutu oli aivan valkoisena. Voi sitä riemua! 

Talven eksotiikkaa ja fiilistelyä Helsingissä  

Täydellisen, lumiurheilun täyteisen jouluviikon jälkeen palasimme Helsinkiin, jossa lumitilanne ei kauaa ollut mitätön. Pian mediassa alettiin puhua siitä, että pääkaupunkiseudulla lunta oli poikkeuksellisesti enemmän kuin Lapissa.  

Lunta tuprutti päivästä toiseen, kinokset kasvoivat.  

Ihmisiä kehotettiin välttämään autoilua. Kävin huoltoasemalta ostamassa harjan, jonka toisessa päässä on rapsutin. Auton päälle kertyi 30 cm lunta, pakkohan siitä oli ottaa valokuva! Auton esiin kaivaminen kävi urheilusta, mutta naapurikin oli niin innoissaan lumesta, että tarjoutui auttamaan. Tällainen lumimäärä Helsingissä on niin harvinaista, että se näytti saaneen ainakin meidän alueemme ihmiset todella hyvälle tuulelle. Kaikki olivat pihalla lumitöissä ja lumileikeissä. 

”On tämä niin mageeta!  Takapihalta pääsee luistinradalle, pulkkamäkeen ja hyville murtomaaladuille! Ihan muutaman metrin päästä kotiovelta!” hihkuin täynnä intoa ja onnea. 

Talven eksotiikkaa lisäsivät kunnon pakkaset, kylmimmillään 20C! Sen jälkeen ei -16C tuntunut edes kylmältä, kun päällä oli lämpimät vaatteet! Paluumuuttajan fiilistelyä ja eksotiikkaa kerrakseen!  

Pulkkamäkeen! 

Perheellämme on onnea. Sopeutumisen ja kotoutumisen kannalta lumesta on varmasti ollut oma apunsa. 

”Äiti, me mennään huomenna luistelemaan liikan tunnilla,” huikkaa kuopus ovelta.

”Ai, me mennään hiihtämään, se on tosi kivaa,” sanoo esikoinen.

Aion ehdottaa, että illalla menemme pulkkamäkeen koko perhe yhdessä. Vuosien tauon jälkeen kokeilin pulkalla ja stigalla laskua –  pulkka on niistä kahdesta enemmän mun juttu!  

Jenny Orphanou 

Kirjoittaja on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, jolle on kertynyt työkokemusta sekä yritysmaailmasta että valtionhallinnosta. Hän muutti heinäkuussa 2020 Helsinkiin kansainvälisen perheensä kanssa yli 20 ulkomaanvuoden jälkeen. Nykyään hän työskentelee Suomi-Seura ry:ssä asiantuntija- ja neuvontapalveluissa neuvojana. Hän on kokenut ulkomaille muuton, ulkomailla opiskelun, työskentelyn ja perheen perustamisen sekä paluumuuton. Hänelle tärkeitä asioita ovat urheilu, terveelliset elämäntavat, positiivinen ajattelu ja elinikäinen oppiminen. 

Jaa artikkeli
Back to top