Kestävyyskriisin ratkaisu edellyttää työelämän sivistystä

Taloudellista etua ajavat yritykset polttavat työntekijänsä loppuun, aivokuormitus ja yksilöiden välinen kilpailu kasvavat, sairauslomat lisääntyvät, palkkakuilut repeävät, mielenterveysongelmat ajavat ennenaikaiselle eläkkeelle.

Työn tulevaisuus on täynnä uhkia. Toisinkin voisi olla.

Koulutus tukee työntekijöiden ja yritysten jatkuvaa oppimista. Teknologinen kehitys vapauttaa ihmiset puuduttavista toistotöistä tekemään itselleen ja maailmalle merkityksellisiä asioita. Luottamus ihmisten kesken lisääntyy, ja syntyy uusia innovaatioita entistä tasa-arvoisemman maailmanjärjestyksen luomiseksi.

Kestävä kehitys penää kriittistä ajattelua ja nykykäytäntöjen kyseenalaistamista. Työelämä tarvitsee sivistystä tuottaakseen eettisesti viisasta työtä ja työelämää, joka vaalii taloudellisen kestävyyden ohella ekologista ja sosiaalista kestävyyttä.

Sivistyksen kannattavuuskriisi

Koulutusjärjestelmä on viritetty yritysten ja markkinatalouden logiikalle, väittää Suomessakin vieraillut filosofi Martha Nussbaum. Se on onnistunut tehtävässään, kun se tuottaa talouden tarpeisiin vastaavia yksilöitä, jotka takaavat yrityksen menestyksen.

Työtä tekevän ihmisen odotetaan oppivan ennen kaikkea työtä varten. Jatkuvalla oppimisella pyritään takaamaan ”työn hyvinvointi” teollisen ajan tehokkuuden ja tuottavuuden käsittein mitattuna.

Vaan sivistyykö työelämä? Entäpä mitä tapahtuu ihmisen ja ihmislajin kehitykselle?

Aikuiskasvatustieteen professori Reijo Miettinen perää vaihtoehtoja yksilön tieto- ja osaamispääomaa korostavalle työelämäkehitykselle. Sivistynyt työntekijä ja työyhteisö ymmärtävät aikansa suuret kysymykset ja niiden kehitykselle asettamat vaatimukset. Pelkästään talouden mittareilla arvioitu osaaminen, työteho ja -kunto eivät riitä.

Sivistynyt työelämä toimii kriittisen analysoinnin logiikalla. Siinä työtä tekevillä ihmisillä on valmiudet ja tahto analysoida harjoitettuja (talous)kasvun keinoja ja kyky kehittää työtä niin, että se tuottaa ratkaisuja globaaleihin kriiseihin tulevaisuuden uhkia ennakoiden ja niihin varautuen.

Työelämän sivistyskehityksessä onkin kaksi toisiinsa kietoutuvaa haastetta.

Ensinnäkin yritykset eivät hyödy nykyisessä liiketoimintaympäristössä riittävästi koulutuksesta, joka tuottaa sivistyneitä työntekijöitä. Toiseksi sivistynyt työntekijä muodostuu kapulaksi muuten sujuvassa taloudellisessa voitontavoittelussa, koska hän pysähtyy, pysäyttää, kyseenalaista, etsii vaihtoehtoja. Hän ei suostu sokeasti seuraamaan menneisyydessä tuottavaksi uskottuja toimintamalleja.

Yritykset ja työntekijät jäävät palkitsematta sivistyksestä, sillä sivistys ei kannata.

Eettisesti viisaampaa työtä ja työelämää

Välitön taloudellinen tulos ja lopputuloksiltaan kestävä työ joutuvat käytännössä helposti hankaukseen keskenään. Lyhyen aikavälin tavoitteet voittavat, koska yrityksen kannattavuus markkinoilla on taattava. Niinpä työntekijän arvo mitataan välittömällä tuloksella. Liiketalouden ja -elämän avoimelle tarkastelulle ja kritiikille ei ole sijaa.

Kyvykkääksi näin arvioitu työntekijä ei piittaa työn kestävyydestä, vaikka kärsii lopulta itse työn ympäristölle ja ihmiselle aiheuttamista seurauksista.

Sivistys syntyy itsetutkiskelusta, empatiakyvystä, halusta ja taidosta avoimeen, rakentavaan dialogiin yritysten sisällä ja liike-elämän toimijoiden kesken. Lisäksi tarvitaan kaiken toiminnan harkittua, kriittistä arviointia.

Työelämässä tämä tarkoittaa sitä, että sivistykselle on muitakin kuin työn tehokkuuteen ja tuottavuuteen tähtääviä mittareita. Työelämään on luotava aikaa ja tilaa tutkiskella omaa toimintaa, käydä dialogia ja kehittää työstä hyvää ja kestävää.

Vastuuta sivistyksestä ei voi jättää yksilöiden tai vapaa-ajalla harjoitettavan vapaan sivistystyön harteille – tarvitaan koulutusjärjestelmän ja työelämän toimijoiden vahvaa yhteispeliä. Työelämän potentiaali rakentaa entistä sivistyneempää yhteiskuntaa on valtava, kunhan se ensin oivaltaa oman merkityksensä sivistystoimijana.

Kirjoittaja on Kvs-säätiön hallituksen jäsen.

Lue lisää aiheesta:

Mattila-Aalto, Minna. (2020). Työelämän uudistumisen esteet. Helsinki: Basam Books.

Miettinen, R., & Virkkunen, J. (2021). Johan Vilhelm Snellmanin sivistyskäsitys, aikuiskasvatus ja työ. Aikuiskasvatus, 41(3), 268–277. https://doi.org/10.33336/aik.111585

Miettinen, R. (2017). Aikuiskasvatus, sivistys ja työn tulevaisuus. Aikuiskasvatus, 37(2), 84–95. https://doi.org/10.33336/aik.88409. Aikuiskasvatuksen vuoden 2017 tiedeartikkeli

Nussbaum, Martha C. (2011). Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä? Helsinki: Gaudeamus.