Vuoden tiedeartikkeli avaa uuden näkökulman vankilatutkimukseen – Aikuiskasvatus-tiedelehti palkitsi Liila Holmbergin ja Anna-Maija Niemen

Valtavirrasta poikkeavassa ympäristössä toteutettu tiedeartikkeli tarjoaa välineitä vankiloiden kasvatuksellisen toiminnan kehittämiseen. Tunteet ovat yhteisöllisen kuntoutumisen ytimessä.

Aikuiskasvatus-tiedelehden palkitsemat kasvatustieteilijät Liila Holmberg ja Anna-Maija Niemi tarkastelevat modernia naisvankilaa aikuiskasvatuksellisesta näkökulmasta. Vertaisarvioitu tutkimus tuo esiin tunteiden merkityksen vankien kuntoutuksessa ja itsen työstämisessä.

Tutkijat analysoivat yhteisökuntoutusosastolla toteutettua yhteisöllistä työskentelyä.

Liila Holmberg

”Tunnetyöskentelyssä vankien vaikeat tunnekokemukset voivat kääntyä palvelemaan heidän kuntoutumistaan”, Holmberg ja Niemi sanovat.

Rikosseuraamuslaitos ohjaa vankilatoimintaa vahvasti kasvatukselliseen suuntaan: vankilan kuuluu tukea vankeja kohti rikoksetonta elämää. Tiedeartikkeli antaa arvokasta tietoa vankeinhoidon kehittämiseen.

”Aihe on Suomessa vähän tutkittu, mutta yhteiskunnallisesti tärkeä ja ajankohtainen. Kirjoittajat tuovat perustellusti esiin aiheen kytkeytymisen tärkeisiin aikuiskasvatuksellisiin teemoihin”, Aikuiskasvatuksen toimituskuntalaisista koottu raati toteaa.

Tutkimukseen osallistui 11 suomenkielisiä, noin 20–40-vuotiasta naisvankia sekä heidän ohjaajansa. Holmberg seurasi heitä kymmenen kuukauden ajan. Hän osallistui yhteisökokouksiin ja teemaryhmiin sekä esimerkiksi yhteiskokkaukseen, ruokailuun ja ohjattuun liikuntaan.

Vahvat tunteet huokuivat aineistosta

Havainnoimalla ja haastattelemalla koostetusta aineistostaan tutkijat hakivat vastausta siihen, miten itsen työstäminen muotoutuu yhteisökuntoutusosaston affektiivisissa käytännöissä eli yhteisöllisissä tavoissa toimia suhteessa tunteisiin. Ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n tutkimukset itsen työstämisestä taustoittavat artikkelia.

Liila Holmberg valmistelee Tampereen yliopistoon kasvatustieteen väitöskirjaa siitä, millaista vankeus on modernisoidussa vankilassa, jossa pyritään kasvatuksellisuuteen ja vankien itsen työstämisen tukemiseen. Tutkimuksen aihe virisi kenttätyössä: tunteiden intensiivinen läsnäolo yllätti tutkijan ja suorastaan pakotti tarttumaan kynään.

Samoin kävi Niemelle, Holmbergin väitöskirjan ohjaajalle. Työparilla oli entuudestaan innostava yhteinen kirjoituskokemus, ja Niemi lähti empimättä kanssakirjoittajaksi.

”Aineistosta huokuivat läpi tunteet sellaisella tavalla, että vaikka en itse ollut kenttätyötä tehnytkään, tunteiden tuntu oli tavoitettavissa”, hän sanoo.

Kenttätyö muovasi tutkijan käsitystä vankilasta

Tutkimusympäristö oli Holmbergille uusi ja poikkesi sekä ulkomaisten vankilatutkimusten että median ja televisiosarjojen pohjalta syntyneistä mielikuvista.

