Sivistykseen kuuluu ympäristövastuu

Ihmisten oikeuksiin perustuva maailmankuvamme vaatii tasapainottamista. Ymmärrys ympäristövastuustamme on yhä tärkeämpi ekososiaalisen sivistyksen elementti, sanoo ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

Länsimainen, liberaali maailmankuvamme on rakentunut ihmiskeskeiseksi. Sen  vuoksi puhumme perus- ja ihmisoikeuksista tyypillisesti oikeuksien näkökulmasta. Luontokato ja ilmastonmuutos kuitenkin haastavat kyseenalaistamaan tämän lähtökohdan.

Oikeudellisessa keskustelussa on kehitelty ajatusmalleja, joiden mukaan velvollisuutemme suojella luonnon monimuotoisuutta ovat pohjimmiltaan samanlaatuisia kuin esimerkiksi velvollisuutemme olla vahingoittamatta lähimmäistämme tai pysyä sopimuksessa. Ajattelua ilmentää keskustelu tulevien sukupolvien oikeuksista, joka on keskeinen lähtökohta kestävän kehityksen konseptissa.

Ympäristöperusoikeudet perustuslakeihin

Useat länsimaat ovat viime vuosikymmeninä ottaneet valtiosääntöönsä ympäristöä koskevan säännöksen. Näin on vahvistettu ympäristö- ja luontonäkökohtien oikeudellista merkitystä. Suomessa ympäristöä koskeva perusoikeussäännös lisättiin perustuslakiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa.

Ympäristövastuu muotoillaan perustuslaissamme seuraavasti: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Omaisuudensuojalla on ekologiset rajat

Perustuslain nojalla julkisen vallan kuuluu siis turvata jokaiselle oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön. Tavoitteen saavuttaminen vaatii usein rajoittamaan vapausoikeuksia, jotka turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta.  Esimerkiksi vapausoikeuksiin kuuluvaa omaisuudensuojaa rajoitetaan yhä useammin myös ekologisin perustein.

Ympäristövastuusäännös havainnollistaa sen, että perusoikeuksiin kuuluu oikeuksien lisäksi vastuita ja velvollisuuksia. Sen taustalla voidaan tunnistaa eettiset ajatukset luonnon ja ympäristön itseisarvosta ja ekologisesta kestävyydestä.

Vapausoikeuksiin kuuluvaa omaisuudensuojaa rajoitetaan yhä useammin myös ekologisin perustein

Kotimaisessa perusoikeusajattelussa omaisuudensuoja on ollut ylikorostunut, mutta parin viime vuosikymmenen aikana ympäristövastuun oikeudellinen merkitys  on vahvistunut. Voidaan väittää, että omistajan velvollisuus on ehkäistä ympäristön pilaantumista ja välttää aiheuttamasta kielteisiä vaikutuksia, kun hän ryhtyy konkretisoimaan oikeusjärjestyksen mukaisia käyttömahdollisuuksiaan. Vielä tätä ajatusta ei ole kuitenkaan riittävästi sisäistetty yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Ympäristövastuu osana ekososiaalista sivistystä

Perusoikeusjärjestelmässä ympäristövastuusäännös ilmentää sitoutumista ekososiaaliseen sivistykseen. Oivallus oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainosta kuuluu jokaisen ihmisen henkiseen kasvuun. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen ymmärtää omien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa riippuvan paitsi toisten ihmisten myös ympäristön ja luonnon hyvinvoinnista.

Ympäristösuhteemme määrittyy velvollisuuksien ja muiden elollisten oikeuksien tunnistamisen kautta.

Emme voi jättää vastuuta puhtaammasta ympäristöstä tai luonnonsuojelusta yksin julkiselle vallalle, vaan tarvitsemme yhteisöllistä vastuuta ja ymmärrystä omista velvoitteistamme. Yksilön ympäristövastuu pohjautuu niihin asenteisiin ja ajattelutapoihin, jotka omaksumme ihmisiksi kasvaessamme.

Lisää aiheesta:

• Heiskanen, E. & Kouvo, T. (2024). Kestävä tulevaisuus on tehtävä ― sivistys on teon sana. MustRead 25.1.2024.
• Salonen, A. O., & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus, 38(2), 84–101.