Anna-Maija Niemi

”Yhteisökuntoutusosaston toimintakulttuuria määrittivät muun vankilan toiminnasta poikkeavat normit, jotka ilmenivät osastolaisten arkipäiväisessä toiminnassa ja kohtaamisissa. Kohtelias ja asiallinen käyttäytyminen tuntui osastolla itsestäänselvyydeltä, eikä näkyvää kurinpitoa ollut juuri lainkaan.”

Kokemusten jakaminen ja vertaistuki olivat keskeisiä kuntoutuksen elementtejä. Yhteiset kokkailut, liikunta ja askartelu sekä yhteisökokousten avulla ylläpidetty demokraattinen kulttuuri valoivat perustaa luottamukselle.

Tunteiden jakamista turvallisessa tilassa pidettiin askeleena kohti kuntoutumista ja sen myötä rikoksetonta elämää.

”Ja se kasvu mitä on tapahtunut sitten missäkin ryhmässä, niin se ei oo se keskustelu jäänyt vain siihen, vaan se vie tuonne osaston ulkopuolelle, sitä käydään läpi ilman vartijoita ja työntekijöitä tosi paljon, mikä on tosi hyvä. Ja jos ei se ilmapiiri ole sellainen, että sä pystyt siinä avautumaan niin sitä kasvua ei myöskään tapahdu”, tutkimukseen haastateltu Anna kuvaa.

Tiedeartikkelin otsikko tiivistää työskentelyssä esiin nousseiden tunteiden kirjon: ”Röökilläkin kaikki ensin itkee ja sit alkaa naurattaa kun kaikki vaan parkuu!” Vaikka vangit kokivat työskentelyn raskaaksi, sille voitiin yhdessä nauraakin.

Taidokkaasti punottu kokonaisuus

Aikuiskasvatuksen raati toteaa, että naisvankilan arkeen kurkottava tiedeartikkeli vie aikuiskasvatusta uusille tutkimuskentille. Se kiittää tekijöitä taidokkaasta, omintakeisesta toteutuksesta.

”Teoria, aiempi tutkimus ja kirjoittajien havainnot limittyvät yhtenäiseksi, helppolukuiseksi ja kiehtovaksi kertomukseksi.”

Liila Holmberg ja Anna-Maija Niemi arvioivat, että yhteisöllisen tunnetyöskentelyn näkökulmaa voi soveltaa laajasti aikuiskasvatuksessa, sillä kaikkea kasvatusta ja sosiaalisia tapoja työstää tunteita voi pitää itsen työstämisenä.

”Ekokriisien aika on tuonut näkyviin tarpeen ihmisen itseymmärryksen ja toiminnan syvälliseen muutokseen, joka on aikuiskasvatuksen ajankohtaisin ja tärkein haaste. Tunteisiin kytkeytyvän muuttumisen prosessin tutkimisessa ja edistämisessä itsen työstämisen affektiiviset käytännöt voivat toimia yhtenä analyyttisena näkökulmana”, he sanovat.

Aikuiskasvatuksen vuoden 2024 tiedeartikkeli palkitaan torstaina 6. helmikuuta Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran (ATS) vuosikokouksessa Helsingissä. Tunnustus on myönnetty vuodesta 2003 lähtien.

Tekijät

• Kasvatustieteiden maisteri Liila Holmberg on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.
• Kasvatustieteiden tohtori Anna-Maija Niemi on dosentti ja yliopistotutkija Turun yliopistossa.

Tutustu palkittuun tiedeartikkeliin

• Holmberg, L., & Niemi, A.-M. (2024). ”Röökilläkin kaikki ensin itkee ja sit alkaa naurattaa kun kaikki vaan parkuu!”: Itsen työstämisen affektiiviset käytännöt naisvankilan yhteisökuntoutusosastolla. Aikuiskasvatus, 44(3), 182–195. https://doi.org/10.33336/aik.143824’

Lisätiedot

• toimituspäällikkö Terhi Kouvo, terhi.kouvo@kvs.fi, 0400 396 437